Lue keskustelun säännöt.
Miksen saa olla sellainen äiti kun haluan
24.02.2012 |
Tuttavani tivaa jatkuvasti että joko nyt olen vienyt vauvamme yöhoitoon, vauva 6kk. Sanoin että en ole, enkä toivottavasti joudu vielä ihan hetkeen viemäänkään. Heillä vauva 8kk ja kertoilee aina että kun heidän vauvansa aloitti yökyläilyt jo 4kk ikäisenä, ja on nykyään joka toinen vloppu yökylässä ja poika on niiiiiiiin paljon sosiaalisempi sen takia nykyään. Ok, kiva juttu heille. En minäkään puutu siihen että en itse näe järkeä tuon ikäisellä noin paljolle yökyläilylle ilman vanhempia, ei ole minun asiani. Mutta tämä tuntuu olevan kaverini asia.
Samaten kauhistellaan että voi kauhee, joko sä nyt annoit banaania teiän vauvalle ihan palasina, kun meiän vauva vasta vähän aikaa sitten maistoi ekan kerran jotain kiinteämpää kun soseet.
Ettehän te nyt oikeasti perhepedissä nuku, meilläkin poika oppi niin hyvin pinnasänkyyn kun sinne vaan jätettiin.
Ja näitä olisi loputtomiin. Rouvan mies on oman mieheni hyvä ystävä, ja sitä kautta tunnemme. Olen sanonut miehellenikin ettei enää kauheasti jakaisi meidän vauvan kuulumisia, kun en itse jaksa kuunnella näitä päivittelyjä. Eikö tässä nyt ole pääasia että molempien vauvat voi hyvin ja kasvaa hyvin ja kasvatustyylejä on erilaisia..
Kommentit (6)
Kun kaverisi palaa töihin. Esikoisen äitinä on herkillä ja on myös tärkeää todistaa omien tapojen oikeellisuus. Tiedät itsekin, että yökyläilyllä ja sosiaalisuusella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Arvosta itseäsi ja ratkaisujasi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin meidän tyttö on jo 11kk! Ei olla vieläkään annettu tyttöä yöhoitoon ja ollaan oltu vuorotellen miehen kanssa poissa kotoa. Meillä on tarpeeksi "omaa" aikaa iltaisin, kun vauva nukkuu :)
Ja juu, imetän edelleen ja aion imettää pitkään. Meillä syödään myös sormiruokaa ja nukutaan perhepedissä. Ja jopa imetän vielä öisin :D Voit kuvitella, miten jotkut haukkoo henkeään! Mutta ole vain sellainen kuin olet! Olet juuri parasta omalle lapsellesi ja teidän tapanne eivät välttämättä toimi muilla :)
Nauti äitiydestä, äläkä välitä muitten mielipiteistä. Joitakin ohjeita on järkeväkin kuulla, mutta suurin osa menee täälä ainakin toisesta korvasta ulos samoin tein. Tehdään niin kuin parhaaksi nähdään ja arvostetaan muiden erilaisia tapoja!
Kun kaverisi palaa töihin. Esikoisen äitinä on herkillä ja on myös tärkeää todistaa omien tapojen oikeellisuus. Tiedät itsekin, että yökyläilyllä ja sosiaalisuusella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Arvosta itseäsi ja ratkaisujasi enemmän.
Ei kyllä helpota, tämä tuttavani ei ole ikinä töissä ollut ja juuri viimeksi ilmoitti ettei meinaa mennäkään, ei jaksa enää opiskella ammattia. Ikää meillä molemmilla vasta 23. Ja tosiaan esikoinen itsellänikin, ja aina tuntuu jotenkin vievän pohjaa pois omilta näkemyksiltä kun on tosiaan se eka lapsi, ja hänellä kuitenkin "enemmän" kokemusta, kun on ollut pitempään äiti (joo, 2kk).
Seuraavan kerran taidan tosiaan kokeilla hengittää vaan syvään ja luetella tämän rimpsun erilaisista ihmisistä ja kasvatustyyleistä joita maailmaa kyllä mahtuu..
-ap
maailmankuva ja hän tuskin mielipiteitään muuttaa, vaikka sanoisit mitä. Hymyilet vaan ja mietit muuta seuraavan kerran kun ihmettelee jotain ja sitten ihmettelet, että eikö hän muista tästä jo puhuttiin.
Ja ihan oikeasti, harva vauva yökyläilee. Meillä ei taaperotkaan yökyläilleet, kun ei ollut tarvetta. Pidä vaan omat kasvatusmetodisi tiukasti ja anna mennä toisesta korvasta ulos neuvot, joita et tarvitse. Niitä tulee vielä vuosia eteenpäin joka taholta.
Itsekin olen aika huono sanomaan kasvokkain mitään "vastaan", mutta voisit ystävällisesti ja neutraalisti tuon viimeisen lauseesi kyllä yrittää sanoa. Jos tuosta ei tajua rajoittaa kommenttejaan, niin on kyllä todella pösilö ihminen.
Etkö sano omaa mielipidettäsi? Otat vaan vastaan ja kiukuttelet selän takana?
Kyllähän se kaverikin sinulle puhuu niin voit sinäkin hänelle. Kokeile!
Minulle on ihan sama jos joku juuri lapsen saanut kertoo minulle suurperheen äidille mistä kana kusee: olen täysimettänyt, antanut korviketta, luovuttanut maitoa. Mitä sitten?
Jos et anna kiinteitä niin et anna. Se on valinta siinä missä antaa niitä. Tai laittaa mummolaan hoitoon tai olla vaan lapsen lähellä.
Aikuisia lapsistanne tulee, ellei kuole kuten meillä kävi. Elämä ei ole itsestäänselvyyttä eikä kokemusta ole se onko itse synnyttänyt vai adoptoinut. Jotkut ymmärtää lapsia ja heidän tarpeitaan vaikkei ole koskaan itse äidiksi päässyt.
Riitanne on minusta turha. Kertoo turhautumisestasi. Ole ylpeä ja onnellinen siitä mitä sinulla on ja kerro ystävällesi että sinä valitset näin perheesi kanssa.
Voi olla että ystäväsi vaan puhuu sinua enempi äitiydestään eikä edes tajua että arvostelee sinua koska teette erilailla. Ehkä sinä otat puheet arvosteluna?
Minulla ei ole ollut mummolaa jonne lapsena pääsisi yökylään ja arvostan valtavasti anoppia joka tahtoo lapsia yöksi luokseen. Äitini ei itse ota lapsia yökylään. Se on hänen asia.
Jos jatkossa puhuisitte, ei vaan niin että sinä kuuntelet ja otat jutut arvosteluna, koska kauaa tuo ystävyys ei kanna.
Siis juuri tuo viimeinen lause. Ei tarvitse kohdistaa puhujaan, vaan sanoa että maailmaan mahtuu monenlaista ja jokainen taaplaa tyylillään.
Lapsia pidetään jotenkin yhteiskunnan "yhteisinä" niin monet kokevat olevansa oikeutettuja antamaan kommenttia. Hernettä ei kannata vetää nenään. Vastapuoli ei varmaankaan ole tajunnut loukanneensa sinua.