Miksei anteeksipyyntö kelpaa

Ehkä se siitä. Tai sitten ei.

Ja se on vaan hyväksyttävä

Jos anteeksipyyntö ei ole VILPITÖN, niin et tietenkään saa anteeksi!

Mihin asiaan puutuit? Ja miten?



Miksi oletat että pyytämällä anteeksi kaikki korjaantuu? Kun lähtökohta on että ymmärrätte toisianne, nyt tuntuu että sinä lähinnä olet painanut ystäväsi maahan mielipiteelläsi ja oletat että se vaan annetaan anteeksi?

Sanoin eräälle ystävälleni aika pahasti jokin aika sitten ja myöhemmin yritin vilpittömästi pyytää anteeksi,mutta en varmaankaan sitten saanut anteeksi...

Sanoin syystä silloin,oli sellainen ns monimutkainen asia kyseessä...

Annanko toisen vaan sitten olla ?

Osani olen tehnyt.

Kaikkihan me joskus tehdään ja sanotaan väärin !

Se että sanoo pyytäneensä anteeksi (?)

ja lopuksi vaan tyly toteaminen että kaikki tehdään virheitä.

Vaikka me ei tässä tiedetä MITÄ ap on sanonut, miten pahaa ja miten se sanottu sekä siihen kuinka on pyytänyt anteeksi vaikuttaa paljon siihen lopputulokseen.

Jos anteeksipyyntö ei ole niin vilpitön kuin asia josta ensin toista loukkaa niin vaikea toiselle on antaa anteeksi, sananhelinää silloin anteeksipyytämiset!

Ei pahoja sanoja saa pois vaan että sanoo anteeksi, sitä pitää tarkoittaa.

ohis

Mitä tylyä on sen toteamisessa että kaikki tekevät virheitä? Ap on tehnyt mitä voi hyvittääkseen oman käytöksensä ja kait toivoo että se riittäisi koska muutakaan ei oikein voi tehdä.

Väärin tehnyt ei voi muuta kuin pyytää anteeksi ja katua tekoaan ja olla mieluiten tekemättä toistamiseen samaa asiaa!



Valitettavasti on niin, että se, joka EI ANNA ANTEEKSI, joutuu kärsimään enemmän kuin väärin tehnyt joka pyytää anteeksi. Olen itse ollut antamatta anteeksi joidenkin ihmisten mokia (äitini, siskoni, joidenkin ystävieni jne) enkä ole siitä mitään autuutta saanut! Tietenkään ei voi hyväksyä vaikkapa väkivaltaa - mutta senkin voinee antaa anteeksi. Anteeksi antaminen ei tarkoita, että haluaa ehkä jatkossa olla samanlainen kaveri kuin ennen - riippuu loukkauksesta. Kun luottamus menee, se menee.



Nyt eräs tapaamani mies vaati, siis vaati minua pyytämään anteeksi sitä, että sanoin suoraan, ettei hänen seuransa kiinnosta minua. Hän ei kilteimmillä sanoilla asiaa uskonut, joten piti kasvattaa panoksia. Nyt olen hänen mielestään loukannut häntä niin, että minun on pyydettävä anteeksi! Mutta en pyydä, koska en voi pyytää anteeksi sitä, etten tunne häntä kohtaan sitä mitä hän haluaisi minun tuntevan. Tietenkään ei kuulosta mukavalta, kun toinen sanoo: "En halua olla kanssasi, en halua tulla luoksesi enkä ole sinulle selitysvelvollinen menoistani!" Mutta mielestäni tuossa ei ole mitään anteeksipyydettävää. Joten en pyydä.



Lapseltani olen pyytänyt anteeksi, jos olen vaikka karjunut hänelle epäreilusti. Muttei perään todellakaan sanota: Kaikki muutkin tekevät niin, karjuvat lapsilleen epäreilusti.

ei kannata olettaa että tuo ihminen on koskaan enää ystäväsi, ei yksi anteeksipyyntö vie sitä mielipahaa pois minkä aiheutit. Se antoi vaan edes jotain oikeutta hänelle. Itse olen oppinut että vaikka olisi kuinka monimutkainen asia kyseessä sen voi sanoa ja perustella loukkaamatta toista, taito se on sekin.

Ei sulla kauheasti ole nyt tehtävissä, annat ajan kulua , mutta todellakin älä ihmettele jos et koskaan enää hänestä ystävää saa. Luottamus on jo mennyt. Kaikki ei välttämättä ole niin armollisia että osaisi ajatella että kaikkihan me virheitä tehdään.

Laitoin tämän saman tuonne toiseenkin ketjuun....



Kunnon anteeksipyyntö on taito, jota pitäisi minusta mainostaa enemmän. Monet luulevat pyytäneensä anteeksi tarpeeksi hyvin, kun sanovat esim. että anteeksi kun sanoin sinulle sellaisia tyhmiä juttuja. Sellainen on vain tekijälle itselleen armollista ylimalkaisuutta eikä riitä.



PItää tehdä selväksi: sanoin sinulle asiat X ja Y. Ymmärrän, että ne eivät ole lainkaan totta, ja sanoin ne siinä tilanteessa siksi että (jotain). Tiedän puhuneeni paskaa ja olen siitä pahoillani.



En tiedä, olenko vain minä tällainen, mutta tällaisen kunnon anteeksipyynnön perusteella antaisin asioita anteeksi ihan toisella tavalla kuin jonkun hutaistun pyynnön perusteella.

oman itsen hyvittelyt jätetään omaan arvoonsa, kuten nyt sinulla. Et ole oikeasti pahoillasi teoistasi, joten sinun kanssasi ei enää haluta olla.

oman itsen hyvittelyiksi?

oman itsen hyvittelyt jätetään omaan arvoonsa, kuten nyt sinulla. Et ole oikeasti pahoillasi teoistasi, joten sinun kanssasi ei enää haluta olla.

Se että sanoo pyytäneensä anteeksi (?)

ja lopuksi vaan tyly toteaminen että kaikki tehdään virheitä.



Vaikka me ei tässä tiedetä MITÄ ap on sanonut, miten pahaa ja miten se sanottu sekä siihen kuinka on pyytänyt anteeksi vaikuttaa paljon siihen lopputulokseen.



Jos anteeksipyyntö ei ole niin vilpitön kuin asia josta ensin toista loukkaa niin vaikea toiselle on antaa anteeksi, sananhelinää silloin anteeksipyytämiset!



Ei pahoja sanoja saa pois vaan että sanoo anteeksi, sitä pitää tarkoittaa.



ohis

Silti ei voi olettaa, että toinen voi unohtaa asian hetkessä. Pahasti sanotut sanat vaivaavat mieltä pitkään anteeksipyynnostä huolimatta.

Enempää et voi tehdä, voit vain antaa aikaa ja toivoa että paha mieli menee ohi.

Sanoin eräälle ystävälleni aika pahasti jokin aika sitten ja myöhemmin yritin vilpittömästi pyytää anteeksi,mutta en varmaankaan sitten saanut anteeksi... Sanoin syystä silloin,oli sellainen ns monimutkainen asia kyseessä... Annanko toisen vaan sitten olla ? Osani olen tehnyt. Kaikkihan me joskus tehdään ja sanotaan väärin !

varsinkin, jos toinen on sanonut pahasti.

hänen lapsensa ovat täydellisiä ja mun ei. Ihan joka ikinen kerta kun jossain nähdään aina arvostelee mun lasta ja aina, ihan joka ikinen kerta kun vaikka jutellaan puhelimessa, aina kehuu lapsiaan yli-ihmeellisiksi. Tavallisia lapsia kaikki.

Välillä arvostelee liiankin ahkeraa ja mä sitten pidän aina pientä taukoa näkemisissä. Kun ihmettelee, mä sanon suoraan, en jaksa kun sanot niin rumasti ja näyttää että sinulla on siihen oikeus. En ymmärrä miten hänelle kuuluu se, että meillä on taloudellisesti nyt vaikeaa ja en voi tulla hänen vaatekutsuille, kun en kehtaa olla ostamatta mitään jne jne. Ja takas pitää sanoa aina rumasti.

Kyllä hänkin on pyytänyt monta kertaa anteeksi, mutta siitä ei kyllä vilpittömyys paista läpi. Pyytää anteeksi sen takia että ollaan väleissä ja voi tuoda lapsensa mulle hoitoon, kun menee kampaajalle.



Mene ystäväsi luo ja keskustele. Leivo pullaa ja näytä että hän on sinulle tärkeä.

Mieti miten pyysit anteeksi. Tekstiviestilläkö ?

hänen lapsensa ovat täydellisiä ja mun ei. Ihan joka ikinen kerta kun jossain nähdään aina arvostelee mun lasta ja aina, ihan joka ikinen kerta kun vaikka jutellaan puhelimessa, aina kehuu lapsiaan yli-ihmeellisiksi. Tavallisia lapsia kaikki.

Välillä arvostelee liiankin ahkeraa ja mä sitten pidän aina pientä taukoa näkemisissä. Kun ihmettelee, mä sanon suoraan, en jaksa kun sanot niin rumasti ja näyttää että sinulla on siihen oikeus. En ymmärrä miten hänelle kuuluu se, että meillä on taloudellisesti nyt vaikeaa ja en voi tulla hänen vaatekutsuille, kun en kehtaa olla ostamatta mitään jne jne. Ja takas pitää sanoa aina rumasti.

Kyllä hänkin on pyytänyt monta kertaa anteeksi, mutta siitä ei kyllä vilpittömyys paista läpi. Pyytää anteeksi sen takia että ollaan väleissä ja voi tuoda lapsensa mulle hoitoon, kun menee kampaajalle.



Mene ystäväsi luo ja keskustele. Leivo pullaa ja näytä että hän on sinulle tärkeä.

Mieti miten pyysit anteeksi. Tekstiviestilläkö ?