Mä itken itken menneitä

Äitini erosi myös narsisti isästäni, (tosin vasta kun olin muuttanut kotoa pois) mutta hänen kanssaan on edelleen mahdotonta keskustella lapsuuden tapahtumista. Äiti kokee, että häntä vaan syyllistetään ja "joo joo, tajusin olen huono äiti" puheet sekä se hillitön itsesääli kierre ei ainakaan auta asiaa.

Parhaiten autat lastasi, jos hänellä on tunne, että voi puhua kanssasi mistä vain. Et rupea marttyyriksi vaan rehellisesti käytte asioita läpi mikäli hän niin haluaa.

Olen tajunnut, että elän omaa elämääni ja vanhempani saavat elää omaansa ja olla onnettomia mikäli haluavat. Väleissä ollaan, mutta en lähde kummankaan touhuun enää mukaan.

lapses tarvitsevat nyt vahvaa äitiä eikä mitään itkupilliä



mars terapiaan koko poppoo

Nauti nykyisestä, paremmasta elämästäsi. Annat narsistin "voittaa", jos murehdit jatkuvasti menneitä ja jäät surkuttelemaan.

Hei, olet hyvä äiti koska pysyt myöntämään tapahtuneen ja kannat vastuusi. Ole tukena lapsellesi!

Oma elämäni on sata kertaa raskampaa lapseesi verrattuna siksi, että ensin kärsin lapsuuten väkivaltaisen sadisti-psykopaatti isän uhrina, ja aikuisiällä äiini kiistää kaiken. Vanhempani väittävät silmät kirkkaina ettei lapsuusaiana olkut julmaa väkivaltaa aiinkaan ja olen vain hullu ja muistan väärin. En todellakaan muista!



Oma äitini valitsi sen että jää väkivaltaisen narsstin kanssa elämään ja liittoutuu narsisin puolelle, ja kääntyy tytärtään ja ainoita lasenlapsaan vastaan. Emme ole väleissä tämän takia, ja lapsillani ei ole isovanhempia.



Eniten loukkaa äitini valehtelu ja se että hän väittää minun itse keksineeni kaiken. Muistan oikein hyvin sadat väkivallanteot ja pahoinpitelyt!



Rakas ap, parhaiten voit auttaa vanhinta lastasi myöntämällä tapahtuneen ja olemala "hänen puolellaan". Tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta lapsesi antaa sinulle anteeksi, koska kannat vastuusi ja autat lastasi.

Oma äitini ei hasttuta uskalla kantaa, siksi on jelpompaa kieltää kaikki - ja jättää ikuiset arvet lastensa sieluun.

Sorry typot, kännykällä kirjoitin, karseesti virheitä

Sitten jätä se menneisyys ja keskity huomiseen, parempaan tulevaan, ja anna itsellesi anteeksi.



Lasten kanssa voi jutella näistäkin asioista ihan rehellisesti, varmasti lisää arvostusta tai lieventää katkeruutta.



Voimia!

Eiköhän tekisi parempaa jos lopetat ton vollotuksen ja tukisit lapsiasi?



Mitä sillä on väliä mitä ennen oli jos nyt tilanne on ohi? Voit kertoa lapsillesi ajatuksistasi ja jatkaa parempaa elämää.



Katkeria lapsesi luultavasti tulee olemaan jos et nyt näpäytä itseäsi ja ala toimimaan heidän eteensä kuin jatkat tuollaista.

Oletko hommannut terapiaa lapsillesi?

Kyllä olen hommannut apua.

Vanhin käy terapioissa.