Että mä inhoan tätä tiettyä äitityyppiä!
Siis tiedätte varmaan? "En mä ehdi käydä suihkussa kun pojat tappelee, en mä voi ostaa uutta tuolia kun lapset rikkoo sen, joo, mä tulisin mut mä en voi kun mun kullanmurut rikkoo mun silmälasit/meikit/kahvikupit, oliko vähän nolo muskari kun X vaan taas tuttuun tyylinsä riehu ja rellesti ja Y-mussukka vaan löi lisää tahtia" Ja sit sellasta sydäntä ja naurua päälle.
Onks nää mammat ihan päästää vialla vai onko onkun mielestä oikeesti hauskaa ja lutusta kun oma lapsi/lapset aiheuttaa sen että kaikilla on kamalaa. Tarkoittaako hyvä äitiys sitä että sä otat puremisen ja sylkemisen vaan vastaan koska "sun poitsut, mamin mussut taas vaan pelleili"
Mä en ikinä, en ikinä, kehtais nauraa julkisesti sille että "jouduttiin _taas_ ulos kaupas kun muksut 8v ja 6v heitteli kassaa lihapullilla tms..
Ihan pimeetä!
Kommentit (3)
Yleensä sitten kun asiaa ihmettelee että tosissaanko mun pitäis antaa teidän Villen ja Kallen repiä irti kun koirani karvat tai laminaatit tuvasta niin saan kuulla että Kallella on se ja se ja Villelläkin epäily siitä ja siitä.
No mut onks se joku selite sille että kaikilla muillakin pitäis riittää ymmärrys penskojen touhuille? Että hah hah kun onkin hauskaa että jumppa ei onnistunut kun mamskutin pikkusokerinenut ei kyenneet juoksemaan ympyrää yhtä kertaa.
Ja ei, missän nimessä oikeasti ei, voi olla että kaikilla näillä lapsille on joku herkkyys tai muu hepulinismi tai siinä tapauksessa on jotain todella pahasti vialla maamme lapsissa.
Yleensä sitten kun asiaa ihmettelee että tosissaanko mun pitäis antaa teidän Villen ja Kallen repiä irti kun koirani karvat tai laminaatit tuvasta niin saan kuulla että Kallella on se ja se ja Villelläkin epäily siitä ja siitä.
kun suhtautuminen on usein juuri tuollaista. Joku herkkyys tai muu hepulinismi, tajuatko edes, kuinka loukkaavaa puhetta tuo on.
2
jälkeenpäin aina esikoisen kanssa tehdyille kauppareissuille, kun kerron niistä miehelle tai asiaa ymmärtäville kavereille. Itkeäkö sitten aina pitäisi? En ylpeile lapsen huonolla käytöksellä enkä suhtaudu välinpitämättömästi vaan yritän kyllä kitkeä huonoa käytöstä, mutta se homma etenee hyvin hitaasti. Kyseessä on poika, jolla on aistiyliherkkyyksiä, liikehakuisuutta ja unihäiriöitä, on ollut tutkimuksissa ja terapiassakin niiden takia. Ja kaikki vastaavasti käyttäytyvät lapset eivät tietenkään ole normaalista poikkeavia. Mutta ei minunkaan pojastani päällepäin näe ollenkaan, että jotain olisi vialla.