Lue keskustelun säännöt.
Loppuraskaus ja vilkas 2,5 v. Antakaa pliis vertaistukea!!!
23.02.2012 |
Ei ole ketään auttamassa, vaan yritän yksin jaksaa. Mies on tietysti töissä. Oon vaan niin kipeä, väsynyt, kömpelö ja turvoksissa ettei energia enää riitä. Ollaan just muutettu ja poika reagoi niin, ettei nuku päiväunia vaan on ihan mahdoton aamusta iltaan asti. Oon suoraansanottuna sairaan vittuuntunut ja väsynyt. Itken ja koen pelkkää epätoivoa.
Miten te olette jaksaneet kun ollut pieniä hoidettavana??
Kommentit (11)
Nyt viikolla 39 en enää jaksa jumpata. Vitun idiootti.
raskausaikana, joten en ole ollut kömpelö, turvonnut ja väsynyt.
Niin makaa kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt viikolla 39 en enää jaksa jumpata. Vitun idiootti.
raskausaikana, joten en ole ollut kömpelö, turvonnut ja väsynyt.
Niin makaa kuin petaa.
Kuulostat mun yhdeltä kaverilta ja ajattelin että jos jotenkin voin sinua auttaa:)
oli hieman samaa vanhin 4v ja toinen 2v ja vauva tulossa.boonelli lasten huoneen lattialle-joss itse makasin , pojat leikki ko. huoneessa.
Pelattiin, könysivät ja nuhkusivat.
Ruokaa tehttiin valmiiksi paria päivää varten-lihakeitto jne.
Mll tyttö vei poikia leikkimään puistoon.
Onneksi isovanhemmat tulivat usein avuksi. Älä vaadi itseltäsi liikoja, muista se. Höllääminen auttoi minua, ihan siis psykologinenkin höllääminen. Kämppä sai olla sotkussa, aina ei menty ulkoilemaan jne.
srk kerho
äiti lapsi kerho toiminta
Mll lapsenvahti kotiin-sinä lepäät
mies lomaa -ottatte kesälomasta
mikä kaupunki auttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
srk kerho
äiti lapsi kerho toiminta
Mll lapsenvahti kotiin-sinä lepäät
mies lomaa -ottatte kesälomasta
mikä kaupunki auttaisi?
ja käytin kyynärsauvoja pahojen liitoskipujen vuoksi. Oli vaikeaa ehtiä lapsen perään. Teimme yhdestä huoneesta taaperoturvallisen ja siellä vietimme päivät, kunnes mies tuli töistä. Ei puhettakaan ulkoilusta minun kanssa.
Onneksi toinen lapsi oli helppo vauva, joten neljä päivää synnytyksen jälkeen minulla olikin jo voimia juosta vanhemman lapsen perässä. Kivut ja sauvat jäivät laitokselle ja olin elämäni kunnossa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuo nyt ole ihan normaali tilanne? Meillä syntyy kohta viides ja neljä vanhimpaa kersaa ovat kaikki alle kouluikäisiä. Pelkkä väsymys olisi ihan ok, mutta kun on itsellä kaikenlaisia kipuja ja vaivoja niin on hermo kireellä eikä oikein jaksaisi esim. lasten reuhaamista ja tappeluita. Pienin 1-v on ainoa, joka nukkuu päiväunet (huonosti). Mies tietty päivät töissä (kellä normaalilla ei olisi) ja itse olen illat. Eiköhän sitä yhden kanssa kuitenkin jaksa, kun ei tarvi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan ja yhden tarpeista huolehtia?
Teet vain sen mikä on pakollista. Eli syöt ja huolehdit jotain syötävää taaperollekkin. Vessatouhut on hoidettava.
Sitten mietit miten pärjäät helpoiten taaperon kanssa. Katsooko mielellään telkkua vai tuleeko siitä vaan ylivilkkautta ja häiriötä ? Voitko ulkoilla lapsen kanssa vai onko sisällä helpompaa ? Voitko kysyä ketään naapurin äitiä esim. jos haluaisi tulla teidän pihaan ulkoilemaan lastensa kanssa ja samalla katsoisi teidän taaperoa niin saisit levähtää hetken ?
Koeta jotenkin rauhoittua itse. Taaperosi tuskin rauhoittuu ennenkuin sinä itse pärjäät. Laita lempparimusiikkiasi soimaan ja makoile sohvalla. Anna lapselle paperia piirtämistä varten ja pidä sinä "kynälainaamoa" josta saa hakea aina yhden kynän kerrallaan. Tai rakenna lapsen kanssa dublolinna ja kannusta leikkimään (laitatko nuken nukkumaan, ajaisko se auto nyt tankkaamaan jne).
Purkakaa joku jännä muuttolaatikko lapsen kanssa yhdessä. Siis jotain jota lapsi voi tutkia...
Kannusta lasta tekemään tuoleista temppurataa niin että konttailee tuolitunnelia, kiipeilee niiden yli. Laittaa tuoleista junan ja pehmoleluja joka "junatuolin" kyytiin jne.
Eli pääasia että jaksaisit jutella ja kannustaa lasta leikkimään jolloin lapsella on hyvä olla ja sinä saat ehkä makoilla ja muuten levätä.
Toki jos esikoisesi on "elohopeaa" niin näistä minun neuvoistani tuskin on apua.
Kovasti jaksamista. Sinä selviät. Jos et muuten niin ajattele päiviä tunnin pätkissä. Niin minäkin tein joskus kun olin tosi äärirajoilla lasten ja oman jaksamiseni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuo nyt ole ihan normaali tilanne? Meillä syntyy kohta viides ja neljä vanhimpaa kersaa ovat kaikki alle kouluikäisiä. Pelkkä väsymys olisi ihan ok, mutta kun on itsellä kaikenlaisia kipuja ja vaivoja niin on hermo kireellä eikä oikein jaksaisi esim. lasten reuhaamista ja tappeluita. Pienin 1-v on ainoa, joka nukkuu päiväunet (huonosti). Mies tietty päivät töissä (kellä normaalilla ei olisi) ja itse olen illat. Eiköhän sitä yhden kanssa kuitenkin jaksa, kun ei tarvi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan ja yhden tarpeista huolehtia?
toivon todellakin että sinäkin saat joskus kokea jotain mikä ajaa sinut epätoivoon. Sitten voit pysähtyä miettimään miksi olet ollut täysin empatia kyvytön toisia kohtaan. Ja huomaat ettei elämä ole aina pelkkää hymyä.
raskausaikana, joten en ole ollut kömpelö, turvonnut ja väsynyt.
Niin makaa kuin petaa.