Ihastuin yllättäen korviani myöten romanimieheen. Kannattaako edes haaveilla enemmästä?

Kuin romaanista, romani ja minä

[quote author="Vierailija" time="23.02.2012 klo 13:30"]

En ole varma, mitä mies minusta ajattelee. Hän on ystävällinen ja huomaavainen, mutta eihän se välttämättä mitään merkitse. Lapsemme ovat ystäviä keskenään ja olemme sitä kautta tekemisissä viikottain.

Olenko niinkuin en olisikaan vai pitäisikö antaa jotain hienovaraista vihjettä? Tietääkseni mies ei ole parisuhteessa, kuten en minäkään.

[/quote]Hai, pankkitunnukset ja autonavaimet kun annat, niin hyvin teillä tulee menemään.

Kun on nuo romanivaatteet, niin joutuisit sopeuttamaan omaa pukeutumistasi. Vähintäänkin puolihame ja pitkähihainen pusero aina. Silti ei ehkä esiteltäisi suvulle.

Oletko itse romani vai muuten vain tunnet heidän tapojaan?

ap

En nyt viitsi kertoa tarkemmin itsestäni, mutta kyllä se on niin, että ne romanikulttuurin tavat ovat tiukassa. Paljon on hyvää, kuten juuri kohteliaisuus ja huomaavaisuus, mutta muuten ehkä pääväestön näkökulmasta vanhanaikaista ja ahdistavaa. Parisuhteet eivät saa näkyä käytännössä eli et voi kulkea miehen rinnalla tai istua vieressä, kun esimerkiksi kyläilette. Jos mies olisi erkaantunut kulttuurista, niin sitten ei ehkä mitään ongelmaa olisi. Mutta kun kerran käyttää kansallispukua, niin selvästikin hän pitäytyy omaan kulttuuriinsa.

15

Edes hääsuudelmaa ei sallita papin aamenen jälkeen. Meno lähtee reipastumaan hääjuhlassa kun vanhat ihmiset on lähteneet, heitä kunnioitetaan noilla kaikkilla häveliäisyys-säännöillä, mitkä meistä tuntuu ihan umpihölmöiltä. Edes häätanssia ei ole ennen kuin vanha väki on lähtenyt.

Ehkä annan haaveeni sitten olla. :( Jos tietäisin jo nyt että hän on elämäni mies, niin olisin valmis joissakin asioissa joustamaan. Mutta eihän tässä vaiheessa voi mitään tietää.



Kirpaisee silti. :(



ap

Mutta ainahan olisi voinut kokeilla kepillä jäätä.



ap

Mutta ainahan olisi voinut kokeilla kepillä jäätä.

ap