Tajuatteko, että jotkut ihmiset tarvitsevat uskontoa saadakseen motiivin toimia moraalisesti!

Että jokainen ihminen tarvitsee Jumalaa, mutta koska on vapaa tahto, niin kaikki eivät sitä ota vastaan... Osa alkoholisteista on tosiaan pelastunut uskoontulon kautta, mikä on todella hienoa. Itse olen ihan tavallinen ev.lut, onnellinen, pyykkisesti ja fyysisesti terve ihminen, mutta minulla on tarve hengellisyyteen. En ole uskonnollisesta kodista, mutta silti jokin vetää lähemmäksi Jumalaa...toivoisin että löytäisin seurakuntayhteyden, mutta toistaiseksi lueskelen hengellistä kirjallisuutta itsekseni. Ev.lut kirkonmenot on ihan ok, joskus liian kaavamaista, mutta vapaiden suuntien tilaisuudet taas ovat minulle liian villiä menoa..! Kokeiltu on.

mutta siihen uskon, että kaikki ihmiset tarvitsevat jonkun uskonnon (myös ateistit, vaikka toisin kuvittelevat), jonka mukaan he päättävät, mikä on heidän mielestään oikein ja moraalista. Mitään absoluuttista oikeaa kun ei ole.

mutta siihen uskon, että kaikki ihmiset tarvitsevat jonkun uskonnon (myös ateistit, vaikka toisin kuvittelevat), jonka mukaan he päättävät, mikä on heidän mielestään oikein ja moraalista. Mitään absoluuttista oikeaa kun ei ole.

miksi siihen tarvitaan uskonto?

Etiikka ja moraali ovat eri asioita kuin uskonto. Ei tietenkään ole olemassa mitään absoluuttista oikeaa, mutta kyllä sillä pitkälle pärjää, kun on eettisesti, moraalisesti valveutunut. Se taas edellyttää asioiden pohtimista ja omaa ajattelua, jonka juuri uskonto-ajattelu typistää.

Jos sitten joku hukkaan joutunut narkkari löytää elämänhalunsa uskonnon avulla, niin se on vain hyvä asia. Hän vain saattaa olla niin hukassa itsensä kanssa, että tarvitsee oheita, sääntöjä ja ulkopuolista johdatusta elämälleen, ei tässä ole mitään pahaa.

Mistä ihmeestä tulee sellainen ajatus, että uskonnottomat ihmiset olisivat jotenkin moraalisesti arveluttavampia?

Uskonto on ulkopuolelta ohjattu yhteisö, uskonnoton maailmankatsomus taas nojautuu lähinnä kulttuuriin liittyviin eettisiin ja moraalisiin säännönmukaisuuksiin ja viime kädessä ihmisen sisäiseen oikeustajuun. Ei hyvään ihmisyyteen mitään uskontoa tarvita ja usein juuri uskonnot ovat niitä, joiden varjolla ihminen on toiminut erittäin epäeettisesti.

rikkinäisiä ihmisiä. Monella huono kotitausta, laitoksissa kasvaneita jne. Jos kuulee pienestä pitäen että on paska ihminen jne. niin kai sitä innostuu jos kuulee että joku (=jeesus) rakastaa.



Lisäksi vahva ihminen osaa ottaa vastuun teoistaan, moni uskovainen jättää kaiken herran haltuun. Eli jos onni potkii se on siunaus jumalalta, jos huolimattomuuttaan menettää työnsä jumala koettelee jne.



Ja sekin hyvä muistaa, että moni narkki ym. joka uskoon tulee, vaihtaa vaan huumetta. Eli se huono itsetunto tmv. jota paikattiin päihteillä saa uuden keinon pysyä pystyssä: uskonnon. Moni uskovainen pitää itseään parempana kun muut syntiset, samaan tapaa piriä vetävä pitää itseään usein parempana kun muut. On kai aivan sama saako fiiliksen aikaan tykittämällä suoneen vai huutamalla hallelujah!



Ja suinkaan kaikki eivät pääse eroon vankilakierteestä/päihteistä uskon avulla. Moni pääsee ihan omin avuin, motivaatio lähtee itsestä. On hieman eroa siinä (=kumpi on vahvempi) ihminen joka ITSE haluaa muuttaa elämänsä sunnaan, vai sellainen joka tekee sen jumalan takia. Jos tajuaa että hei mä olen hyvä tyyppi ja mua pitää kohdella hyvin jne. koska olen IIHMINEN, sen voi käsittää ilman jeesuspaatostakin. Ihmisarvo ei ole uskovaisten yksinoikeus.



Ja uskontojen uhrien tarinoita kun lukee, niin on hyvä muistaa että se uskonto voi myös saada ihmisen voimaan pahoin. Lasta pelotellaan helvetin tulella jne. siinä on armo kaukana...

kun ei se ole sitä muillekaan? Kyllä se narkkarikin hyötyisi terapiasta ja itsetuntemuksesta siinä kuin muutkin uskovaiset.



Vaikka minun puolestani uskokoot ihmiset mihin haluavat, kunhan antavat minun tehdä samoin. Ja mitä hyviin tekoihin tulee, minä ainakin saan niistä henkilökohtaista tyydytystä, enkä tosiaan tee niitä taivaspaikan toivossa.

mutta siihen uskon, että kaikki ihmiset tarvitsevat jonkun uskonnon (myös ateistit, vaikka toisin kuvittelevat), jonka mukaan he päättävät, mikä on heidän mielestään oikein ja moraalista. Mitään absoluuttista oikeaa kun ei ole.

miksi siihen tarvitaan uskonto?

Etiikka ja moraali ovat eri asioita kuin uskonto. Ei tietenkään ole olemassa mitään absoluuttista oikeaa, mutta kyllä sillä pitkälle pärjää, kun on eettisesti, moraalisesti valveutunut. Se taas edellyttää asioiden pohtimista ja omaa ajattelua, jonka juuri uskonto-ajattelu typistää.

Jos sitten joku hukkaan joutunut narkkari löytää elämänhalunsa uskonnon avulla, niin se on vain hyvä asia. Hän vain saattaa olla niin hukassa itsensä kanssa, että tarvitsee oheita, sääntöjä ja ulkopuolista johdatusta elämälleen, ei tässä ole mitään pahaa.

Mistä ihmeestä tulee sellainen ajatus, että uskonnottomat ihmiset olisivat jotenkin moraalisesti arveluttavampia?

Uskonto on ulkopuolelta ohjattu yhteisö, uskonnoton maailmankatsomus taas nojautuu lähinnä kulttuuriin liittyviin eettisiin ja moraalisiin säännönmukaisuuksiin ja viime kädessä ihmisen sisäiseen oikeustajuun. Ei hyvään ihmisyyteen mitään uskontoa tarvita ja usein juuri uskonnot ovat niitä, joiden varjolla ihminen on toiminut erittäin epäeettisesti.

ateisteillä sitä yleensä kutsutaan jollain mukafilosofisella nimellä, mutta samoja asioita ne oikeasti ovat. Sellainen järjestelmä tarvitaan, koska muuten mitään "oikeaa " tai "hyvää" ei ole. Jos sulla ei ole mitään yleisperiaatetta, sä et vaan pysty päättelemään, onko hyvä esimerkiksi tappaa kaikki ihmiset maan päältä, koska sillä tavalla maapallo ehkä välttäisi jonkun isomman katastrofin, onko hyvä tappaa kaikki, jotka sallivat maahanmuuton, koska sillä tavalla Norja ehkä pysyy kuvitellun entisen kaltaisena, vai onko hyväauttaa mahdollisimman monia ihmisiä, koska ne on ihmisiä. Näissä kaikissa vaihtoehdoissa on ihan oikeasti hyviä puolia (olkoonkin, että ton Norja-jutun premissit on vähän väärät) - nyt sä siis tarvit jonkun lähtöajatuksen, jonkun pohjan, jostä käsin voit päättää, että mikä näistä on tärkein ja suurin hyvä: Se että maapallo säilyy (jolloin olet valinnut uskonnoksesi biologismin), se että norjalaisuus säilyy (jolloin olet valminnut jonkun kansallisurmoksellisuuden) vai se, että mahdollisimman moni ihminen säilyy (jolloin olet valinnut jonkun sortin humanismin). Sit voisi tietysti ajatella, että tärkeintä olisi olla tekemättä yhtään mitään, koska silloin asiat lopulta menisivät niin että vahvimmat voittaisivat ja jäljellä olisi vain oikaa ja selviämisen arvoista (olisit valinnut jonkun sortin satanismin tai darwinismin). Tai voi ajatella, että tällä niin väliä, koska kun ´kaikki lopulta yhtyy suureen maailman henkeen, kaikki on hyvin - nyt vaan edistää omaa yhtymistään tekemällä mahdolisimman vähän pahoja tekoja, ettei karma lähetä uudestisyntymään.

Mut aina pitää valita joku edellisen kaltainen uskonto, perusperiaate, koska muuten ei yksinkertaisesti voi valita, mikä "hyvä" on oikea. Varsinaista absoluuttista pahaakaan ei ole olemassa sen enempää, myös sen määrittämiseen tarvitaan uskonto. Kaikkihan ovat aina olleet sitä mieltä - myös sinä viestissäsi, vaikket heti tainnut huomata - että pahaa ovat tehneet ne, jotka haluavat estää minun kaltaiseni ajattelun ja elämän. Ongelma on siinä, että heille sinä teet yhtä lailla pahaa, kun haluat estää heidät.

Eikä uskonto mitään omaa ajattelua typistä, kyllä se typistäjä on ihan ihminen itse, jos jättää ajattelematta. Uskonto ei myöskään ole mikään ulkopuolinen voima - siihen kuuluvat ihmisethän sen sääntöineen ja periaatteineen luovat.

Ihminen usein muuttaa sitä "vakaumustaan". Jos ajatellaan ihmisen elämää, niin usein arvomaailma muuttuu, samoin se mitä oikeana/vääränä. 14- vuotias voi ajatella että on ihan ok seukata 22-v kanssa, ja se sama 14-v voikin nelikymppisenä (teinin äitinä) olla ihan eri mieltä asiasta. Joku voi 20-v ajatella että lisää maahanmuuttajia Suomeen, mutta muuttaakin kantaansa vanhemmiten eikä halua enempää maahanmuuttajia tänne.



Vastaavia esimerkkejä voisi keksiä vaikka miten paljon. Jos ihminen taas on syvässä uskossa, niin hänellä se arvomaailma ei yleensä anna periksi vert. ihminen joka ajattelee omilla aivoilla ja voi myös myöntää olevansa väärässä.

Sitten uskovaisilla menee pasmat sekaisin, kun joku sanoo homous on syntiä-ihmiselle että eikös se Jeesus käskenyt suvaitseen erilaisuutta? Keksitään ihan ihme selityksiä: joo siis homot saa olla homoja, mutta ne ei saa toteuttaa sitä homosteluaan, verrataan asiaa siihen että "en minäkään naapurin miehen kanssa sänkyyn menisi". Eli kaksi aikuista miestä ei saisi elää parisuhteessa (vert. heterot) ja se rinnastetaan siihen että itse heterona ei saa pettää puolisoa. Eli osalle suodaan mahdollisuus rakkauteen (se parisuhde kun on muutakin kun seksiä!) osalle ei, ja sitten ajatellaan että kahden ihmisen rakastavasta suhteesta kieltäytyminen olisi yhtä pikku juttu kun kääntää katse&ajatukset pois naapurin sixpäkistä.



Tuo juuri uskovaisissa ottaa päähän, he uskovat siihen yhteen vanhaan kirjaan, eivätkä voi muuttaa käsityskykyään tilanteen mukaan. Ei uskovainen taas on vapaa moisen kirjan kahleista, ja hän voi vapaasti olla asiasta yhtä mieltä, ja jos huomaa että olikin ajatellut väärin niin muuttaa ajattelutapaansa.

kun kaiken saa kuitenkin anteeksi.

trollallallaa

Olen tuota mieltä. Mietipä vaikka narkkareita ja linnakundeja, moni pysyy kaidalla tiellä Jumalan ansiosta. Vaikka en usko Jumalaan, niin ajattelen, että yhteiskunnan kannalta on loistava asia, että he uskovat kun se kerran antaa motiivin olla hyvä.



ap

Olen tuota mieltä. Mietipä vaikka narkkareita ja linnakundeja, moni pysyy kaidalla tiellä Jumalan ansiosta. Vaikka en usko Jumalaan, niin ajattelen, että yhteiskunnan kannalta on loistava asia, että he uskovat kun se kerran antaa motiivin olla hyvä.

ap

Jotkut tosiaan pysyvät kaidalla tiellä uskonnon ansiosta.

Mutta.. hyvin paljon pahaa tapahtuu myös uskonnon varjossa. Kuinka paljon on tullut ilmi esimerkiksi lasten hyväksikäyttöä ja muuta järkyttää, joka on tapahtunut vahvasti uskossa olevien piirissä.

Juuri nyt itse käsittelemme tilannetta, jossa vahvasti uskossa oleva kristitty on tiennyt puolisonsa pahoista teoista ja ainoa mitä on tehnyt asian selvittämiseksi on rukoilu!

En tiedä miten tuo ihminen pystyy nukkumaan yönsä ja miten on voinut meidät kohdata kuin mitään pahaa ei olisi tapahtunutkaan.