G: Minkä ikäinen/missä vaiheessa ei enää ole "POIKA"ystävä?

Voisko tulla joku valtakunnallinen käytäntö tähän?! Yli 30v on MIES, piste.

Heh, itselläni menee vain hermot välillä, kun ollaan jo viidettä vuotta yhdessä asuttu ja 2v lapsikin löytyy, silti äitini jatkuvasti sanoo miestäni minun POIKAystäväksi. Jotenkin vähättelevä termi. Tiedä sitten onko se protesti sille, kun ei olle naimisiin menty :D

Ja mieheni on siis 39v... x)

Miksi et sano äidillesi mitään? Itse ainakin pitemmän päälle loukkaantuisin oikeen kunnolla, kuulostaa tosiaan jotenkin niin vähättelevältä, varsinkin jos on tahallista :/ Oikeen paha mieli tuli

Korjaillut olen moneen kertaan tätä termiä :P Että avomies tai tyttäreni lapsen isä ois miellyttävempiä vaihtoehtoja, mutta kun ei mee kaaliin niin ei- johtuu varmaan siitä, että meillä on pikkasen ikäeroa, (olen itse 28v) ja suhteemme alkuaikoina varsinkin äitini oikein korosti tätä POIKA-alkuliitettä, nolotti kuulemma niin paljon mitä muut ihmiset sanois jos tietääsivät että tytär on pokannut vanhemman miehen.

Jooo. O.o

Mun mielestä toi on törkeetä!

Muuten en ota kantaa/ jaksa välittää nimitetäänkö poika- vai miesystäväksi, mutta tuossa selvästi kyseessä joku ongelma mammasi korvien välissä.

NOLOTTAA mitä MUUT ihmiset ajattelevat???

apua.

Varsinkin, kun toi "nolotuksen" aihe on ihan mitätön. Joku kymmenen vuoden ikäero ei ole mitään tuossa vaiheessa!

Jos laskin oikein olette tavanneet sinun ollessasi 23v aikuinen nainen (tästäkin nyt joku älähtää että TYTTÖ hehheh), ja varmaankin vähän ikäistäsi vanhemman oloinen? Ei tossa vaiheessa vanhemmilla muutenkaan ole mitään sanomista aikuisten lastensa kumppanin valintaan.

Jollain tasolla ymmärtäisin tuon häpeilemisen, jos miehesi olisi sinua vaikka 30v vanhempi! Okei, silloin vasta olisikin huvittavaa tuo pojittelu ;DD

poikaystäviksi. Siis kaikkien kavereideni poikaystävät ovat poikaystäviä oli se sitten 20-vuotias tai 30-vuotias.

Miesystävästä tulee mieleen joku 40-50-vuotias.

Tein aiheesta pienimuotoisen gallupin kahvitauolla. :D Vastaajia oli noi 32. Tässä tulokset:



POIKA/TYTTÖYSTÄVÄ on 0- 35 vuotias, ja suhde on seurusteluasteella. Kundikaveri, kimmakaveri, jätkäkaveri yms menee tähän samaan kategoriaan.



AVOMIES/VAIMO on silloin , kun asutaan yhdessä, muttei olla naimisissa. Käytetään myös termiä avokki, vaimoke, tai ihan vaan "mun mies" tai "mun muija".



MIES/NAISYSTÄVÄ on 35- 100 vuotias, jos ei olla naimisissa tai asuta yhdessä.



Noi iät on nollasta sataan ettei kukaan taas älähdä jostain tyyliin "voihan 13 vuotiaatkin jo/90 vuotiaatkin vielä seurustella" plaaplaa.

Tein aiheesta pienimuotoisen gallupin kahvitauolla. :D Vastaajia oli noi 32. Tässä tulokset:

POIKA/TYTTÖYSTÄVÄ on 0- 35 vuotias, ja suhde on seurusteluasteella. Kundikaveri, kimmakaveri, jätkäkaveri yms menee tähän samaan kategoriaan.

AVOMIES/VAIMO on silloin , kun asutaan yhdessä, muttei olla naimisissa. Käytetään myös termiä avokki, vaimoke, tai ihan vaan "mun mies" tai "mun muija".

MIES/NAISYSTÄVÄ on 35- 100 vuotias, jos ei olla naimisissa tai asuta yhdessä.

Noi iät on nollasta sataan ettei kukaan taas älähdä jostain tyyliin "voihan 13 vuotiaatkin jo/90 vuotiaatkin vielä seurustella" plaaplaa.

Muuten hyvä, mutta näin 35 vuotiaana "neitosena" älähdän tuosta naisystävä- sanasta :D eivät kaikki tämän ikäiset ole rupsahtaneita mammoja, joka NAISystävästä (sori nyt vainn) tulee mieleen.. Nostettaisko se jonnekin 45v kieppeille ;)

Hmm, vastaavasti taas miesystävästä ei mulle tule mieleen mikään pappa.

On tää vaikeeta!

Minun mummoni on 84v ja hänellä on POIKAYSTÄVÄ. Tai no, hän käyttää tästä myös nimitystä "sussu" :)

Kun parisuhde on vakava. On esimerkkinä yhteinen asunto, kenties lapsi/lapsia..

Minun mummoni on 84v ja hänellä on POIKAYSTÄVÄ. Tai no, hän käyttää tästä myös nimitystä "sussu" :)

Minunkin mummo käytti tota "sussu" nimitystä, en oo ikinä koskaan ennen muulloin sitä kuullut! :)

Vähän off topic :D

AVOMIES/VAIMO on silloin , kun asutaan yhdessä, muttei olla naimisissa. Käytetään myös termiä avokki, vaimoke, tai ihan vaan "mun mies" tai "mun muija".

Itse en kyllä KOSKAAN käytä miehestäni termiä "avomies" enkä AINAKAAN "avokki" (ällöttävä sana, yhtä etova kuin vaimoke). Jos olisin naimisissa, en myöskään kutsuisi häntä aviomieheksi tai aviopuolisoksi.

En itse ole koskaan tehnyt mitään eria sen suhteen, missä on asuttu. Esim. opiskeluaikana asuimme eri paikkakunnalla, mutta en kokenut yhteen muuttamisen sen jälkeen tarkoittavan mitään "vakavampaa" - johtuen siitä, että jo eri kaupungeissa asuessa hän oli minulle yhtä läheinen, rakas ja tärkeä ja kiinteä osa elämääni kuin myöhemminkin.

Nämä jaottelut ovat ihan älyttömiä. Sovitaanko, että jokainen kutsuu kumppaniaan miten haluaa?

Sen jälkeen miehet menettävät poikamaisuutensa.

Kun parisuhde on vakava. On esimerkkinä yhteinen asunto, kenties lapsi/lapsia..

nuoko sitten ovat merkkejä siitä, että parisuhde on vakava? Entä, jos ihmisillä on vaikka työt tai opiskelut eri paikkakunnilla?

Itse en osaa tällaisista ulkoisista merkeistä määrittää suhdetta. Ulkopuoliset eivät oikeastaan voi ollakaan varmoja, kuinka vakava suhde on - mutta pariskunta itse tietää sen, ja SILLÄ on merkitystä. Joten vaikka asuttaisiin eri mantereilla, suhde voi silti olla vakava - annetaan ihmisten itsensä määritellä se.

Mies on 18 vuotias