Olen päättänyt että raskausaika ja synnytys menee yhtä

ovat kutsuhuuto hyeenoilla = huomatkaa ja provosoitukaa

Tuo toki liioittelua ja varmasti Martinakin sen ymmärtää että voi tulla tilanteita joissa omat päätökset eivät paina yhtään mitään. Mutta toisaalta asenne selvitä ja jaksaa ei sinä stä ole huono asia. Parempi ainakin omalle voinnille minusta kuin esim. Jatkuva oireiden tarkkailu tai kaikesta huolestuneesti hössöttäminen. Oma asenteeni raskaana on ollut sisukas "pakko jaksaa ja isoäitikin teki raskaita maantietä vielä synnytyspäivänäkin ja heti syntymän jälkeen" ja koen että se on minua auttanut.

IPad korjasi sanan maatyötä sanaksi maantietä... T. Nro 3

Oon ollut raskaana vasta reilut 3kk ja jo nyt on helvetin vaivalloista. Oon aina ollut hyväkuntoinen ja hoikka ja nopea liikkumaan, nyt ei jaksa mitään ja maha painaa ja selkää särkee ja pissattaa vaan aina. Vielä puoli vuotta, miten joku voi olla edes piloillaan sitä mieltä että tässä olis jotenkin parhaimmillaan?

projekti. Blogimerkinnöissään toi heti esiin, että hän sitten pysyy hoikkana, treenaa, ei anna yhtään kiloja tulla ylimääräisiä. Mikä tapa tuo nyt on ajatella? MInä ainakin keskityin vauvan hyvinvointiin ja omaankin hyvinvointiini, mutta en oma laihana pysyminen tavoitteenani. Martinalle tuntuu se taas olevan se kaikkein oleellisin kysymys.