Mitä kertoo ihmisestä tällainen käytös?

Tai sitten joku muistisairaus.

Välillä moikkaa oma-aloitteisesti, välillä vasta kun minä moikkaan ensin, välillä ei vastaa ollenkaan vaan katsoo vain. Välillä vastaa jutteluun tupakkapaikalla, välillä ei ole näkevinäänkään (ja tupakkapaikka on niin pieni parveke, ettei VOI olla huomaamatta ja kuulematta. Jättää vain vastaamatta.



Mitä ihmettä tuo kertoo ihmisestä?

Jos sillä ei ollut piilolaseja tai laseja päässä, niin ei erottanut kasvoja kunnolla? Tai oli muuten vaan omissa ajatuksissaan..

Tervehdin ihmisiä aina kun huomaan, mutta kävelen aina tiiviisti paikasta A paikkaan B katsomatta vastaantulijoita. Mua rasittaa tuijottavat ihmiset, joten vältän itse sellaista käytöstä. Menee varmasti ohi tuttujakin ihmisiä välillä, joita en vain siis huomaa.

Itse ainakin olen monesti niin ajatuksissani, etten huomaa vastaantulevia tuttuja ollenkaan. Noloin tilanne oli, kun kävelin ostoskeskuksen portaita ylös ja vastaan tuli tätini, joka oli pysähtynyt ja tervehtinyt minua nimeltä mainiten kovaan ääneen. En huomannut, ja portaiden yläpäässä liukuportaita pitkin tullut mieheni ihmetteli että miksi en vastannut tädilleni. Onneksi sentään sain juoksemalla kiinni, että sain selitettyä.

Jos sillä ei ollut piilolaseja tai laseja päässä, niin ei erottanut kasvoja kunnolla? Tai oli muuten vaan omissa ajatuksissaan..

siis työpaikalls, kyllä siellä yleensä kaikki moikataan. Ja kapeassa käytävässä, kyllä on umpisokea jos ei huomaa.

hän on ns "tuulellakävijä". Kun on hyvä fiilis moikkailee ja juttelee, jos ottaa nuppiin antaa sen myös näkyä eikä tervehdi edes puolituttuja. Mulla yks tämmöinen tuttava, on vähän erakkoluonne.

Tervehdin ihmisiä aina kun huomaan, mutta kävelen aina tiiviisti paikasta A paikkaan B katsomatta vastaantulijoita. Mua rasittaa tuijottavat ihmiset, joten vältän itse sellaista käytöstä. Menee varmasti ohi tuttujakin ihmisiä välillä, joita en vain siis huomaa.

jos olen omissa ajatuksissani, en vaan kiinnitä huomiota mihinkään enkä tavallaan näe mitään, vaikka silmät auki onkin.

Esim. kerran oma mies tuli meidän koiran kanssa minua vastaan, ja kun en huomannut niitä, niin se kääntyi perääni ja käveli vieressäni noin 50 metriä, ennen kuin menin sisään kauppaan. Myöhemmin kotona mies sitten kysyi, enkö todellakaan ollut huomannut häntä ja koiraa? No en ollut, en itse asiassa edes muista mitään siitä kun kävelin kauppaan, olin koko matkan niin omissa ajatuksissani....

Jos olen ihan ajatuksissani en vaan näe vaikka katsoisin ihan kohti.

Tervehdin ihmisiä aina kun huomaan, mutta kävelen aina tiiviisti paikasta A paikkaan B katsomatta vastaantulijoita. Mua rasittaa tuijottavat ihmiset, joten vältän itse sellaista käytöstä. Menee varmasti ohi tuttujakin ihmisiä välillä, joita en vain siis huomaa.

Välttelen myös tuijottamista, mutta saatan olla myös tervehtimättä, kun olen ahdistunut ja en tiedä miten päin olisin.

Jos olen ihan ajatuksissani en vaan näe vaikka katsoisin ihan kohti.

ja vaikka kuulee jonkun sanovan "moi" niin sitä ei jotenkin tajua heti, vaan vasta vähän ajan päästä ja sitten toinen onkin jo mennyt. Lisäksi mulla on jonkinlainen kasvosokeus ja voi mennä pitkäänkin, ennen kuin tunnistan jonkun uuden ihmisen, jos hän on eri paikassa kuin normaalisti. Äskettäin yksi tyyppi, jonka olin tavannut n.5 kertaa, pari kertaa parinkin tunnin ajan, tuli vastaan ja tuijotin häntä vähän aikaa suoraan silmiin, mutta en ollut lainkaan varma, että tunnen tämän henkilön, joka näytti etäisesti tutulta, joten jatkoin vain matkaani. Hän oli kuulemma minua tervehtinyt, mitä en ollut rekisteröinyt. Vaikuttaa varmaan omituiselta ja tylyltä käytökseltä..