Apua! Mikä mun mieltä vaivaa??!

muilla samoja tuntemuksia?

Saattaa helpottaa imetyksen lopettamisen myötä. Sulla on jotain tiikeriäitihormonia joka sanoo, että anoppi haluaa varastaa vauvasi, vaikka tuskin näin on. Jos ei ole mitään muuta häikkää mielialoissa, tuskin on aihetta hoitoon. Joskus oma ahdistus äitiydestä saattaa kanavoitua johonkin toiseen ihmiseen jonka alkaa nähdä vihollisena. Juttelu neuvolapsykologin kanssa saattaa auttaa.

tuntuu että anoppi on suorastaan tyhmä. Ärsyttää pikkujututkin, lepertely vauvalle saa mun niskakarvat todella pystyyn.



Eilen kävimme keskustelua, kuinka hänen mielestään vauvalle (6kk) ei saisi antaa kovia helistimiä tms, ettei lyö vahingossa päähänsä. On myös ylihysteerinen, ettei vauva vaan satuta itseään kääntyessään. Selitin, että mielestäni on ihan normaalia saada kolhuja ja sitä kautta oppii päätänsä varomaan. Hän ei käsittänyt.



Myös mieheni on ruvennut ärsyttämään tämän takia. Nyt ymmärrän monta asiaa, kun anoppi on hänetkin kirjaimellisesti pumpulissa kasvattanut.



meneeköhän ajan myötä ohi, vai jääkö tämä ärsyttävä tilanne päälle? Sitä ei voi tietää.

ja sun on opittava rajaamaan entistä selvemmin teidän nuori perhe anopista erilleen. Ei mitenkään törpösti ja epäkohteliaasti, vaan omassa mielessäsi; annat mennä toisesta korvasta ulos neuvot, joissa ei ole mitään järkeä. Tiedän anopin, joka pakottaa lapsenlapsensa käyttämään leikkipuistossa kypärää liukumäessä, ettei vaan tapahtuisi mitään. Siinä on tämä rajaaminen epäonnistunut.



Yritä ymmärtää anoppiasi jolla on joku syy tuohon hössöttämiseensä, mutta noudata omaa linjaasi ja keskustelkaa mahdollisimman paljon miehen kanssa ja pitäkää yhtä. Anoppisi ei tarkoita pahaa, vaan on todennäköisesti vallan rakastunut vauvaanne ja tuolla tavoin se näkyy ylisuojelevuutena, älä ota sitä epäluottamuksena omaa äitiyttäsi kohtaan.