Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään äitipuolta, joka ei voi sietää miehensä lasta?
15.11.2005 |
Kohdistuuko tunteet vain yhtä vai miehen kaikkia lapsia kohtaan?
Itselläni on 11-v lapsipuoli, jota en voi sietää. Olen koettanut kaikkea, mutta mikään ei auta. Hänen siskonsa on ihan ok ja nämä negatunteet kohdistuvat yksinomaan tähän toiseen lapseen. Pelkkä lapsen näkeminen saa aikaan ahdistavan olon ja koko päivä on pilalla. Kaikki, mitä hän tekee/ sanoo, ärsyttää.
Luonteeltaan lapsi on varsin hankala. Mikään, mikä muita lapsia tuntuu kiinnostavan, ei häntä kiinnosta. Kyse ei kuitenkaan ole masennuksesta tai muista vakavammista häiriöistä vaan yksinomaan hänen persoonansa on rasittava. Jopa lapsen isä on joskus sanonut, että lapsi on välillä " raskasta" seuraa.
kai tässä pitää erota, kun ei enää jaksa.
Kommentit (25)
voinut mitenkään tilanteeseen vaikuttaa.Että ihan on pakotettu olemaan sellasen miehen kans jolla lapsia.Mulla ei heru sympatioita tollaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tolal logiikalla mihinkään asiaan ei voi herua sympatiaa, jos on itse vähänkään osallinen siihen. Jos omilla lapsilla on ongelmia, niin voi muistuttaa, että " mitäs teit lapsia" yms yhtä älykästä.
mutta tiedän että se olisi yhtä teeskentelyä ja kivireen vetoa. en pidä lapsista, rakastan rauhaa ja hiljaisuutta. luojan kiitos mieheni hoitaa tapaamiset toisaalla!
päättyi katastrofiin eli kun isä taas kerran haki lapsen sukulaisilta ja tiesi happaman vaimon odottavan kotona, hän tappoi rakkaan 5-vuotiaan lapsensa.
Koittakaapa kestää. Uusperheen elämä ei ole helppoa, mutta älkää johdattako miestänne em. tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen koettanut järjestää kivoja retkiä, pelailla, viedä eri paikkoihin, ohjata lukemaan kirjoja yms. Mutta aina sama: lasta ei kiinnosta ja kaikki on tylsää. Se, mikä kiinnostaa, olisi jotkut paskavideot ja piirretyt sekä karkkien ja hampisten syöminen.
Soittoharrastukset, liikunta, yms....EI. kiinnosta. AIna löyttyy joku syy, että ei tarttis lähteä mihinkään. KUka oikeesti jaksaa tollasta lasta? Edes miehen äiti ei halua ottaa lasta hoitoon, koska lapsi on niin ärsyttävä. ELi heittäytyy täysin passattavaksi, kinuaa karkkia koko ajan, ei halua lähteä pulkkamäkiin yms mihin muut lapset hinkuvat innoissaan.
Lasta ei kiusata eikä hän muuten vaikuta masentuneelta. Yksinkertaisesti lapsi on flegmaattinen ja laiska luonteltaan.
Miehelle lapsi on rasite, joka kerta ku lapsi on meille tulossa mies miettii voisko siitä luistaa jotenki. Jos ilmottais ettei halua ottaa lasta meille niin koko suku hyppäis seinille, anoppi ja miehen mummo kun ovat miehen ex:n kanssa todella hyvää pataa.
Jos lapsi vaikkapa näyttää vähän surkeaa naamaa eka kysymys on se et mitä mies on sanonut lapselleen ku se kiukuttelee.
Onneks kasvaa ja pian omat menot (toivottavasti) muuttuu tärkeemmiks ku isän luo tuleminen.
Voimia ap, koitetaan jaksaa. Vaikka ollaan rakastuttu miehiin joilla on menneisyys ei tarkota sitä et miehen menneisyys saa haitata nykyisyyttä tai tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä juttuja! " miehelle on oma lapsi rasite." toivoisin ettei tuollaiset lapsia saisikaan.
Itseppä olette osanne valinneet.Ei kyllä lapsilta kysellä kun siihen uus nainen jo änkeää,ja vai lapsi rasite isälleen?Ja itse et varmaan tee elettäkään asioiden onnistumiseksi-Kyräilet tyytyväisenä että mähän se meistä kahdesta " iskän" naisesta vein voiton.Idiootteja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turha teille on asiaa selittää, mut sanottakoon et läheltä tilannetta seuranneet ihmiset ovat ymmätäneet asian täysin (miehen sukulaisista osa joilla on myös lapsia)
Asiat ei ole mustavalkosia.
Mieheni yrittää olla isä lapselle jota ei ole koskaan halunnut, mitä voi vielä vaatia? Väkisin rakastamaan lasta?
Mä yritin rakastaa miehen lasta kunnes tajusin et se ei onnistu, olen yks aikuinen lapsen elämässä ja koitan tehdä parhaani jotta lapsi tuntis olonsa meille tervetulleeks - yritän sietää ja välittää, parempaan en kykene.
10(?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se raukka vieläkään tiedä mitä seksin seurauksena saattaa tulla? Mitä voi vielä vaatia? Voi " #¤&% &%¤#"
Oma isä ei rakasta lastaan ja äitipuoli inhoaa. Siinäpä taakkaa 11-vuotiaalle. Lapsen ei pitäisi joutua ansaitsemaan vanhempiensa rakkautta. Onko tullut mieleen, että lapsen käytös voi olla seurausta siitä, ettei häntä rakasteta?
Minusta lapsia ei pitäisi hankkia ollenkaan, jos lapsen pitää olla tietynlainen ansaitakseen vanhemman rakkauden. Ja jos lapsi on alunperin ei-toivottu, niin miehenkin pitäisi voida katsoa peiliin, ja miettiä onko rakkaudettomuus lapsen vika vai omien ongelmien syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ala sitä anteeks pyytelemään. Ei se meidän elämää haittaa ku lapsen meillä ollessa. Ja kyllä pystyn rakastamaan muiden lapsia, en vaan tätä lasta.
10
lapsia? Se on sitten koko paketti, ja sun mun ja yhteisten lasten, ja exien kanssa on vaan elettävä. Aikuisen on oltava aikuinen, ja lapsen on saatava olla lapsi. Lapsella on kuitenkin kaikista vaikeinta.
Ja mää kuulun tähän porukkaan joka ei ymmärrä tollasia tunnevammasia aikuisia!
Ero on vaikea asia lapselle ja vuosia menee kun etsii itseään. Toi muksu on kasvamassa omaan aikuisuuteensa ja hänen " tehtävänsä" on olla vaikea ja hankala että osaa olla isona itsenäinen ja oppii tietämään rajat ja tietää että häntä rakastetaan!
Mää suosittelen vahvasti sulle ja miehellesi jotain terapiaa niin oppisitte rakastamaan " vaikeaa" lasta.
Se onneton haistaa jo kaukaa ettet tule toimeen hänen kanssaan!
Musta on naurettavaa jos miettii eroa pelkän toisen lapsen takia (joka sitä paitsi menee seitsemän vuoden kuluttua armeijaan ja katoaa johonkin elämään omaa elämäänsä).
Mutta miten vaan!
Miksi olette ottaneet miehen jolla on lapsia jos ette kestä elämää näiden lasten kanssa?
pysty rakastamaan lastaan kuten meidän yhteisiä. Yrittää pitää velvollisuuksista kiinni ja helliä lasta täällä olessa, mutta sanoo, ettei koe sellaista rakkautta kuin pitäisi ja kokee rasitteeksi.
Ei elämä ole musta-valkoista. Meidänkin tapauksessa mies ei halunnut lasta ja lapsen äiti taas tunnustetusti " huijasi" miehen isäksi. Ts. kertoi myöhemmin halunneen lapsen, vaikka suhde olikin jo ohi käytännössä eli asuivat erillään. Ensimmäisinä vuosina mies ei edes saanut tavata lasta, koska äiti oli katkera. Yhtäkkiä 5-vuotiaana äiti toikin lapsen isälle vaatien kantamaan vastuunsa. Tottakai. Äidillä oli uusi mies ja lapsi enää mahtunutkaan elämään 100%. En syytä miestäni siitä, ettei pysty lastaan sillä tavoin rakastamaan kuin niitä lapsia, joita halusi, odotti ja hoiti syntymästään lähtien. Tämä vanhin lapsista on lähes vieras ihminen, jonka kasvatuksessa tai käytöksessä ei ole pienentäkään vaikutetta isästä, jota hänen elämässään ei edes aluksi ollut.
Mut täällähän ei voi sanoo et joku muksu ei sit ole rakas.
Elämä vaan joskus heittää tilanteeseen jossa on vaan pakko yrittää jaksaa.
Lapsen pitäis olla toivottu, rakastettu, haluttu ja hyväksytty mut ikävä kyl aina ei näin mee.
On monia äitejä jotka kokee negatiivisia tunteita lapsiaan kohtaan (oikeestaan kaikki jos vaan itselleen asian myöntää) mut äitipuolien pitäis olla kaiken negatiivisen yläpuolella.
Nauttia siitä et tietyin väliajoin kotiin tulee vieras lapsi jolla on eri tavat ja kasvatus ku muuten kotona vallitsee ja kaikkeen tarvis mukautuu rakastavana äitihahmona.
No elämä on
10
Mies tietää, etten pidä hänen lapsestaan ja aina kyseleekin, miten voisi tilannetta helpottaa.