Lue keskustelun säännöt.
Koirasta luopuneet...
20.02.2012 |
Haluaisin mielipiteitä, rehellisiä, kun en itse osaa päätöstä tehdä. Koirani (8kg, hieman liian laiha, seropi) on nyt reilu 15v. Kipulääkkeenä menee Metacam ja se on mennyt jo puolisen vuotta, sitä ennen kokeilu muitakin kipulääkkeita joista ei apua, lisäksi virtsankarkailuun Propalin siirappi (mennyt reilun vuoden). Propalin menee kun muuten pissii unissaan alleen. Koira on yhä hieman kipeä, särkyä on ilmeisesti selässä ja jaloissa. Nukkuu 22-23h/vrk. Kuorsaa välillä todella kovasti. Maate meno on kankeaa, välillä nukkuu ns. takapuoli seinällä, eilen jopa ns. niskansa päällä, muu vartalo seinää vasten (pystysuorassa!!! kaatui siitä sitten selälleen ja minä autoin takaisin maate, kun ei itse päässyt); eli tuntuu että vartalo vaan jää johonkin asentoon. Yleensä pääsee kyllä maate ihan hyvin. Nousu on hyvin kankeaa, ei pääse nopeasti ylös, kun pääsee pedistään pois niin takajalat luisuu koko ajan vartalosta kauemmas. Luistelee siis kävellessään. Kun on pitkään nukkunut samassa asennossa liikkeelle lähtiessä on selkä kyyryssä kuin kissoilla =kipua?
Hieman tuhrii kakalla, silloin tällöin pedissä näkyy ns. jarruviivoja...
Koiran maha ei kestä mitään muuta kuin Friskiesin purkkiruokaa tai kuivamuonaa. Mitään herkkuja ei voi antaa kun ne koira oksentaa hetkenpäästä ulos. Uloste on todella kuivaa ja aika kovaa. Eläinlääkärin neuvolla annamme nyt levolacia pieniä määriä ruuan seassa. Ja siis tällä hetkellä koira syö vain pehmeää purkkiruokaa. Syö aikas vähän. 1 isosta friskiesin purkista syö n. 4pv. Ja kun keskittyy syömiseen niin takapää ei pysy kasassa ollenkaan vaan takajalat on ruokakipon molemmin puolin, kun valuvat siihen.
Lenkille ei haluaisi lähteä varsinkaan iltaisin. Koira pitää kantaa kävelytien viereen (asutaan rivarissa), muuten pissaa ja kakkaa heti ovesta ulos päästyä vaikka käytäisiin kuinka usein ulkona. Ei siis jaksa pidättää yhtään kauempaa.
n. viikko sitten kakkasi muutamana päivänä sisälle, kun oli jokin pukama tai pieni osa peräsuolta ulkonevana ja punoittavana (sellainen pikkurillin pään kokoinen punainen pallura) oli peräaukon yläpuolella. Mutta se hävisi ja vaiva meni ohi.
nyt siis haluaisin tietää koska on oikea aika päästää koira paremmille metsästysmaille? Onko tuo enää koiran arvoista elämää. Mies sanoo että pitäisi viedä jo piikille, kun hänen mielestään lenkitys on koiralle jo kärsimystä. Koiralla on verikokeet ok, keuhkot ja sydän kuunneltuna ok. Hammaskiveä on tosi paljon, mutta ei voi enää rauhoittaa sen poistamiseksi, eikä voida antaa mitään puruluita kun maha ei kestä. Mitä tehdä?
Millaisessa tilanteessa olette joutuneet luopumaan koirasta?
Kommentit (15)
valitettavasti viimeistään nyt... Ei ole koiran elämää, hän ei vain pysty sitä itse päättämään, ja se on sinun viimeinen palveluksesi hänelle. Kunnioita koiraasi, ja anna hänelle rauhallinen lähtö mahdollisimman pian. Tehkää jotain mukavaa koiranne kanssa, ja pyytäkää vaikka e.lääkäri kotiin, ettei tarvitse häntä rasittaa automatkalla tms.
Katseleeko koirasi joskus sinua kysyvästi silmiin, jotenkin sillä tavalla kuin hänellä olisi tärkeää asiaa? Se voi kertoa, että koirasi ei ymmärrä, miksi hän on vielä täällä. Iloitseeko koirasi enää mistään, siis niin että reipastuu ja innostuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on jo kuitenkin vanha koira eikä toivoa paremmasta enää ole.
Luopuminen sattuu eikä suru katoa, mutta enemmin tai myöhemmin se on sinulla joka tapauksessa edessä.
on ihan normaalia nukkua 22 h / vrk, se ei ole mitenkään outoa. Kuorsaaminenkin on ihan normaalia. Samoin kun liikuntaa on vähän, moni ihminen siinä kuin eläinkin saa ummetusta. Edelleen vanhalla nivelet voivat olla heräämisen yhteydessä kankeat eli käynnistymisvaikeuksia (niin kuin kirjoitat, niin maate meno onnistuu ongelmitta). Ehkä tunnistat saman ilmiön joinain aamuina itsessäsikin. :) Osa rekuista on herkkämahaisia ja kestävät vain tiettyä ruokaa. Missään nimessä ei silloin kannata tehdä äkillisiä muutoksia ruokaan kuten lisätä yhtäkkiä puruluita tms. Satunnaisia kakkavahinkoja sattuu varmaan lähes kaikille koirille.
Noiden em. puolesta koiraa ei tarvitse lopettaa, jos haluaa kaverin pitää. :) Kipua taas ei voi arvioida netin kautta, siinä sun varmaan tarvitsee kysyä mielipidettä eläinlääkäriltä - ja tarvittaessa kahdeltakin. Ja aika paljon voi luottaa omaan itseensäkin. :)
ole enää elämisen arvoista. Koiralle eläminen mahdollisimman pitkään ei ole itseisarvo, vaan parempi on päästä pois ennemmin kuin myöhemmin. Koirasi aika on täynnä, ja sinun velvollisuutesi on tehdä päätös, vaikka se olisi vaikeakin. Sinä sokeudut koirallesi, olet jo sokeutunut, etkä näe että tuo ei ole enää koiran elämää. Koirasi ei hyödy mitään siitä että saa elää vielä 2 kuukautta tai 6 kuukautta. Miehesi on oikeassa. Voimia päätökseen!
on ihan normaalia nukkua 22 h / vrk, se ei ole mitenkään outoa. Kuorsaaminenkin on ihan normaalia. Samoin kun liikuntaa on vähän, moni ihminen siinä kuin eläinkin saa ummetusta. Edelleen vanhalla nivelet voivat olla heräämisen yhteydessä kankeat eli käynnistymisvaikeuksia (niin kuin kirjoitat, niin maate meno onnistuu ongelmitta). Ehkä tunnistat saman ilmiön joinain aamuina itsessäsikin. :) Osa rekuista on herkkämahaisia ja kestävät vain tiettyä ruokaa. Missään nimessä ei silloin kannata tehdä äkillisiä muutoksia ruokaan kuten lisätä yhtäkkiä puruluita tms. Satunnaisia kakkavahinkoja sattuu varmaan lähes kaikille koirille.
Noiden em. puolesta koiraa ei tarvitse lopettaa, jos haluaa kaverin pitää. :) Kipua taas ei voi arvioida netin kautta, siinä sun varmaan tarvitsee kysyä mielipidettä eläinlääkäriltä - ja tarvittaessa kahdeltakin. Ja aika paljon voi luottaa omaan itseensäkin. :)
että tuo selkä köyryssä käveleminen liikkeelle lähtiessä liittyy noihin nivelien "käynnistymisvaikeuksiin". Ei välttämättä liity kipua, vaan on vain aamukankeutta.
Ja luota ihmeessä eläinlääkäriin, älytöntä päättää toisen elämästä ja kuolemasta anonyymien nettipalstalaisten äänestyksellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koira juurikaan mistään enää innostu. Sen häntä roikkuu yleensä suorana alaspäin ja joskus heiluu ihan ilman mitään syytä esim. kun herää tai seisoo pedissä niin häntä vain yhtäkkiä alkaa heilumaan.
Tuossa äskenkin kun seisoi keskellä lattiaa niin takajalat vapisee. Taitaa olla seisominen rankkaa.
Toisaalta en haluaisi luopua ns. terveestä koirasta kun verikokeet on ok samoin sydän ja keuhkot kuunneltuna ok. Eli ns. sisäisesti terve... Takapää taitaa vaan olla se mikä pettää ekana...
Tiedän että luopuminen on lähellä, mutta onko se huomenna vai kuukauden päästä...
Eläinlääkärillä on juostu kyllä, tuntee jo etunimestä meidät =D
Hän vain sanoi että hän ei voi päättää alle tunnin käynnillä milloin eläimen elo ei ole arvokasta, koska eläimet aina skarppaa sinne mennessä. Uusia hajuja sun muuta, niin silloin on virkeänä.
Kotona sen koiran elämää nähdessä tietää parhaiten... :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minusta koira kärsii jos sen liikkuminen on noin vaikeaa, oikeasti!? Tiedän että päätöksen tekeminen on vaikeaa, omasta kokemuksesta. Jouduin hetki sitten luopumaan omasta rakkaasta lemmikistäsi ja pohdin pitkään pitkään ratkaisua.
Ja varsin rauhallisesti. En lopetuta, ellei sitten koira kärsi selviä voimakkaita tuskia tai selvästi ole ahdistunut tai kärsivä. Ei ole koskaan ollut, ihan rauhallisesti ovat vanhuuteen menneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järkyttävää luettavaa..Toivottavasti teit tuolloin ainoan oikean ratkaisun!
En lukenut koko viestiäsi, en myöskään kaikkia vastauksia loppuun. Mietin.....vaikuttaako vauva palstan, aihe vapaa keskustelu päätöksentekoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tää haiskahtaa provolta. Jos ei ole, niin päästä koira tuskistaan.
Aikaa sitten olis ollut aika. Huh huh, voi koiraparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirat peittää kivun. Jos koira ei ole elämäniloinen oma itsensä, leikkisä, nuku rennosti (rennossa asennossa, esim. selällään) jne saatika liiku enää omin avuin, kaikki ei ole ok.
Ps. Friskies ei ole mitään kunnon koiranruokaa, toki aloitus on vuodelta 2012, jolloin ei tietoutta vielä ollut niin paljon.
Tiedän, että sivusta on helppo huudella, mutta usein ne sivulliset on oikeassa. Kun itse elät tilanteen keskellä, koirasi tila muuttuu sulle normaaliksi, vaikka todellakin kärsii.
Aikanaan pyysin veljeäni päästämään koiransa tuskistaan, suuttui mulle, etten voi ymmärtää. Jälkikäteen pyysi anteeksi ja sanoi, että ihan liian pitkään venytti päätöstä, oli vaan niin vaikea luopua ystävästä.
Toivon, että kun tämä tulee mun koiralle ajankohtaiseksi, joku uskaltaa tulla mulle sanomaan, että nyt on aika.