Kutsutteko lastanne nimestä lyhennetyllä lempinimellä?

Kolmikirjaiminen nimi.

muttei noilla, mitkä nimistä aina suoraan tulee. (esim. johanna-jossu, eveliina-eve) tai no en tiedä tulisiko noista edes sellaisia. lempinimen tulee musta erottaa muista samannimisistä, typerää jos johannat sekoaa toisiinsa ja samaten jossut, kun lempinimikin on sama.



meillä vilhelmiina->vilpu, akseli->ale ja kosti, jota sanotaan useimmiten vaan kostiksi!



akselia yrittää moni sanoa aksuksi, poika yleensä itse korjaa että akseli tai ale, mutta muuten saa toki kukin hellitellä miten haluaa. yleensähän lempinimet kuullaan nimenkantajan tutuilta, joten meilläkin ystävät käyttää lapsista heidän meidän keksimiään lempinimiä.

mutta lempinimestä on myös monta pidempääkin väännöstä. Harvat sanoo virallisella nimellä, kun mekin aina puhutaan lempinimellä..

Meillä asuu Laureliini, Miikkuli, Hemuli ja Saarulikääryli... Terkkuja tutuille =D

Esim. Tiina- Tiinuliinikultiliini.

tulen sanoneeksi Dansku enkä Daniel. Ärsyttää itseäni ja poikaa. Pelkkä Daniel on hyvä nimi.

ja niitä tulee kokoajan lisää... ne eivät välttäämttä liity mitenkään oikeaan nimeen.

Ne on alunperin valittu juuri siksi ettei niistä saa väännettyä mitään Regina-Vagina, Jussipussi puita nussi juttuja.



Kuopuksesta tulee joskus käytettyä pidennettyä lempinimeä mutta äärimmäisen harvoin :)

Miksi te annatte lapsillenne nimiä, jotka ei sitten kelpaakaan kutsumanimiksi?! :D

lapsen nimi kelpaa ihan hyvin kutsumanimeksi, ja sitä käytetäänkin, mutta se vaan on aika inhimillistä keksiä hellittelynimiä Voisinhan mä sanoa "rakas" tai "kulta", mutta ne ei oikein istu mun suuhun. Meidän vauvalla on nimestä monen kautta väännetty leminimi, ei ole kyllä suunnitelmissa opettaa sitä muille, tai alkaa käyttää sitä koko elämän ajan. Se on ns. vauvalempinimi.

nimestä ainakaan vielä kukaan ole tehnyt mitään väännöksiä.(ikää tosin 5v.)



Kotona käytetään jotain ihan omia hömppänimiä välillä, mutta ne ei kyllä liity mitenkään kutsumanimeen.

joskus käytetään ns hellittelynimiä, kaverit kutsuvat "lempinimillä", ja ihan hauskoja nimiä ne ovatkin :)

lempinimi päivittäisessä käytössä. Kaikilla lyhyet nimet kyllä.



Typerintä minusta on, kun jotkut sukulaiset läheisyyttä korostaakseen käyttävät kovaäänisesti lapsistamme lempinimiä, joilla heitä ei kukaan muu ikinä kutsu. Vaikutelma on ihan päinvastainen, käy erittäin selväksi, etteivät ole mukana lasten arjessa, kun eivät edes tiedä kutsumanimiä.

Meidän poikaa kutsutaan todella harvoin omalla nimellä. Pojan mummi on ainoa joka aina sanoo oikean nimen, vaikka lausuukin sen väärin(vaikka kyseessä ihan normaali suomalainen nimi).



Poikaa kutsutaan vielä taaperona masunimellä, ja siitä on väännetty muutama lempinimen ;D

Ihan oikealla nimellä yleensä, joskus pidennetyllä väännöksellä, toisinaan ensimmäisen ja kolmannen nimen yhdistelmällä.

jotka ei sitten kelpaakaan kutsumanimiksi?! :D

Lempinimiä mietittiin jo kutsumanimeä valittaessa ja se myös vaikutti nimen valintaan (lähinnä poissulkevasti).

Myös vanhemmilla käytössä lempinimet.

Minun toisen lapseni nimi on Daniel ja kutsun häntä sillä nimellä aina. Hellittelymielessä saatan käyttää jotain "Danpsukkapampsukka"-tasoista luokatonta lässytystä, mutta kyllä minä haluan pojastani käyttää sitä nimeä, minkä hänelle annoin. En pidä lempinimistä.



Tietenkään en voi puuttua siihen, jos jotkut kutsuvat minun Danieliani Daniksi tai Danskuksi, mutta ei se mieltä kyllä lämmitäkään. :-D



Aliisa-tyttäreni taas suuttuu, jos häntä kutsutaan lempinimellä ihan itsekin. Yksi kaveri kutsuu itsepintaisesti Alluksi ja se ärsyttää häntä (ja minua, myönnän). Miksi kauniista nimestä pitää tehdä typerä lyhenne?

ja helppoja lausua, joten sen takia ei lempinimeä tarvitse. Itselläni oli niitä paljon kaksiosainen nimen takia, jota juuri kukaan ei viitsinyt käyttää. Mutta toki lapsilla on lempinimiä, mm. Mini ja Löllö.

ja lempinimet ovat pidempiä kuin oikeat nimet, jotka ovat viisikirjaimisia.

jotka ei sitten kelpaakaan kutsumanimiksi?! :D

Kutsumanimenä päivittäisessä käytössä on virallinen, ensimmäinen nimi.