G: Mitä teet margariinirasian metalliselle "välikannelle"

Heti pois ja roskiin, otan siihen jääneen rasvan veitsellä pois.

Sama homma täällä. Ärsyttää se repale, jos sitä ei ota pois.

Ps. Joillekin ihmisille on hirveän tärkeää että sitä margista otetaan koko paketin pituudelta, eikä kaivella kuoppia siihen. Sanoisin että ovat suorastaan neuroottisia tämän asian suhteen. O_o

sitten tästäkin sai keskusteluketjun aikaiseksi.

Voi jösses meitä!

ole tullu avattua vielä koskaan markariinipakettia on nähkääs aina voita pöydässä

että se pitäisi laittaa metallinkeräykseen, olen laittanut sekajätteeseen. Entä jugurttipurkin kannet, meneekö nekin metallijätteisiin?

Heti pois ja roskiin, otan siihen jääneen rasvan veitsellä pois.

Sama homma täällä. Ärsyttää se repale, jos sitä ei ota pois.

Ps. Joillekin ihmisille on hirveän tärkeää että sitä margista otetaan koko paketin pituudelta, eikä kaivella kuoppia siihen. Sanoisin että ovat suorastaan neuroottisia tämän asian suhteen. O_o

olen neuroottinen sen suhteen että koko pintaa ei hiissata kevyesti, vaan leikataan suht siististi yhtenäisenä siivuna toisesta päästä tarvittava määrä.

Emme yleensä käytä edes margariinirasiaa, jossa olisi metallikantta, mutta tuo on minusta huolestuttavaa, jos sinä moinen on ja sen laittaa roskikseen. Opettele pistämään nyt ainakin metallinkeräykseen.

Ideahan tuohon kannen jättämiseen on se, että rasva härskiintyy, kun se on kosketuksissa ilman kanssa. Jos paketin käyttää suht nopeasti, niin tällä ei ole merkitystä. Itse jätin sen välikannen yleensä siihen päälle kakkosasunnollamme, jossa margariinirasia kesti näin pidempään. Sen sijaan kotona sen voi heittää kierrätykseen ihan hyvinkin, kun ei tuollainen rasia kauaa kestä nelihenkisessä perheessä, jossa leipää syödään.

Kun olet noin tarkka kierrätyksestä niin kannattaa tosiaan sekoittaa margariini itse. Voi laittaa sen kokoisiin astioihin kuin itse haluaa. Sekoitan yleensä isomman erän kerralla pakkaseen. Ja kun käyttää omia astioita saa pöytäänkin jotain muuta kuin ruman muovirasian.

pulmaa olenkin pohtinyt viime aikoina. Kas kun olen jättänyt metallikannen paikalleen, ettei jääkaapin voimakkaat tuoksut niin helposti tarttuisi margariiniin. Purkki kestää vielä aika kauan. Mutta kansi sitten sotkeentuu margariiniin, eikä sitä voisi pesemättä laittaa metallinkeräykseen. On mennyt poltettaviin, mikä ei ole oikein. Mutta kun se pesu taas on aika vaivalloista ja kuluttaisi lämmintä vettä.



Ehkä pitää vaan irrottaa suosiolla heti metallin keräykseen.



P.S. Av:lle ei mikään inhimillinen ole tosiaan vierasta. En ihan heti olisi uskonut törmääväni tällaiseen ketjuun.

Puhut levitteestä, hapettumisesta ja miten välikansi sitoo kylmää. En mä ehdi tämmöisiä miettiä, mutta siis hieno homma kun margariinirasian välikansi on tärkeä juttu jollekulle:)

Mieheni jättää paikalleen mutta vain laiskuuttaan...



Äitini taas avaa sitä hiukan, ja leikkaa sitten sen lärpäkkeen irti, ja aina vähitellen siis avaa ja lyhentää sitä metallikantta sitä mukaa kun voita kuluu...

sen verran, että margariinia saa otettua.



Syitä:

- Margariini säilyy hygiinisempänä ja siistimpänä pidempään. Näin sen käyttöikäkin pitenee, jos sitä ei muuten kulu kovin paljon päivittäin.

- Jos keliaakikko isäni tai kaverini tulee kylään, voin tarjota margariinirasian toisesta, täysin koskemattomasta päästä puhdasta margariinia, jossa ei ole leivänmuruja.

- Muutenkin jos tulee vieraita, välikannen poistamalla saa siistinnäköisen margariinirasian tarjottavaksi - toisin kuin jos margariinia olisi otettu alusta asti rasiasta joka puolelta.

hyii! Meillä lapsetkin sivelevät margariinia purkkia kaivelematta.

Korkeintaan 2 cm avataan ja sitten kun siitä kohtaa on otettu pohjaan asti voidaan kantta varovasti siirtää toise 2 cm syrjään.

Eli puolet paljastuu, puolet jää kaksinkertaisen kannen alle.

Kun puolet on kulunut, poistan kannen.

Kuluu niin hitaasti, näin menetellen pysyy loppuerä tuoreempana.

revin irti, pyöritän rullaksi ja tungen perseeseen. Sitten teen jostain netin keskustelupalstan ketjusta laatujournalismia iltapäivälehteen. Siinähän se päivä menee rattoisasti.