Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin TYLSÄ ihminen!
20.02.2012 |
Olenpa tässä viikonlopun aikana miettinyt itseäni ja tehnyt jonkinlaisen analyysin itsestäni, millainen olen ja haluaisinko tutustua tai olla yhteydessä tällaiseen peruspirkkoon, jollainen olen. Ja vastaus on, enpä usko.
Olen niin tylsä. En harrasta mitään, en käy missään, mulla ei ole blogia, en ole fb:ssä ja miten olisinkaan, koska mitä kirjoittaisin sinne? Että aurinko paistaa/ei paista ja ohhoh kylläpä satoi lunta yöllä, nyt pitää mennä lumitöihin. Tosi kiinnostavaa.
Käyn töissä, tulen kotiin, katson telkkaria tai olen netissä. Tapaan harvakseltaan kavereitani, jotka ovat samnalaisia vähän värittömiä ihmisiä, jotka miettivät seuraavaa ikkunanpesuprojektiaan. Ihmettelen että mulla on kavereita, edes ne pari, kolme. Tajusin viikonloppuna, että mua varmaan pidetään maialman tylsimpänä ja ankeampana seurana.
Miten saisi elämään väriä?
Kommentit (12)
Olen tyytyväinen elämääni ja pieniin ympyröihini. En kaipaa mitään muuta. Olen vihdoin päässyt liian aktiivisesta kaverielämstä, kun koko ajan piti olla jotain actionia, enkä ole yhtään sen tyyppinen ihminen, että haluan esim. käydä risteilyllä tyttöporukalla ja matkalla pulputtaa aamusta iltaan, nauraa ja vitsailla ja käydä Hunkseja katsomassa, hullutella äänekkäässä porukassa jne.jne.
Kun jättäydyin tästä vanhasta kaveriporukastani, tunsin suuunnatonta helpotusta. Nyt olen sitten tylsä ja arkinen kotihiiri, jonka ei tarvitse olla muuta kuin on.
Mutta jotenkin silti nolottaa oma arkisuuteni ja värittömyyteni. Miksi se nolottaa? En tiedä!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en mäkään kaipaa mitään tyttöjen baari-iltoja tms, shoppailua kaikista vähiten. Ihan tavallisia asioita.
kuulostathan juuri supertrendikkäältä kotoilijalta!
Itsekään en voi sietää reissuja joissa pääpointti on ryypätä ja juoruta. En jaksa sellaista, yöksi kotiin kiitos. Joskus toki saatan repäistä, mutta ehkä kerran parissa vuodessa.
Kuka hullu tekee blogin, en tajua tuota julkisuuden kipeyttä. FB toimii minulla vain yhteydenpitokanavana, en koskaan julkaise mitään siellä.
Tee itsestäsi ihana kotoilija! Leivo pullia lasten kanssa, sisustele, jne. Kotiin ja perhe-elämään on nyt todella sallittua panostaa :)
ihmisiä sinä ap pidät mielenkiintoisina?
Noista fb:sta ja blogeista. Minä en suinkaan pidä noita harrastavia mielenkiintoisina, vaan ennemminkin huomionhakuisina. Sellainen ihminen joka ei levitä kaikkea elämästään on paljon mielenkiintoisempi!
Kiitos kun kommentoitte, koska autoitte minua ehkä nyt keksimään syyn epämukavaan olooni, siis osa-epämukavaan. Osa minuahan on tyytyväinen tähän hissutteluun, osa sitten jotenkin epämääräisellä tavalla häpeävä.
Kyse on siis siitä, että jotenkin henkisesti vielä peilaan itseäni sen entisen kaveripiirini kautta. Mitä HE ajattelevat minusta, miten HE näkevät minut -> negatiivisesti. Tylsä harmaa hiirulainen, joka on hiljainen seurassa ja jolla ei ole koskaan mitään mielenkiintoista ideaa tai joka ei hulluttele tai naura kuin korkeintaan väkinäisesti mukana.
Sopii kysyä, miten olen ylipäätään joutunut tällaiseen porukkaan, joka niin vähän vastaan omiin tarpeisiini ja on oman persoonani kaltainen. Tässähän on koko minäkuva vääristynyt...
Eli pitää tehdä töitä sen kanssa, että hyväksyn oman erilausuuteni, en pelkästään puoliksi uhmakkaasti, niinkuin nyt, vaan erilaisuuteni ja toisten erilaisuuden hyväksyen. Jotain siihen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös tylsimy kotihiiri. Ja nautin siitä, enkä kaipaa enempää. Mutta tosiaan jos on välillä deittitouhuja kokeillut niin sitten on vähän hävettänyt kertoa toiselle että en harrasta mitään, en tee oikeastaan muuta kuin syön, nukun, käyn töisä ja töllötän telkkaria. Mutta lopulta aika suuri osa yli 30 v. ihmisistä taitaa olla samanlaisia.
Onko vanha kaveripiirisi tämän tyyppistä: kälätystä, vouhkaamista, häsläämistä, räkätystä... Muka niin hauskaa koko ajan ja hirveä show päällä.
Tuollaisia ihmisiä on paljon (etenkin nuorissa naisissa), enkä oikeen jaksa sellaisia. Pidän tuollaisia ihmisiä kanamaisina, en suinkaan mielenkiintoisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vanha kaveripiirisi tämän tyyppistä: kälätystä, vouhkaamista, häsläämistä, räkätystä... Muka niin hauskaa koko ajan ja hirveä show päällä.
On, mutta ikää on enemmän eli vajaa nelikymppisiä ollaan.
Tuollaista räkätystä ja showta en voi sietää laisinkaa. Rauhallista keskustelua kahvin/punaviinin äärellä sen sijaan arvostan. Ja joillakin naisilla on kamala tarve solvata miehiään ja kanat sitten letkassa nauraa samoille, en koe voivani sanoa mitään, sillä rakastan ja arvostan miestäni suuresti, eikä hän toimi kuten ilmeisesti toisten naisten idioottimiehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhallista keskustelua kahvin/punaviinin äärellä sen sijaan arvostan.
Nimenomaan näin minäkin. Ihana jutella kaikessa rauhassa viinilasin ääressä tai tehdä vaikka pitkä kävelylenkki tai hiihtää jäällä ja mieluiten vain yhden tai kahden ystävän kanssa, jolloin keskustelu on paljon syvällisempää.
Eihän sillä pitäis olla mitään merkitystä, mitä muut ajattelevat, jos olet tyytyväinen elämääsi. Ehkä ihmiset tuumii sinut nähdessään, että siinäpä on onnellisen oloinen ihminen. :)
Alue: Aihe vapaa
En minäkään kirjoita blogia, enkä omista edes facebook-tiliä, vaikka nettiä olen käyttänyt sen ziljoona vuotta. Harrastukset ovat lasten takia pahasti jäissä, eli ehdin lähinnä lukea kirjoja, mutta siinäpä se. Enimmäkseen mietin seuraavaa ikkunanpesua tai vaatteiden viikkaamista.
Jos olet tyytyväinen elämääsi, niin mikäs siinä. MUTTA jos haluat tehdä jotain, niin ei muuta kuin päättämään. Alkaisitko tehdä vapaaehtoistyötä? Liittyisitkö lukupiiriin, kuoroon tai muuhun harrastusporukkaan? Alkaisitko käydä joka vuosi jossakin reissussa?