Tuosta nippailu- ja tukistamisketjusta "vapaaseen kasvatukseen", mielipiteitä?

Kaverin nuorempi lapsi elää kuin sika pellossa. Lapsi nyt 4 v komentaa äitiään, huutaa ja meluaa niin, että kukaan ei kuule omia ajatuksiaankaan. Hällä ei ole ruoka-aikoja ja hän saa syödä mitä haluaa; jos tänään maistuu vain herkut, niin niillä mennään. Herkut hän hakee lupaa kysymättä kahvipöydästä, ropeltaa kaikkea ja vie ne sitten mussutettavaksi sohvalle (myös ne sokeriset munkit ja suklaapäällysteiset keksit...). Käskyttää ajoittain äitiä tuomaan lisää.

Välillä lapsi lutkuttaa tuttia tai heittelee tavaroita sinne ja tänne.

Suloinen lapsi muuten, MUTTA itseä inhottaa katsella sitä menoa. Olenko pikkumainen? Mitä asia minulle kuuluu? Ei mitään, ehkä, mutta omat lapsenikin ovat hämillään, kun ovat tottuneet siihen, että ruuat syödään pöydässä samaan aikaan kun muutkin syövät, ja aikuisten annetaan puhua ilman että huudetaan väliin ja päälle, ja että ylipäätään kysytään lupa kun halutaan jotakin ei-omaa.

Perheen toinen lapsi on jo esiteini. Harvinaisen röyhkeä, laiska ja huonokäytöksinen, minun mielestäni.

Haluaisin kysäistä kaveriltani, että miksi ihmeessä hän katsoo että kaikki kuri ja järjestys on pahasta ja että lasten tulee saada toteuttaa itseään ihan miten vaan ikinä haluavat. Sanomattakin lienee selvää, että äiti itse on väsynyt, koska toimii lapsilleen palvelijana 24/7. Tai ainakin sille näyttää.

mulkeroita ihmisiä. Siis juuri tuollaisia kuin kuvailit kaverisi lasten olevan.

Siksi kasvatan heitä. En lyömällä tms. vaan olemalla esimerkki, rakastamalla, ja kertomalla mikä on sallittua ja mikä ei, ja miksi näin on.