lapsen takia parisuhteessa?
Oletteko sitä mieltä että lapsi on syy pysyä parisuhteessa? Jos ei vain ole onnellinen niin pitäisikö suhdetta jatkaa ainoastaan lapsen vuoksi? Mitä mieltä olette?
Aihe on ajankohtainen omassa elämässä.
Kommentit (29)
En ole onnellinen, mutta olen sysännyt oman onneni nurkkaan ja elän elämää lapsen vuoksi. Miestä ei paljon näy kotona, joten tämä on vähän kuin yksin olisi. Minulle sopii. Ei välttämättä viisain ratkaisu pitkällä tähtäimellä.En vain kaipaa enää parisuhdetta tms.
Miten pystyt siihen? Miten pystyt elämään päivästä toiseen ilman että tunnet mitään miestäsi kohtaan? Minkäikäinen lapsesi on?
Aikuisena ymmärrän että onnellisuus on ihan omien korvien välistä kiinni, ei se voi olla kenenkään muun ihmisen vastuulla.
Miten pystyt siihen? Miten pystyt elämään päivästä toiseen ilman että tunnet mitään miestäsi kohtaan? Minkäikäinen lapsesi on?
Olen rakentanut elämäni sellaiselle pohjalle etten tarvitse miestä. On harrastus, miellyttävä työ mistä saa virtaa arkeen. En kaipaa seksiäkään, kun asennoiduin elämään niin etten miestä tarvitse nyt. Kyllä siihen pystyy jos tarpeeksi kovaa päättää alkaa. Miestä ei kotona näy paljon, joten vaikeuksia ei juurikaan ole. Raha-asiat hoidetaan ja mies sanoo rakastvansa, mutt meillä on aivan eri käsitykset perhe-elämästä. Lapsi on 5v
Niin mutta eikö lapsella olisi parempi olla jos hänellä olisi kaksi rakastavaa kotia jossa on hyvä ilmapiiri kuin yksi jossa on huono olla? Tottakai lapsen takia pitää yrittää mutta jos ei vaan kerta kaikkiaan onnistu. Mielestäni pitäisi ajatella koko perheen onnellisuutta,ei ainoastaan lapsen vaikka hän ensisijalla onkin.
Niin mutta eikö lapsella olisi parempi olla jos hänellä olisi kaksi rakastavaa kotia jossa on hyvä ilmapiiri kuin yksi jossa on huono olla? Tottakai lapsen takia pitää yrittää mutta jos ei vaan kerta kaikkiaan onnistu. Mielestäni pitäisi ajatella koko perheen onnellisuutta,ei ainoastaan lapsen vaikka hän ensisijalla onkin.
nOrmaalistihan kai kuitenkin suurimmassa osassa tapauksia toinen vanhemmista (useimmiten isä) vähitellen haalistuu pois lapsen elämästä ja käytännössä lapsi tapaa toista vanhempaansa joka toinen viikonloppu ja osan loma-ajoistaan. Ei todellakaan silloin ole kyseessä kaksi rakastavaa kotia jossa hyvä ilmapiiri... lapset on oikeasti itsekkäitä olentoja, ei niitä kiinnosta pätkääkään vanhempien parisuhteen tila, niille on tärkeintä se että koti on koti ja äiti ja isä saman katon alla.
Minkä takia eronneista vanhemmista tehdään niin iso haloo nykyään? Niitä yksinhuoltajia on kuitenkin aika paljon. Tajuan kyllä että lapset eivät välitä vanhempien parisuhteen tilasta,heille on tärkeintä että on koti. Mutta tekisikö asiasta yhtään helpompaa jos vanhempien erotessa lapsi olisi vauva?
Mielestäni pääasia kuitenkin on että lapsella on sekä isä että äiti jotka välittävät ja rakastavat häntä vaikka eivät yhdessä olisikaan.
nOrmaalistihan kai kuitenkin suurimmassa osassa tapauksia toinen vanhemmista (useimmiten isä) vähitellen haalistuu pois lapsen elämästä ja käytännössä lapsi tapaa toista vanhempaansa joka toinen viikonloppu ja osan loma-ajoistaan. Ei todellakaan silloin ole kyseessä kaksi rakastavaa kotia jossa hyvä ilmapiiri... lapset on oikeasti itsekkäitä olentoja, ei niitä kiinnosta pätkääkään vanhempien parisuhteen tila, niille on tärkeintä se että koti on koti ja äiti ja isä saman katon alla.
Ei se isä mihinkään haalistu, naurettava ajatus.
Teette vahinkoa lapsillenne pysymällä yhdessä "heidän takiaan". Kyllä lapsi aistii huonon ilmapiirin. Tuo on pelkkää RAUKKAMAISUUTTA jossa sysäätte kaiken lisäksi lapsen harteille oman vastuunne.
Kasvoin itse perheessä jossa avioliitto pidettiin väkisin kasassa lasten takia. RUKOILIN että vanhempani eroaisivat! Eivät sitä tehneet, ennen kuin lapset muutti kotoa. Tuntui tosi epäreilulta että he sitten erosivat, ja me jouduttiin kärsimään heidän paskasta liitostaan koko lapsuutemme!
Ite oon nyt yh ja lasten isä todellakin tapaa lapsiaan koko ajan, totta kai!! Ei vanhemmuus haalistu avioeron myötä, aivan järkyttävän idioottimainen ajatus!
Kantakaa aikuisen vastuunne ja erotkaa jos siltä tuntuu, se on paras vaihtoehto myös lapsillenne. Eroperhe ei ole mikään leima tai trauma.
Minkä takia eronneista vanhemmista tehdään niin iso haloo nykyään? Niitä yksinhuoltajia on kuitenkin aika paljon. Tajuan kyllä että lapset eivät välitä vanhempien parisuhteen tilasta,heille on tärkeintä että on koti. Mutta tekisikö asiasta yhtään helpompaa jos vanhempien erotessa lapsi olisi vauva?
Mielestäni pääasia kuitenkin on että lapsella on sekä isä että äiti jotka välittävät ja rakastavat häntä vaikka eivät yhdessä olisikaan.
Lapsen elintasoa, se on suurempi ehjässä perheessä kuin eroperheessä (noin keskimäärin, ei tietystikään kaikissa tapauksissa). Mutta esimerkiksi jos ihan keskituloinen tavisperhe hajoaa, joutuvat molemmat vanhemmat hankkimaan itselleen asunnon, joka on kalliimpaa kuin se että asuisivat saman katon alla. Joten lasten elintaso laskee. Ja se taas voi aiheuttaa surua ja harmia kaveripiirin suhteen. Jne.
Niin mutta eikö lapsella olisi parempi olla jos hänellä olisi kaksi rakastavaa kotia jossa on hyvä ilmapiiri kuin yksi jossa on huono olla? Tottakai lapsen takia pitää yrittää mutta jos ei vaan kerta kaikkiaan onnistu. Mielestäni pitäisi ajatella koko perheen onnellisuutta,ei ainoastaan lapsen vaikka hän ensisijalla onkin.
nOrmaalistihan kai kuitenkin suurimmassa osassa tapauksia toinen vanhemmista (useimmiten isä) vähitellen haalistuu pois lapsen elämästä ja käytännössä lapsi tapaa toista vanhempaansa joka toinen viikonloppu ja osan loma-ajoistaan. Ei todellakaan silloin ole kyseessä kaksi rakastavaa kotia jossa hyvä ilmapiiri... lapset on oikeasti itsekkäitä olentoja, ei niitä kiinnosta pätkääkään vanhempien parisuhteen tila, niille on tärkeintä se että koti on koti ja äiti ja isä saman katon alla.
joutuisimme lasten kanssa muuttamaan vuokralle, enkä tosiaankaan halua lapsilleni tulevaisuutta kaupungin vuokratalossa ties missä. Jatkamme siis yhteiseloa ja nautin siitä että saan asua kauniissa talossa hyvällä alueella, jossa on hyvät koulut lapsilla.
Olen samaa mieltä. Itselläkin oli samanlainen lapsuus,toivoin että vanhempani eroaisivat mutta he pysyivät yhdessä minun takiani. Itse asiassa he ovat vieläkin yhdessä mutta vain siitä syystä että eivät enää osaa lähteä poiskaan. Kiitos lohduttavista sanoista! Hyvä kuulla että joku on samaa mieltä asiasta :)
Minkä takia eronneista vanhemmista tehdään niin iso haloo nykyään? Niitä yksinhuoltajia on kuitenkin aika paljon. Tajuan kyllä että lapset eivät välitä vanhempien parisuhteen tilasta,heille on tärkeintä että on koti. Mutta tekisikö asiasta yhtään helpompaa jos vanhempien erotessa lapsi olisi vauva? Mielestäni pääasia kuitenkin on että lapsella on sekä isä että äiti jotka välittävät ja rakastavat häntä vaikka eivät yhdessä olisikaan.
Lapsen elintasoa, se on suurempi ehjässä perheessä kuin eroperheessä (noin keskimäärin, ei tietystikään kaikissa tapauksissa). Mutta esimerkiksi jos ihan keskituloinen tavisperhe hajoaa, joutuvat molemmat vanhemmat hankkimaan itselleen asunnon, joka on kalliimpaa kuin se että asuisivat saman katon alla. Joten lasten elintaso laskee. Ja se taas voi aiheuttaa surua ja harmia kaveripiirin suhteen. Jne.
Minkä takia eronneista vanhemmista tehdään niin iso haloo nykyään? Niitä yksinhuoltajia on kuitenkin aika paljon. Tajuan kyllä että lapset eivät välitä vanhempien parisuhteen tilasta,heille on tärkeintä että on koti. Mutta tekisikö asiasta yhtään helpompaa jos vanhempien erotessa lapsi olisi vauva? Mielestäni pääasia kuitenkin on että lapsella on sekä isä että äiti jotka välittävät ja rakastavat häntä vaikka eivät yhdessä olisikaan.
Lapsen elintasoa, se on suurempi ehjässä perheessä kuin eroperheessä (noin keskimäärin, ei tietystikään kaikissa tapauksissa). Mutta esimerkiksi jos ihan keskituloinen tavisperhe hajoaa, joutuvat molemmat vanhemmat hankkimaan itselleen asunnon, joka on kalliimpaa kuin se että asuisivat saman katon alla. Joten lasten elintaso laskee. Ja se taas voi aiheuttaa surua ja harmia kaveripiirin suhteen. Jne.
Vieläpä niin että LASTEN elintaso laskee erossa? Kuulkaas nyt kun sillä rahalla ei oikeesti ole mitään merkitystä sen rinnalla saako lapsi olla onnellisessa kodissa vai pakotetaanko elämään pakkoavioliitto-kodissa.
lapsia saadessaan, millaiseksi parisuhteen tulevaisuus muodostuu seuraavien kymmenien vuosien kuluessa?? Jos joku näin väittää, on henkisesti teini tai sitten aika tietämätön ihmisen kehityspsykologiasta eri ikäkausina.
Minkä takia eronneista vanhemmista tehdään niin iso haloo nykyään? Niitä yksinhuoltajia on kuitenkin aika paljon. Tajuan kyllä että lapset eivät välitä vanhempien parisuhteen tilasta,heille on tärkeintä että on koti. Mutta tekisikö asiasta yhtään helpompaa jos vanhempien erotessa lapsi olisi vauva?
Mielestäni pääasia kuitenkin on että lapsella on sekä isä että äiti jotka välittävät ja rakastavat häntä vaikka eivät yhdessä olisikaan.
Lapsen elintasoa, se on suurempi ehjässä perheessä kuin eroperheessä (noin keskimäärin, ei tietystikään kaikissa tapauksissa). Mutta esimerkiksi jos ihan keskituloinen tavisperhe hajoaa, joutuvat molemmat vanhemmat hankkimaan itselleen asunnon, joka on kalliimpaa kuin se että asuisivat saman katon alla. Joten lasten elintaso laskee. Ja se taas voi aiheuttaa surua ja harmia kaveripiirin suhteen. Jne.
Siis herranjumala! Siis nytkö vanhempien pitäisi muka pysyä yhdessä rahan vuoksi? Mihin tää maailma on oikein menossa. Luulisi että vaakakupissa painaisi enemmän muut asiat. Onhan se totta että yh:n elintaso laskee (tosin he saavat aika paljon tukia) mutta eihän se ole syy pysyä onnettomassa suhteessa!
lapsia saadessaan, millaiseksi parisuhteen tulevaisuus muodostuu seuraavien kymmenien vuosien kuluessa?? Jos joku näin väittää, on henkisesti teini tai sitten aika tietämätön ihmisen kehityspsykologiasta eri ikäkausina.
Eihän sitä ikinä voi tietää mikä parisuhteen tilanne on 10 vuoden päästä. Nykypäivänä tuntuu vaan että eronneita vanhempia ei arvosteta,ainoa oikea asia mikä lapsella voi olla on perhe,isä ja äiti,oli tilanne mikä tahansa!
Ero on tietenkin aina tosi iso päätös, mutta joskus se on vain tehtävä. Se, että tuudittautuu elintason, ehjän kodin tai jopa asunnon takia pysymään huonossa suhteessa on pelkästään raukkamaisuutta. Se on kyvyttömyyttä tehdä välttämätön ratkaisu. Jos syiksi täytyy hakea jotain niin naurettavaa kuin esim. vuokralle joutuminen eron jälkeen, se kertoo vain siitä että niitä syitä tosiaan joutuu hakemalla hakemaan.
Näytätte lapsillenne huonoa esimerkkiä ja opetatte ihan vääristyneen arvomaailman. Puhumattakaan huonosta parisuhdemallista.
ilman lapsia mä olisin häipynyt varmaan jo aikoja sitten! Mutta kun noita ihania lapsia on 3 kappaletta, niin minä teen kaikkeni että he saavat elää ehjässä perheessä! Ei me mitenkään hampaat irvessä eletä vaikkei aina niin ruusuista olekaan. Niin kauan kun lapseni ovat onnellisia (kyllä, näen heidän olevan onellisia!) en ajattele että toisissa olosuhteissa minä voisin olla onnellisempi!
En ole onnellinen, mutta olen sysännyt oman onneni nurkkaan ja elän elämää lapsen vuoksi. Miestä ei paljon näy kotona, joten tämä on vähän kuin yksin olisi. Minulle sopii. Ei välttämättä viisain ratkaisu pitkällä tähtäimellä.En vain kaipaa enää parisuhdetta tms.