Olen kohta 40v. enkä ole koskaan ollut oikeassa parisuhteessa.

Oletteko sopeutuneet vai onko asia mielessä joka päivä?



Toivottavasti joku upea mies marssii elämäänne "kun vähiten sitä odotatte", kuten aina sanotaan! =)

ja katselen ympäristöäni "sillä silmällä". Kiirettä ei ole ketään löytää, tulee jos tulee. Ja toivottavasti se ei ole mies vaan joku ihana nainen.

Olen 38 v. ja olen seurustellut 3 kertaa vakavasti, mutta yksikään näistä ei ole edennyt yhdessä asumiseen asti. Ensimmäinen kumppani oli ikuinen poikamies -tyyppi joka halusi tapailla vain viikonloppuna - tämän kanssa seurustelin 4 vuotta. Toinen kumppani oli myös kavereidensa kanssa luuhaava semi-renttu jota ei myös vakava parisuhteilu kiinnostanut.Kolmas jonka tapasin yli kolmekymppisenä osoittautui niin vakavasti mielisairaaksi että laitoin itse suhteen poikki vuoden päästä. Eli huonoja kumppanivalintoja mulla vähän.

ja pisin seurusteluaikani on ollut 8kk. Seksittä jo toistakymmentä vuotta, sillä yhden yön jutut ei kiinnosta...



Taidan voittaa tämän kisan :(

Oletko estynyt, lesbo vai ihan vaan kranttu?

siitä suhteesta kaksi lasta, mutta vakavasti en ole koskaan sitoutunut, olisiko aika? Sopivaa kumppania ei ole löytynyt eikä ehkä löydykään.

Haku on päällä, ei silti kiirettä.

minullekin on joku sopiva kumppani jossain, en ole vaan vielä löytänyt häntä. Etsintä kylläkin aloitettu, mutta voi olla etten koskaan löydä sitä "oikeeta", pitää tyytyä epäsopivampiin.

tää liityy kakkosen mielestä lesboihin, voihan nekin elää parisuhteessa...luulen että kaikkien ihmisten ei ole tarkoitus elää parisuhteessa, ei se ole mitenkän pakollista...itse en ole koskaan halunnut sellaista parisuhdetta jossa jatkuvasti ollaan yhdessä...

Olisi pitänyt tästäkin seurustelusuhteesta ymmärtää lähteä jo 10 vuotta sitten, mutta laiskuus sai jäämään.

Olen 37 enkä ole koskaan ollut edes avoliitossa kenenkään kanssa. Viimeisin suhde kesti 6kk ja senkin loppumisesta on jo yli vuosi. Sitä ennen olin sinkkuna 10 vuotta.



Olen kai niin hankala, etten kelpaa kenellekään tai kukaan ei kelpaa mulle. En tosin tiedä miksi kukaan ei kelpaisi, sillä mielestäni en vaadi mahdottomia: miehen pitää käydä töissä ja elättää itsensä, ei saa tupakoida eikä olla alko-ongelmainen ja pitää olla normaalijärkinen, ei mikään hullu narsisti. Ulkonäöllä ei ole merkitystä kunhan on siisti ja pitää hygieniastaan huolen. Kukaan ei vaan kiinnostu minusta. Olen läski ja ruma, mutta kun ei edes ne rumat miehet kiinnostu :(



No, olen jo tyytynyt kohtalooni ja elän loppuelämäni yksin.