Vauva sterilisaation jälkeen
Nyt en tiedä minne kuulun haaveineni, mutta kuume on kova ja sterilisaatio on tehty reilu vuosi sitten.
Voi kumpa olisin tuolloin tiennyt enemmän. Olin saamassa 5. lastamme sektiolla ja odotus oli ollut pelottavan vaikea "raskausajan diabeteksen" vuoksi.
Hypoglykemiakohtauksia tuli usein ja rankkoina, vaikka kuinka hoisin itseäni ja tulevaa vauvaa ohjeiden mukaan.
Koin olevani niin huonossa kunnossa, että olin varma ettei elimistöni enään kestäisi uusia raskauksia ja päädyin lääkärien kanssa juteltuani sterilisaatioon.
Välissä tapahtui kaikenlaista mikä ensin vahvisti päätöstäni entisestään... JOS olisin terve niin lapsia saisi tulla, vaikka 10, mutta päätin olla järkevä ja olenhan äärettömän kiitollinen jokaisen nyt jo olemassaolevasta lapsesta, joten haikailut sikseen....
KUNNES minulla todettiin 1tyypin diabetes samaan syssyyn kun yhdellä tytöistämme. Diagnoosin ja lääkityksen myötä olen voinut päivä päivältä paremmin ja tajunnut, että diabetes on ollut minulla taustalla koko raskaudenkin ajan, terveiden elämäntapojen vuoksi vaan pysynyt kohtuullisissa lukemissa arvot, mutta tilanne romahti tyttäremme sairastuttua kun stressin ja mitättömien yöunien jälkeen omatkin arvot heilui ties missä kun syöminenkin oli mitä oli.
Jos olisin tiennyt, että huono oloni on hoidettavissa niin en olisi sterilisaatioon päätynyt, varsinkin kun sen jälkeen olen vuotanut kuin seula kuukautisten aikana ja PMS- oireet valtaa lähes puolet kierrosta. =(
Sterilisaatio siis kaduttaa ja olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta ja minulle on aika varattuna sterilisaation purkuun elokuun lopulle (ihan omakustanteisesti- tämä niille, jotka voisi älähtää minun käyttävän muiden verovaroja ).
Alustavasti minun tulee mennä myös gynelle keskustelemaan, että onko diabeteksen kannalta valintani ok, sillä toinen vaihtoehto olisi IVF, mutta siihen liittyvien hormonien syönti saattaa vaikuttaa sokeritasapainoon myös, joten kumpi parempi, sitä en vielä tiedä varmaksi.
Elokuu on kuitenkin kiinnekohtani ja siihen mennessä tulisi painoakin hieman pudottaa, onko täällä muita jotka haluaa ennen positiivista tulosta jokusen kilon pois?
Olisi kiva jos löytyisi samassa projektissa olevia . =)
Niin ja ikää minulla on 31v. eli onneksi on vielä muutama vuosi aikaa saada haaveesta totta.
Kommentit (3)
Hei!
Minulla ei ole mitään kokemusta sterilisaatiosta.
Mutta kiitän sinua kirjoituksestasi, koska nyt 29 vuotiaana vahinko vitosta odottaessani suunnittelin, että tämän jälkeen voisi sterilisaation ottaa, että ei vahinkoja satu edes vahingossa.
Mutta runsaat vuodot ja mielen muutos ei kuulosta siltä että vielä kannaattaa tuohon ryhtyä. Taidan ottaa vielä kuitenkin kierukan.
Sinulle toivon kaikkea hyvää ja, että vielä vauvan saat. Tietääkseni sterilaation purku voi onnistua niin, että vielä onnistuu raskautumaan.
Jaksuja!
Sirppana ja tyllerö rv 20+3
Meidän ns. vahinkovitonen on koko perheen ihana silmäterä. Raskaudesta kuultuamme uutinen tuli tosi haastavaan saumaan, asuimme ulkomailla ja vauvan tuleminen vaati siis isoja muutoksia, kuten Suomeen muuttaminen, koska terveystilanteenikin sitä jo vaati.
Sinuna tosiaan kokeilisin sitä kierukkaa sillä en ole ainoa, jolle on käynyt niin, että vuotaa sen jälkeen kuin hanasta (ei voi poistua kotoa, alle tunnin välein yöside läpi)ja se kiukutus mikä tulee oviksen mentyä ohi on ihan armoton, en ole ikinä sellaisesta kärsinyt kuin 1 pvä ennen menkkojen alkua. Myös kivut lisääntyneet.
Lääkäri toki sinulle tulee vakuuttamaan muuta ja, että tutkimusten mukaan tämä ei pidä paikkaansa sillä on todettu, että naiset joo, valittavat näistä seikoista terkun jälkeen, mutta on vedetty päätelmä, että nämä tuntemukset johtuisivat siitä, että kys. naiset ovat ennen sterkkua olleet pillereillä tmv. niin ettei heillä ole täyttä tietoa normaalista kierrostansa, vuodosta ja kivuista.
Kohdallani sekään ei voi pitää paikkansa, en ole koskaan ehkäissyt hormoneilla, minulla ei koskaan ole ollut kierukkaa eli olen tasan tarkkaan tuntenut normaalin kiertoni aina raskauksien välissä.
Kun etsit netistä tietoa vuodosta ja sterilisaatiosta niin huomaat, että ongelma on aika yleinen.
Nykyisin kärsin myös menkkoja edeltävästä kovasta päänsärystä. Ei kivaa.
Mieti siis tarkoin. Kohdallasi tälläinen ei välttämättä pidä paikkaansa, mutta haittavaikutusten ilmaantuessa tuntee olevansa seinää vasten sillä purkuleikkaus on ainoa vaihtoehto ellei halua alkaa syömään hormoneita, mikä on sama kuin söisi niitä e-pilsuja ehkäistäkseen.
Kuinka niin moni lukee viestin ja kukaan ei vastaa. Kukaan ei toivota edes tervetulleeksi. =(
Huomasin ketjun missä muita syksyllä yrityksen aloittavia, itsekin sinne taitaisin kuulua sillä silloin on taas piuhat kunnossa ja jos jostain syystä näin ei käy niin yrityksemme alkaa IVF yksityisellä klinikalla.
Jotenkin kumminkin tunne, että siirryn toisaalle...