"Kosteusongelma"...

Alapäässä...



Miten saada mies uskomaan, että toisinaan ei tosiaan tee mieli. Syystä x tahi Y. Ukko kyllä olis valmis ku partiolainen vaikka viis kertaa päivässä. Tyytyy ehkä yrittelemään pari kertaa päivässä.



Ja mä olen jotenkin luisunut siihen, että annan vaikken tahtoiskaan. Pääsee helpommalla, tosin omat halut laskee ku lehmän häntä...



Mutta kun. Meikäläisen alakerta lienee jotenkin viallinen. Mä voin ihan hyvin pohtia mummon pitsiverhoja, olkkarin sisustusta tai anopin kukkapenkkiä ja silti on värkki kostea. Ja mies luulee, että olen ihan kiimoissani. Ku on niin märkäkii. Joojoo. Ihan oon mukana. Tai sit en. Luulee, että feikkaan, kun sanon, ettei nyt justiin oikein kiinnostaisi. Jotain muuta mielen päällä. Tai mitä nyt ikinä.



Olenko mä ihan friikki?