Mitä pelkäät eniten?

Eilen ahdisti kun lapsi innoissaan kertoi kivasta metsärinteestä laskettelumäessä ja juuri olin lukenut siitä 10-vuotiaasta joka törmäsi puuhun ja kuoli..

Se olisi sellainen suru josta en ehkä selviäisi.

Omaani, lasten, miehen.

Eniten lapseni, sen jälkeen kaikkien muiden läheisten ja omaani.

että mieheni tai lapseni kuolee. Tai, että heille sattuu jotain pahaa.



Voi kun voisi varjella heitä.

Siis nimenomaan sitä sairautta joka johtaa kuolemaan ja kuoleman hetkeä. Olen sairaanhoitaja ja näen paljon kuolemaa. Välillä sitä ihmettelee miten on vieläkin hengissä, kun sairautta on maailmassa niin paljon.

ei tullut jostaki syystä näkyviin vaikka kirjoitin.

Mitä ihmeen pelkäämistä siinä on?



Todellakin pelkään sitä, että lapsilleni tai miehelleni tapahtuisi jotakin! Olisihan se kamala juttu perheelle jos minä kuolisin, mutta en nyt sitä voi PELÄTÄ. Enemmän se heidän pelkonsa on..



Vai onko nämä oman kuolemansa pelkääjät niitä, jotka pelkäävät päätyvänsä helvettiin jos eivät ole noudattaneet jumalansa tahtoa prikulleen?

omassa kuolemassani sitä kun en tiedä onko siellä sitten mitään vai ei, en tiedä mitä tapahtuu. Ja ehkä enemmänkin pelkään sitä itse kuolemaa, sattuuko ja kuinka kauan.



Mutta ensisijaisesti pelkään kyllä lapseni menettämistä enemmän kuin mitään muuta.

Omaa kuolemaanikaan en pelkää, paitsi siltä kannalta että jos kuolisin niin miten lapset pärjäisivät.

Onhan niillä isä, hyvä isä onkin, mutta sekin surettaisi että pitäisi jättää koko vanhemmuus vain miehen harteille.

Etenkin, kun yksi jo toissa vuonna kuoli, joten tiedän, että se on täysin mahdollista eikä mikään kaukainen tapahtuma, joka ei voi koskettaa meidän perhettä. Toiseksi eniten pelkään sitä, että me molemmat vanhemmat kuolisimme ja lapset jäisivät yksin. Toki meillä on hyvät henkivakuutukset ja lapsille mietittynä ja kysyttynä luotettavat henkilöt (mun ja miehen sisaruksia), jotka ottaisivat heidät tarvittaessa perheeseensä. Mutta silti.

Varuskuntia poistetaan Itä-Suomesta, kuntia poistetaan, ei ole ilmaista sairaanhoitoa, ei ole kirjastoja, kohta täällä ei todellakaan ole mitään. Miettiköön lapsen nainut niinistö sitten, mitä tekee, kun ei enää palkka juokse.