Puolisolla vastakkaista sukupuolta oleva kaveri joka aiheuttaa närää parisuhteeseen..

Hieman taustoja...

Olemme olleet kohta 3 vuotta yhdessä ja sitä ennen olimme toistemme parhaat ystävät pitkään. Tunsimme ennen parisuhdetta toisemme lähestulkoon läpikotaisin, jopa aiempien suhteidemme "historiankin". Olimme avoimesti keskustelleet aiemmissa parisuhteissa tehdyistä virheistä (esim. pettäminen) kuin myös hyvistä onnistuneista asioista. Kumpikaan ei ollut aiemmissa suhteissa ollut aina täysin puhdas pulmunen. Kuitenkin muutaman kuukauden yhdessä olon jälkeen puolisoni vanhan ystävän tullessa käymään meillä (kun puolisoni oli tämän ystävänsä ensimmäistä kertaa tavannut oli hän ollut toisen kanssa suhteessa ja petti tätä, puolisoni erosi silloisestaan ja aloitti suhteen tämän ystävän kanssa, jota kesti hetken kunnes olivat yhteis tuumin todenneet että paras jos palaavat ystäviksi ja näin tapahtuikin, ovat olleet ystäviä siitä saakka ilman mitään säätöjä)oli tämä yhtäkkiä alkanut ehdotella puolisolleni seuraavalla kerralla ihan kahdestaan tapaamista, jotta saisivat rauhass "muistella" menneitä (ystävä oli tässä kohtaa humalassa, kuten kyllä puolisonikin)... Puolisoni oli tästä kieltäytynyt painottamalla että on kanssani onnellisessa parisuhteessa. Puolisoni vastaus/toiminta lisäsi uskoani häneen sekä meidän parisuhteen lujuuteen ja tämä ystävyyssuhde on jatkunut siitä asti täysin platonisena.



Puolen vuoden seurustelun jälkeen puolisoni pääsi vihdoin kurssille, johon oli pitkään haavelillut pääsevänsä. Kurssilla ollessaan hän tutustui naispuoliseen toiseen kurssilaiseen ja koska en ole koskaan ollut (enkä ole tänäkään päivänä) mustasukkaista sorttia, eikä minulla aiempien tapahtumien vuoksi ollut syytäkään, olin lähinnä iloinen puolisoni uudesta tuttavuudesta, kun puolisollani ei paikkakunnalla liikaa ystäviä ole... Muutaman kuukauden jälkeen huomasin muutoksen puolisoni käytöksessä ja huomasin että kurssikaverista hän puhui yhä useammin ja yhä enemmän. Päätin nostaa kissan pöydälle ja kysyin suoraan, että onko hän hivenen ihastunut ja vastaus oli kielteinen, mutta koska ajan saatossa huomasin yhä useammin että jokin hänen mieltään painoi, kysyin yhä useammin ja aina sama kielteinen päätös. Kurssi sitten päättyi ja puheet naispuolisesta kurssikaverista väheni vähenemistään... Muutimme yhteen ja elämä oli taas ihanaa. Muutaman kuukauden jälkeen otin vanhan puhelimeni käyttöön ja huomasin että siellä olikin paljon viestejä joita itse en ollut lähettänyt (noin 3-6kk takaiselta ajalta jolloin itse en tosiaan puhelinta ollut käyttänyt) ja aloin selailla niitä läpi, huomasin sitten että ppuolisoni oli tämän kurssikaverinsa lähetellyt ties minkälaisia varatulle ihmiselle sopimattomia asioita... Muun muassa yhdessä viestissä puolisoni oli harmitellut, miten hänen ei olisi koskaan pitänyt irtisanoa kämppäänsä yhteenmuuton vuoksi, koska silloin heillä olisi paikka missä tavata kaikessa rauhassa... Asia kun tuli julki, suutuin ja asia selvitettiin (onneksi asiat olivat jääneet tekstari tasolle).



Nyt tästä tapauksesta on kulunut 1,5 vuotta ja olen tullut siihen tulokseen etten oman mielenterveyteni vuoksi aio hyväksyä heidän yhteydenpitoaa (tiedän että puolisoni on tälle kurssikaverille muun muassa minusta avautunut, kun meillä ollut riitaa vaikka olen sanonut etten halua asioitani/minuun liittyviä asioita puhuttaavan tämän henkilön kanssa) ja sanoin asiasta myös puolisolleni eli asiasta on keskusteltu, ei niin hyvin tuloksin. Puolisoni mielstä yritän vain rajoittaa hänen elämäänsä kun sanelen hänelle kenen kanssa saa ja kenen kanssa ei saa pitää yhteyttä. Syy miksi en tätä ihmistä pysty hyväksymään on se että tämä on ainoa asia/tapaus jolloin puolisoni on valehdellut minulle päin naamaa, kun väitti ettei hänellä mitään tunteita ole kurssikaveria kohtaan kun suoraan kysyin vaikka todellisuudessa oli ja on sen asiaa puidessa myöntänytkin.



Puolisoni mielstä tunnen oloni uhatuksi ja että olen mustasukkainen, mutta kyse ei ole tästä. Olen yrittänyt saada häntäkin kantaani ymmärtämään (esim kehoittamalla miettimään tilannetta niin että jos minä olisinkin tehnyt näin hänelle), mutta tuloksetta. Syy miksi en tätä kaveria pysty hyväksymään ja miksi olen pyytänyt lopettamaan yhteydenpidon kokonaan, on se etten haluaisi joutua palaamaan niihin pettymyksen ja surullisuuden tunteisiin joita silloin koin kun tajusin että puolisoni oli suoraan päin naamaa kirkkain silmin valehdellut. Olen hänelle antanut asian anteeksi ja luotankin siihen ettei hän enään näin minulle tekisi, koska parisuhteemme on niin paljon vakaammalla pohjalla kuin silloin alkupuolella. Kuitenkin se oli sen verran kipeä paikka minulle etten niitä haavoja halua muistella ja nämä negatiiviset tunteet muistuu mieleen kun tämän henkilön nimi tulee esille ja se pistää lähinnä kiukuttamaan. Puolisoni näkee asian vain kuitenkin että tämän ihmisen osalta yritän vain määräillä ja rajoittaa hänen elämäänsä, enkä enää keksi millä saisin hänet minun saappaisiin ajattelemaan asiaa. Ehdotuksia??? Vaihtoehto ei ole se että pistäisin hänet tuntemaan samat asiat tekemällä samanlaisen tempun kuin hän silloin aikoinaan... Millä voisin saada siis puolisoni ymmärtämään että tämä henkilö pitkällä juoksulla tulee vain tuottamaan minulle pään vaivaa tuomalla vanhoja huonoja tuntemuksia esille ja näin myös pitkällä juoksulla myös närää suhteeseemme, kun nuo pettymyksen tunteet revitään minulla pintaan...?



Viimeisimmän kerran kun olemme keskustelleet asiasta kaikessa rauhassa ja kun itseni vuoksi pyysin ettei hän olisi tähän henkilöön yhteydessä, lupasi hän että se loppuu. Tämän jälkeen tämä kaveri huhuili puolisoani mesessä ja puolisoni tämän minulkle avoime4sti kertoi, johon vielä lisäsi ettei aio vastata. Tämän jälkeen ensimmäistä kertaa kyseisestä ihmisestä puhuttaessa nuo tuntemukset palautuivat minulle mieleen ei niin kipeinä ja olin jopa iloinen, kun aattelin ettei jatkossa noita ajatuksia ja tuntoja revitä ajoittain esille, kun ei tule olemaan enää mitään mikä niistä muistuttaisi... Keskustelu kuitenkin jatkui hetken päästä kun puolisoni kysyikin että mitä sanoo tälle ihmiselle siitä etteivät enää tule pitämään yhteyttä. Vastasin että totuuden ja taas alkoi sama virsi siitä miten yritän vain kontrolloida/rajoittaa kenen kanssa hän yhteyttä saa pitää (kyseessä edelleen vain tämä yksi ihminen jota en hyväksy). Puolisoni meni kuitenkin hivenen vaikeaksi (hieman nolostuneen oloiseksi) ja töksäyttikin aiheeseen että minä saisin itse soittaa tälle kaverille ja selittää asian. Tämäkin oli minun puolesta ok ja sanoinkin että voin sen tehdä. Asiasta puolisoni hetken jankuttikin, mutta päätyi kuitenkin siihen tulokseen että vain lopettaa yhteydenpidon eikä enää tule vastaamaan kaverille.



Olenko kohtuuton että tällaista vaadin? Mielestäni itse en ole se joka jotain väärää alun alkajaankaan ole tehnyt ja mielstäni myös on aika pieni pyyntö suhteemme hyvinvointia ajatellen... Vai onko joku muuta mieltä? Onko myöskään jollain "viisaammalla" ehdotuksia asian ratkaisemiseksi paremmalla tavalla? Itse olen tuntemuksieni kanssa hivenen umpikujassa tällä hetkellä kun huomasin tänään ettei puolisoni on jälleen tämän ihmisen kohdalla valehdellut minulle kun huomasin että viimeksi eilen ovat viestitelleet keskenään...



Pitäisikö laittaa vain kova kovaa vastaan ja käskeä valitsemaan kaveri vai minä, mutta molempia ei ole mahdollista saada?