G: Missä tuntemasi koulukiusaaja on nyt?

juteltiin kouluajoista ja nykyelämästä, lapsista, perheistä. Mies tunnusti pilke silmäkulmassa että oli ihastunut kouluaikoina =)

Onko mahdollisesti kyseessä A. Stubb?

Minä kiusasin nuorena. Kotona oli vaikeaa, en tiennyt mihin kuulun ja purin pahaa oloani niihin, jotka eivät osanneet puolustautua.

Vuosi sitten soitin kiusaamilleni ihmisille ja pyysin koko sydämestäni anteeksi. Vastaukseksi sain toivomuksia, että kuolen ja palan helvetissä. Olen onneton ja kadun.

Olen ylpeä sinun puolestasi että soitit heille :) t. ala-asteella kiusattu

kovin vakavaa, tai ei mulle siitä pahemmin traumoja jäänyt. Tyhmiähän lapset yleensä on, nyt ollaan aikuisia kaikki. Kiusaajissa laidasta laitaan, ne kovaäänisimmät on muutama päätynyt aika luuseriksi, osa taas on ihan fiksuja aikuisia nykysin. Osa on toki niitäkin jotka on jääneet sinne koulukiusaajatasolle, vittumaisia tyyppejä jotka osaa tehdä duunipaikasta helvetin.



Eiks kellään teillä kiusatuilla oo tullu mieleen minkä ikäisiä nää kiusaajapennut yleensä on, hukassa olevia murkkuja tai vielä nuorempiakin, osa aidosti ilkeitäkin mut suurin osa laumaa seuraavia peruspentuja. Mihin se raja vedetään, en mä ainakaan osaa kantaa kaunaa vaikkapa niille jätkille jotka veti meitä turpaan leikkipuistossa - jos ovat muuttuneet siis. Aika rankkaa toivoa noille lapsina koulukiusanneille kuolemaa jne. terapiaa tarvittais teille jotka kannatte noin suurta katkeruutta.



Niin ja tuohon missä on nykyisin, meidän koulun pahin kiusaaja puukotettiin jossain kahakassa kuoliaaksi jo vuosia sitten. Ne muut, osa on akateemisia, osa sossupummeja. Muuutamilla noista joukon mukana menneistä on aikas alhainen älykkyys vaikuttais, eihän sitä sillon lapsena tajunnu kun ne oli kingejä.

kovin vakavaa, tai ei mulle siitä pahemmin traumoja jäänyt. Tyhmiähän lapset yleensä on, nyt ollaan aikuisia kaikki. Kiusaajissa laidasta laitaan, ne kovaäänisimmät on muutama päätynyt aika luuseriksi, osa taas on ihan fiksuja aikuisia nykysin. Osa on toki niitäkin jotka on jääneet sinne koulukiusaajatasolle, vittumaisia tyyppejä jotka osaa tehdä duunipaikasta helvetin.

Eiks kellään teillä kiusatuilla oo tullu mieleen minkä ikäisiä nää kiusaajapennut yleensä on, hukassa olevia murkkuja tai vielä nuorempiakin, osa aidosti ilkeitäkin mut suurin osa laumaa seuraavia peruspentuja. Mihin se raja vedetään, en mä ainakaan osaa kantaa kaunaa vaikkapa niille jätkille jotka veti meitä turpaan leikkipuistossa - jos ovat muuttuneet siis. Aika rankkaa toivoa noille lapsina koulukiusanneille kuolemaa jne. terapiaa tarvittais teille jotka kannatte noin suurta katkeruutta.

Niin ja tuohon missä on nykyisin, meidän koulun pahin kiusaaja puukotettiin jossain kahakassa kuoliaaksi jo vuosia sitten. Ne muut, osa on akateemisia, osa sossupummeja. Muuutamilla noista joukon mukana menneistä on aikas alhainen älykkyys vaikuttais, eihän sitä sillon lapsena tajunnu kun ne oli kingejä.

Itse koin vuosia kestänyttä systemaattista kiusaamista, päivittäistä sosiaalista nöyryytystä jonka seurauksena aikuisiän suhteita on vaikea muodostaa ja vielä vaikeampi ylläpitää luottamuspulan ja muiden sisälleni syntyneiden vajavaisuuksien takia. Ymmärrän täysin että joku itseäni vähemmän empaattinen ihminen toivoisi pahoja asioita ihmisille joiden taholta ovat kokeneet vastaavaa kidutusta.

Itse en toivota ketään helvettiin tai varsinkaan kellekään kuolemaa. Suhtautumiseni kiusaajiin on outo kylmä kohta sisälläni. Olen äärimmäisen empaattinen ja herkkä ihminen joten minulle on outoa ja luonnotonta olla kylmä yhtään ihmistä kohtaan. Mutta kuten kirjoitinkin täällä joskus aikaisemmin, en tuntenut edes liikutusta tai huolta kun kuulin että yhdellä kiusaajistani on loppuikään vaikuttava syntymävika joka todettiin muutamia vuosia sitten. Minua ei edes koskettanut se kun yksi heistä vammautui hypättyään ikkunasta kun yritti hullua miesystäväänsä karkuun.

Tuntuu kamalalta ajatella etten haluaisi olla heidän tukenaan millään tavalla.

Kuten sanottu, lapsuudessa aiheutunut syvä trauma vaikuttaa suhtautumiseeni trauman aiheuttajia kohtaan, olivat he olleet miten viattomia lapsosia tahansa tai myöhemmin ryhtyneet vaikka nunniksi. Koen inhoa ja kylmyyttä ajatellessani heitä. Ja ei, en pidä mitään vihan liekkiä yllä, minulla ei ole siihen energiaa. Mutten todella kykene kokemaan rakkautta tai anteeksiantoa heitä kohtaan. Pelkkää kylmyyttä.

Tällaista on tietysti vaikea ymmärtää jos kiusaamiskokemus ei ole ollut yhtä perusteellinen.

Hyppäsi parvekkeelta huumevelkojen takia. Täytyy sanoa, että en ollut yhtään surullinen kun kuulin asiasta.

EVVK!

toinen on diplomisellisti ja kiertää Eurooppaa jonkun ison orkesterin solistina, menestyy hyvin. Toinen on fysiikanopettaja.



Itse olen respaneiti.

toinen on diplomisellisti ja kiertää Eurooppaa jonkun ison orkesterin solistina, menestyy hyvin. Toinen on fysiikanopettaja.



Itse olen respaneiti.