G: Missä tuntemasi koulukiusaaja on nyt?

jääkiekkoilija, joka on mm. viimeaikoina posetellut iltalehdissä seuravaihdoksen takia. Yök.

Kotona oli vaikeaa, en tiennyt mihin kuulun ja purin pahaa oloani niihin, jotka eivät osanneet puolustautua.

Vuosi sitten soitin kiusaamilleni ihmisille ja pyysin koko sydämestäni anteeksi. Vastaukseksi sain toivomuksia, että kuolen ja palan helvetissä. Olen onneton ja kadun.

jos joku oikeesti pyytää anteeksi, niin aika älytöntä huudella tommosia. Nyttenhän he itse ovat sitten kiusaajia. Ei yhtään parempia kuin sinäkään.

Jos mulle joku soittaisi niin toivottaisinpa minäkin hevon vittuun ja voisin kuvailla miten siellä voisi kokea erittäin tuskallisen, neljä vuotta kestävän kuoleman.

Kiusaaminen on aiheuttanut minulle trauman josta yritän edelleen selvitä, joka rampauttaa elämääni sen loppuun asti jossain määrin. MIKSI haluaisin tuottaa tällaisia ongelmia minulle aiheuttaneille ihmisille MITÄÄN hyvää? En ole antanut anteeksi, enkä anna. Jos olisi jokin keino saada heidät muistamaan elämänsä kipeimmät asiat useita kertoja päivässä, joka päivä, elämänsä loppuun asti, tekisin sen ja tuntisin siitä nautintoa.

Kaikki se viha, pelko, hätä, suru, itseinho, kaipaus mitä lapsena elin vuosia on muuttunut kiveksi sisälläni. Nyt 3-kymppisenä käyn traumaterapiassa kaksi kertaa viikossa koska olen kiusaamisen takia työkyvytön. Ja sinusta minun pitäisi antaa anteeksi, koska "on älytöntä olla antamatta anteeksi"? :) Asia ei ole IHAN noin suoraviivainen.

Oliko tuo seuravaihdos tämän vuoden puolella?

ja minua hämmentää nämä kiusattujen katkerat ja anteeksiantamattomat kommentit. Eikö ole kamalaa elää kiinni menneisyydessä ja antaa sen syödä itseään sisältäpäin? Päästäkää irti ja antakaa anteeksi. Katkerina ja anteeksiantamattomina ette ole paljon kiusaajianne parempia.



Minua pahiten kiusanneista pojista taitaa yksi kasvaa koiranputkea. Yksi ei valmistunut koskaan ammattiin ja tekee duunarihommia, asuu kotipaikkakunnallaan eikä ole löytänyt naista itselleen. Kolmannesta ei ole muuta tietoa kuin että asuu kotiseudulla edelleen. Ja kotiseudulla tarkoitetaan tapauksessani hyttysen kakan kokoista pitäjää pohjoisessa.



Itselläni menee heihin nähden ihan mukavasti mutta en ole kyllä koskaan ajatellut asiaa kilpailun kannalta.

Ihmiset on erilaisia, eri asiat vaikuttaa eri tavoin. Ehkä he ovat jopa (hui!) kokeneet erilaista kiusaamista - jopa enemmän - kuin sinä? Anteeksiantaminen ei ole välttämätöntä. Se ettei anna anteeksi ei tarkoita menneessä roikkumista. Se, että kärsii TRAUMOISTA ei ole asioissa roikkumista. Irti päästäminen joo hyvää päivää. Tajuatko että on kyse traumoista? Tiedätkö mikä on trauma? Se ei lähde ja lopeta vaikuttamasta elämään sillä että "päättää päästää irti". huoh. Voisit yrittää ymmärtää erilaisia ihmisiä. Hienoa että sulla ei ole asian kanssa ongelmia.

ja minua hämmentää nämä kiusattujen katkerat ja anteeksiantamattomat kommentit. Eikö ole kamalaa elää kiinni menneisyydessä ja antaa sen syödä itseään sisältäpäin? Päästäkää irti ja antakaa anteeksi. Katkerina ja anteeksiantamattomina ette ole paljon kiusaajianne parempia.

Minua pahiten kiusanneista pojista taitaa yksi kasvaa koiranputkea. Yksi ei valmistunut koskaan ammattiin ja tekee duunarihommia, asuu kotipaikkakunnallaan eikä ole löytänyt naista itselleen. Kolmannesta ei ole muuta tietoa kuin että asuu kotiseudulla edelleen. Ja kotiseudulla tarkoitetaan tapauksessani hyttysen kakan kokoista pitäjää pohjoisessa.

Itselläni menee heihin nähden ihan mukavasti mutta en ole kyllä koskaan ajatellut asiaa kilpailun kannalta.

Et ole ajatellut kilpailun kannalta, mutta pitihän se sanoa että sinulla menee paremmin. Niin kait silloin voi anteeksi antaa jos toisilla menee huonosti ja itse onnellinen. Minä olin kiusattu ja en tiedä mitä kiusaajat nykyään tekee eikä kiinnosta. Enkä halua tietää edes. Minulle roskan arvoisia vain. Heh heh. Koskaan en anteeksi anna.

Koskaan en unohda mitä tekivät mnulle!! Eikä mun tarvii, helvetissä palavat!

Ihmiset on erilaisia, eri asiat vaikuttaa eri tavoin. Ehkä he ovat jopa (hui!) kokeneet erilaista kiusaamista - jopa enemmän - kuin sinä? Anteeksiantaminen ei ole välttämätöntä. Se ettei anna anteeksi ei tarkoita menneessä roikkumista. Se, että kärsii TRAUMOISTA ei ole asioissa roikkumista. Irti päästäminen joo hyvää päivää. Tajuatko että on kyse traumoista? Tiedätkö mikä on trauma? Se ei lähde ja lopeta vaikuttamasta elämään sillä että "päättää päästää irti". huoh. Voisit yrittää ymmärtää erilaisia ihmisiä. Hienoa että sulla ei ole asian kanssa ongelmia.

Itse käsittelin koulukiusaamisen aiheuttamia traumoja 3 vuotta psykoterapiassa ja se auttoi. Lisäksi uskon Jumalaan, olen aina uskonut. Siksi uskon myös anteeksiantoon.

En minäkään koskaan unohda millaista elämä oli päivästä päivään koulukiusattuna 6 vuotta elämästäni. Mutta mitä hyötyisin katkeruudesta? Tai kaunasta? En vain voi käsittää millä tavalla ne parantaisivat elämänlaatuani tai oloani.

Varmasti osalla kiusaajistani menee nykyisin paremmin kuin minulla, en vain tiedä heidän elämästään mitään näiden vuosien jälkeen. Eikä tämä asia kaivele minua millään tavalla.

Ja korjaan sen verran, että "päättää päästää irti" on hieman eri asia mitä tarkoitin irti päästämisellä. Irti päästäminen voi tapahtua pitkän ja kivuliaankin prosessin tuloksena. Näin ainakin omalla kohdallani.

Ainakaan et kykene olemaan tippaakaan empaattinen. Uskovaisten tavoin korostat omaa erinomaisuuttasi. "Koska minä olen näin hyvä ihminen pitää sinunkin olla." Sinun käsityksesti hyvästä on erilainen kuin minun.

Lapseni harrastavat jääkiekkoa sekä taitoluistelua. Heidän harrastuksen vuoksi minulla on välillä talkoovuoroja liigaotteluissa kioskissa.



Kun näitä minua kiusanneita sitten tulee asiakkaiksi monesti nolostun heidän puolestaan, niin paljon näen heitä hävettävän. Eivät hekään ole unohtaneet mitä tekivät.

luokkamme pahin kiusaaja on nykyisellään Suomen mittakaavassa melko tunnettu näyttelijä. Itseäni ei siis koskaan ole kiusattu, mutta eräskin poika joutui vaihtamaan koulua kiusaamisen takia :( Usein olen miettinyt, mahtaako kiusaajan omatunto kolkuttaa ollenkaan, vai onko hän edelleenkin samanlainen itseään täynnä oleva nirppanokka kuin kouluaikoina...

Mua kiusattiin ala-asteella. Kiusaaminen oli päivittäistä, mutta ei mitenkään täysin järkyttävää. Mulla kuitenkin oli ystäviäkin. Jos nuo kiusaajat nyt pyytäisivät anteeksi niin pystyisin kyllä anteeksi antamaan. Joillakin se kiusaaminen on ihan eri mittaluokassa ja ymmärrän hyvin että sitä ei voi koskaan unohtaa/antaa anteeksi.



Niin joo nuo kiusaajat. Toinen on terveydenhoitaja ja toinen myymäläpäälikkö tms.

Ainakaan et kykene olemaan tippaakaan empaattinen. Uskovaisten tavoin korostat omaa erinomaisuuttasi. "Koska minä olen näin hyvä ihminen pitää sinunkin olla." Sinun käsityksesti hyvästä on erilainen kuin minun.

Lähinnä toivoin oman tarinani kannustavan muita antamaan anteeksi kiusaajilleen. En todellakaan ole erinomainen tai täydellinen. Ja se, että en pysty käsittämään mitä hyötyä katkeruudesta ja anteeksiantamattomuudesta on ihmiselle ei tietääkseni tarkoita sitä, että oma tapani käsitellä asioita olisi ainoa oikea. Mutta kai minäkin saan täällä palstalla kysyä ja kyseenalaistaa? Kertoisitko minulle, millainen käsitys sinulla on hyvästä?

Ihmiset on erilaisia, eri asiat vaikuttaa eri tavoin. Ehkä he ovat jopa (hui!) kokeneet erilaista kiusaamista - jopa enemmän - kuin sinä? Anteeksiantaminen ei ole välttämätöntä. Se ettei anna anteeksi ei tarkoita menneessä roikkumista. Se, että kärsii TRAUMOISTA ei ole asioissa roikkumista. Irti päästäminen joo hyvää päivää. Tajuatko että on kyse traumoista? Tiedätkö mikä on trauma? Se ei lähde ja lopeta vaikuttamasta elämään sillä että "päättää päästää irti". huoh. Voisit yrittää ymmärtää erilaisia ihmisiä. Hienoa että sulla ei ole asian kanssa ongelmia.

Itse käsittelin koulukiusaamisen aiheuttamia traumoja 3 vuotta psykoterapiassa ja se auttoi. Lisäksi uskon Jumalaan, olen aina uskonut. Siksi uskon myös anteeksiantoon.

En minäkään koskaan unohda millaista elämä oli päivästä päivään koulukiusattuna 6 vuotta elämästäni. Mutta mitä hyötyisin katkeruudesta? Tai kaunasta? En vain voi käsittää millä tavalla ne parantaisivat elämänlaatuani tai oloani.

Varmasti osalla kiusaajistani menee nykyisin paremmin kuin minulla, en vain tiedä heidän elämästään mitään näiden vuosien jälkeen. Eikä tämä asia kaivele minua millään tavalla.

Ja korjaan sen verran, että "päättää päästää irti" on hieman eri asia mitä tarkoitin irti päästämisellä. Irti päästäminen voi tapahtua pitkän ja kivuliaankin prosessin tuloksena. Näin ainakin omalla kohdallani.

sanoi käyvänsä kahdesti viikossa terapiassa. Miksei se kelpaa sinulle ettei hän tällä hetkellä toivoisi mitään hyvää kiusaajilleen? Piti vaan taas Jeesustella.

Itse olin kiusattu vuosikausia saman porukan toimesta. Olen äärimmäisen empaattinen ja herkkä ihminen, mutta nykyisessä tilanteessani mikään ei liikahtaisi sisälläni vaikka heille tapahtuisi mitä. Yksi rampautui ja toisella löydettiin harvinainen synnynnäinen tila joka vaikuttaa hänen loppuelämäänsä. Mikään ei värähtänyt sisällä enkä todellakaan tarjoaisi olkapäätä kummallekaan.

Mutta en olekaan Jeesus.

Ihmiset on erilaisia, eri asiat vaikuttaa eri tavoin. Ehkä he ovat jopa (hui!) kokeneet erilaista kiusaamista - jopa enemmän - kuin sinä? Anteeksiantaminen ei ole välttämätöntä. Se ettei anna anteeksi ei tarkoita menneessä roikkumista. Se, että kärsii TRAUMOISTA ei ole asioissa roikkumista. Irti päästäminen joo hyvää päivää. Tajuatko että on kyse traumoista? Tiedätkö mikä on trauma? Se ei lähde ja lopeta vaikuttamasta elämään sillä että "päättää päästää irti". huoh. Voisit yrittää ymmärtää erilaisia ihmisiä. Hienoa että sulla ei ole asian kanssa ongelmia.

Itse käsittelin koulukiusaamisen aiheuttamia traumoja 3 vuotta psykoterapiassa ja se auttoi. Lisäksi uskon Jumalaan, olen aina uskonut. Siksi uskon myös anteeksiantoon.

En minäkään koskaan unohda millaista elämä oli päivästä päivään koulukiusattuna 6 vuotta elämästäni. Mutta mitä hyötyisin katkeruudesta? Tai kaunasta? En vain voi käsittää millä tavalla ne parantaisivat elämänlaatuani tai oloani.

Varmasti osalla kiusaajistani menee nykyisin paremmin kuin minulla, en vain tiedä heidän elämästään mitään näiden vuosien jälkeen. Eikä tämä asia kaivele minua millään tavalla.

Ja korjaan sen verran, että "päättää päästää irti" on hieman eri asia mitä tarkoitin irti päästämisellä. Irti päästäminen voi tapahtua pitkän ja kivuliaankin prosessin tuloksena. Näin ainakin omalla kohdallani.

sanoi käyvänsä kahdesti viikossa terapiassa. Miksei se kelpaa sinulle ettei hän tällä hetkellä toivoisi mitään hyvää kiusaajilleen? Piti vaan taas Jeesustella.

Itse olin kiusattu vuosikausia saman porukan toimesta. Olen äärimmäisen empaattinen ja herkkä ihminen, mutta nykyisessä tilanteessani mikään ei liikahtaisi sisälläni vaikka heille tapahtuisi mitä. Yksi rampautui ja toisella löydettiin harvinainen synnynnäinen tila joka vaikuttaa hänen loppuelämäänsä. Mikään ei värähtänyt sisällä enkä todellakaan tarjoaisi olkapäätä kummallekaan.

Mutta en olekaan Jeesus.

En kyllä omasta mielestäni jeesustellut vaan ihan aidosti olen hämmästynyt siitä kuinka kylmästi ihmiset suhtautuvat kiusaajiinsa jälkikäteen. Varsinkin noissa tilanteissa, joissa kiusaaja on pyytänyt kiusatulta anteeksi myöhemmin. Sekö sitten on empatiaa?

Mutta olen ilmeisesti vähän väärää mieltä asiasta joten painun nyt nukkumaan. Toivon vilpittömästi hyvää jatkoa kaikille kiusatuille.

olen kotoisin tosi pieneltä kylältä. Kiusaaja kiusasi kaikkia ja idiootti jäi vielä samalle kylälle. Kaikki tietää minkälainen hän oli 20 v sitten. Pääsi peruskoulun jälkeen jonnekin töihin, bensa-asemalle, mutta varasti töitten jälkeen suklaata ja tupakkaa, jäi kiinni ja ei ole sen jälkeen saanut töitä. Ei saa, koska on se näpistys ja kaikissa työpaikoissa on ihmisiä joita on kiusannut, ei tule ikinä pääsemään siellä minnekään. Hänellä on 4 lasta, 3 eri isää ja on kaikkien yh. Vanhin lapsista on jo valmistunut työttömäksi, koulu oli vaikeaa, kun oli hankala löytää opettajaa, joka olisi ollut häntä kohtaan edes siedettävä. No, poika itsessään on myös täyskusipää, joten vielä vaikeampi.

Sisko joi itsensä hengiltä, eli ei montaa aivonystyrää ole missään mikä heihin liittyy.



Typerintä on ettei nainen itse tajua muuttaa. Vaan on jämähtänyt sinne pikkukylään, kaupungin vuokra-asuntoon.

Enkä kyllä välitäkään.

Kiusaajat eivät yleensä saa tekosistaan mitään rangaistusta, mahdollisesti vuosien systemaattinen väkivalta vain "unohdetaan", ja sitten kiusattujen pitäisi tuntea heitä kohtaan empatiaa ja antaa anteeksi? Kyllä tuolla uskovaisella on kiero maailmankuva. Olisiko kuitenkin itse kiusaaja.

Ihmiset on erilaisia, eri asiat vaikuttaa eri tavoin. Ehkä he ovat jopa (hui!) kokeneet erilaista kiusaamista - jopa enemmän - kuin sinä? Anteeksiantaminen ei ole välttämätöntä. Se ettei anna anteeksi ei tarkoita menneessä roikkumista. Se, että kärsii TRAUMOISTA ei ole asioissa roikkumista. Irti päästäminen joo hyvää päivää. Tajuatko että on kyse traumoista? Tiedätkö mikä on trauma? Se ei lähde ja lopeta vaikuttamasta elämään sillä että "päättää päästää irti". huoh. Voisit yrittää ymmärtää erilaisia ihmisiä. Hienoa että sulla ei ole asian kanssa ongelmia.

siitä on kärsittävä läpi elämän. Traumaattiset kokemukset voivat jopa vahvistaa ihmistä. Ei ole ihmistä joka ei olisi kokenut traumaa elämässään. Kaikilla on traumoja eri asioista tosin. Ihmiset kokevat trauman myös eri vahvuisina. Toisille traumasta vapautuminen ei onnistu koskaan, kun taas toiset työstävät trauman läpi "päästävät irti" ja jatkavat elämää.

Lapsena koetut traumat istuvat syvällä. Lapset ovat julmia eivätkä ymmärrä mitä tekevät, eivät ajattele seurauksia. Heillä ei ole asioista riittävää kokemusta. Lapsi ei edes ymmärrä itseään miten hän voisi ymmärtää kauaskantoiset seuraukset. Pienet alakoululaiset kiusaavat enemmän ja kun ikää tulee lisää kiusaaminen vähenee. Lapsi oppii ymmärtämään.Tämä on fakta.

Kaikkea ei myöskään luokitella kiusaamiseksi. Mitä kiusaamin todellisuudessa on? Se on kuukausia kestävää suunnitelmalista väheksyntää, jos sille annetaan mahdollisuus se kestää jopa vuosia. Se että ei halua leikkiä tai seurustella kaikkien kanssa ei ole kiusaamista. Se on sosiaalisten taitojen oppimista.

Aikuisena ymmärämme mistä oikeasti oli kysymys. Ongelma ei ole kiusatussa, vaan kiusaajassa joka ei pysty käsittelemään omia tunteitaan, vaan kohdistaa ne ulkopuoliseen. Vahva persoona voi hallita ja manipuloida kannattajia jotka hiljaa hyväksyvät kiusaamisen. Riittää että yksikin tästä joukosta astuu kiusatun puolelle ja kiusaajan valta pienenee.

Kiusaajat eivät yleensä saa tekosistaan mitään rangaistusta, mahdollisesti vuosien systemaattinen väkivalta vain "unohdetaan", ja sitten kiusattujen pitäisi tuntea heitä kohtaan empatiaa ja antaa anteeksi? Kyllä tuolla uskovaisella on kiero maailmankuva. Olisiko kuitenkin itse kiusaaja.

Muuten hautovat noita asioita hautaan asti ja kyllä se on ihmiselle aika rasittavaa olla kroonisen vihan kyllästämä vielä 80-vuotiaana. Näin yhden dokumentin jossa oli tälläinen tapaus. Eli näitä tapahtumia vielä eläkeläisenä ja oli jotain tappofantasioitakin.

keskitason kaupallinen koulutus, keskitason työpaikka. Tyyliltään ikinuori keski-ikäinen nainen. Tuskin on henkisesti kasvanut sitten teinivuosien. Olen kuullut hänen olevan tasan yhtä vittumainen ihminen kuin yli 20 vuotta sitten, hyvin todennäköinen työpaikkakiusaaja.