tilasin kirjan unihiekkaa etsimässä.

Meillä toteutettiin hampaiden puhkeamisen jälkeen kuuden viikon jatkuvien yöheräilyjen väsyttämänä vanha kunnon perinteinen huudatusunikoulu. Ensimmäisenä iltana muksu itki sängyssään 20 min ja yöllä 10 min. Seuraavana iltana itki 5 min ja nukkui yön läpi. Kolmantena iltana nukahti muutaman protestiynähdyksen jälkeen. Alkoi mennä myös taistelutta päiväunille ihan välittömästi unikoulun jälkeen: pää tyynyyn ja lapsi oli jo ihan unessa. Nyt ei enää heräile öisin. Ikää 14 kk.



Ei ole kyllä kuin hyvää sanottavaa huudatusunikoulusta! Ei ole kuin hyvin pieni paha, jos parina iltana pitää itkeskellä, kun unirytmi sitten löytyy ja kaikki saavat nukkua yönsä rauhassa - myös lapsi itse! Päivisin on sitten kuin pieni päivänsäde, iloitsee ja nauraa, kun yöllä heräily on jäänyt pois. Minusta on lasten pahoinpitelyä, jos aikuiset eivät kykene oman epävarmuutensa takia opettamaan heille normaalia unirytmiä vaan antavat lapsen hillua öisin tuntikaupalla.



Unirytmin opettaminen huudatusunikoululla on helppoa, kunhan kykenee vähän kuuntelemaan lapsen itkua. Korvatulpista on apua. Tarkoitus on, että lapsi opetetaan pois vääränlaisesta toimintatavasta: kun huudan, saan palkinnoksi huomiota.



Tärkeää unikoulun toteuttamisessa ovat seuraavat asiat:

1) Lapsen itku ei saa johtua sairaudesta, kivusta tai vaikka hampaiden tulemisesta

2) lapsi ei saa olla nälkäinen, ja illalla on laitettu lapselle kuiva yövaippa

3) lapsen nukkumapaikan pitää olla turvallinen, eikä lapsi voi kivuta sängystä pois.



Lukekaa kirjasta ohjeet. Lapsiperheessä ei tarvitse valvoa jatkuvasti, ellei todella itse halua!