Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen on marttyyri? Ev
Kommentit (40)
että joku on jaksanut miettiä näinkin pitkiä vastauksia tähän.
Noin pitkiä sepustuksia puutaheinää... Marttyyri on ihminen, joka on kantanut toisten taakkaa, mutta joutunut vainotuksi ja KUOLLUT.
On marttyyreitä (kuten raamatun Jeesus) ja "marttyreitä" (kuten minun äitini). Jokainen saa vastata kuten parhaaksi näkee, tai en ainakaan huomannut aloituksesta että siinä olisi pyydetty määritelmää vain toisen tyyppiselle marttyyriydelle.
Jos kerran tiedät marttyyrin oikean määritelmän, niin kerropa ystävällisesti "kuka on kantanut minun taakkaani ja kuollut puolestani". En tunne yhtäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On marttyyreitä (kuten raamatun Jeesus) ja "marttyreitä" (kuten minun äitini). Jokainen saa vastata kuten parhaaksi näkee, tai en ainakaan huomannut aloituksesta että siinä olisi pyydetty määritelmää vain toisen tyyppiselle marttyyriydelle.
Lainausmerkit, kuten tässä ensimmäisen kerran käytössä kertovat mitä toinen määritelmä on. Ei tuollaiset kuvaukset ole marttyyrin kuvauksia, vaan vastakohta. Marttyyri on epäitsekäs ja lainausmerkeissä oleva on sen vastakohta. Jos ilman lainausmerkkejä kirjoitetaan, vain itsensä uhranneet ovat marttyyreitä.
Epäilen, ettei kenenkään äiti ole marttyyri, mutta jos on, otan osaa ja olen pahoillani kanssakirjoittajien puolesta, jotka kuvaavat henkilön ominaisuudet täysin pieleen. Marttyyri on henkilö, joka voi olla ihan sivullisenakin tullut tapettua ajaessaan aatteen asiaa. Meksikossa mm. on paljon tämän päivän marttyyreita, kun ovat yrittäneet pistää kampoihin huumeparoneille. Taivaallisen rauhan aukiolla syntyi aikanaan marttyyreita. Paul Appleby oli brittiläinen ja Alec Collett oli amerikkalainen marttyyri 80-luvun Libyan pommi-iskujen jälkeen, kun heidät murhattiin vain kansalaisuutensa takia minkään sodan ulkopuolella, vaikka eivät olleet millään tavalla tekemisissä itse valtioiden sotatoimien tai johdon kanssa.
On marttyyreitä (kuten raamatun Jeesus) ja "marttyreitä" (kuten minun äitini). Jokainen saa vastata kuten parhaaksi näkee, tai en ainakaan huomannut aloituksesta että siinä olisi pyydetty määritelmää vain toisen tyyppiselle marttyyriydelle.
Lainausmerkit, kuten tässä ensimmäisen kerran käytössä kertovat mitä toinen määritelmä on. Ei tuollaiset kuvaukset ole marttyyrin kuvauksia, vaan vastakohta. Marttyyri on epäitsekäs ja lainausmerkeissä oleva on sen vastakohta. Jos ilman lainausmerkkejä kirjoitetaan, vain itsensä uhranneet ovat marttyyreitä.
Epäilen, ettei kenenkään äiti ole marttyyri, mutta jos on, otan osaa ja olen pahoillani kanssakirjoittajien puolesta, jotka kuvaavat henkilön ominaisuudet täysin pieleen. Marttyyri on henkilö, joka voi olla ihan sivullisenakin tullut tapettua ajaessaan aatteen asiaa. Meksikossa mm. on paljon tämän päivän marttyyreita, kun ovat yrittäneet pistää kampoihin huumeparoneille. Taivaallisen rauhan aukiolla syntyi aikanaan marttyyreita. Paul Appleby oli brittiläinen ja Alec Collett oli amerikkalainen marttyyri 80-luvun Libyan pommi-iskujen jälkeen, kun heidät murhattiin vain kansalaisuutensa takia minkään sodan ulkopuolella, vaikka eivät olleet millään tavalla tekemisissä itse valtioiden sotatoimien tai johdon kanssa.
Paul Appleby ja Alec Collett. Oliko he sattumalta jossain missä oli myös joku hullu joka päätti listiä heidät kansalaisuutensa perusteella? Vai oliko he jotain rauhanpuolestapuhujia jotka jatkoivat vaikka tiesivät olevansa hengenvaarassa? Nimittäin jälkimmäisen perusteella olivat marttyyreitä, ensimmäisen perusteella vain sattuivat olemaan väärässä paikassa oikeaan aikaan.
kai on ihan julkisesti tunnustettu. Tarkoittaa siis "marttyyria".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyttömästi kärsivä yksinhuoltaja. He kirjoittavat itsensä omassa elämänkerrassaan itsensä sankareiksi ja kaikki muut ovat syyllisiä heidän kaikkiin ongelmiinsa.
sen yleistyksen rinnalla että kaikki yksinhuoltajanaiset ovat horoja jotka iskevät ukkomiehet ja ryyppäävät elarit & toimeentulotuet koska eivät tietenkään koskaan käy töissä.
Ne jotka eivät ymmärrä asettua tuohon White trash-porukkaan ovat ärsyttäviä, teennäisiä marttyyreja jotka pyrkivät mielistelemään yhteiskuntaan.
MUTTA yksinhuoltajaisät ovat asia erikseen, he ovat OIKEASTI arjen sankareita jotka saavat sydämeni läpättämään liikutuksesta.
Se tulee mullekin ekana mieleen, että henkilö ei näe omaa vastuutaan. Hän esim. ihan omasta valinnastaan tekee jotakin ja sitten voivottelee tai on jopa vihainen muille siitä miten hän on nyt joutunut tämänkin asian tekemään.
Äitini on ollut aika marttyyri. Esim. kun vielä asuin kotona, niin tyypillinen tilanne oli että hän sanoi esim. "otatko tän päivän hommakses ton nurmikon leikkaamisen". Olen lukemassa aamun lehteä ja sanon, että "joo voin leikata". Menee 10 minuuttia ja äiti leikkaa nurmikkoa raivon vallassa, kun mä olen niin laiska ja välttelen työtä jne. Ja tosiaan mitään muuta deadlinea ei asialle sovittu kuin se, että hoidan sen saman päivän aikana. Marttyyri ottaa hyvin mielellään sen sädekehän päänsä päälle ja menee katkerana marttyyrina sitä nurmikkoa leikkaamaan, väittäen että en mä sitä näköjään sitten leikkaakaan. Ja tosiaan aikaa asian sopimisesta oli 10 minuuttia ja mä ajattelin selata sen aamun lehden loppuun. Vastaavia juttuja oli koko ajan kun kotona asuin.
Yhdenlainen marttyyri on myös se, joka kääntää aina huomion itseensä ja omaan kurjuuteensa, vaikka jonkun toisen tilanne on se johon sillä hetkellä pitäisi keskittyä. Esim. "maijalla on masennus". Marttyyrin reaktio: "Voi EI, voi ei oonko MINÄ nyt aiheuttanut sen, mitä te mua syytätte, siis minä minä minä, aina te mua sorratte ja syytätte, arvatkaa miten paljon kärsin tuosta maijan sairaudesta ja tekin vielä mua siitä syytätte". (Näinkin häiriintynyt tapaus lähipiiriini kuuluu.)
Perheenäideissä on paljon marttyyreja. Uhrataan kaikki muiden eteen ja sitten ollaan katkeria siitä, sen sijaan että otettaisiin vastuu siitä omasta hyvinvoinnista. Vaikka kukaan ei ole käskenyt uhrautua. Marttyyri on henkilö, joka esittää todella vastuullista mutta ei kuitenkaan ymmärrä sitä yksinkertaisinta vastuuta eli vastuuta omista valinnoista ja uhrautumisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että joku on jaksanut miettiä näinkin pitkiä vastauksia tähän.
Taidatte olle katkeria marttyyri pissiksiä ihan jokainen.
pissimarttyyri, jonka mielestä kaikki yli kolmikymppiset on katkeria vanhoja ämmiä.
Eli ei saa edes juuta sanoa, ilman, että se tulkitaan jotenkin väärin ja hyökkäykseksi omaa egoa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että joku on jaksanut miettiä näinkin pitkiä vastauksia tähän.
Taidatte olle katkeria marttyyri pissiksiä ihan jokainen.
... ja veti hernarit nekkuun :D
Semmonen tyyppi, joka uhrautuu toisten, tai toisen puolesta, tekemällä itsestään ihan pellen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menikö marttyyrin ideologia ja käsite vähän vinoon... Marttyyrius pyhimmillään on kärsimyksen tai kuoleman vastaanottaminen omalle kohdalleen toisen/tai muiden puolesta, eli jopa rituaalinen tapa syödä muiden synnit ja niiden seuraukset...
Siis ohan vittu oikeesti se on kaukaa marttyyrin käsitteest et joku vittu vaihtaa vauvan vaipat siks ku joku muu ei pysty... hardly täyttää marttyyriyden käsitteen...
Nykypäivän marttyyriyden käsitteen täyttää joku tietovuotaja joka kärsii koko elämänsä kestävän seurauksen, eli ikänsä linnas, tai kauniin salamurhan.... irrottakaa toi egoilu marttyyreist.... suuttuu vittu esi-isätkin....
Minä olen marttyyri. Vuosia jatkuneen eläkevakuutusyhtiön kyykytyksen ja siihen minkään tahon pystymättä vaikuttamaan, menen ja levitän dokumentit tästä tapauksesta eri tahoille, mm. medialle, menen sitten kyseisen yhtiön pääkonttorille ja valelen itseni bensalla ja tuikkaan tuleen, esimerkkinä siitä kuinka käy, kun leikkii ihmisten terveydellä ja hyvinvoinnilla silmittömässä ahneudessaan! Minua se ei auta, mutta toivottavasti auttaa niitä samassa tilanteessa eläviä! Ennen sairastumista olin ahkera ja elämässäni hyvin toimeentuleva henkilö. Nyt ulosottokierteessä painiskeleva uskonsa tähän yhteiskuntaan menettänyt ihmisenkuori!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini. Elettiin miehen kanssa lapsiperhearkea, joka oli erinäisistä syistä (lasten sairaudet yms.) todella rankkaa. Koskaan ei saatu äitini apua lapsenhoitoon tiukankaan paikan tullen. No sitten kun lapset oli 15 ja 16 äiti sanoi, että voi ottaa heidät hoitoon niin saamme levätä (ihan kuin silloin olisi enää ollut tarvetta! ). Sanoimme että lapsenhoidolle ei ole enää tarvetta, koska lapset osaavat olla jo keskenäänkin. Lapset eivät halunneet mennä mummolaan kun eivät siellä koskaan ennenkään ole olleet. Äitini suuttui ja heittäytyi marttyyriksi, että kun hän nyt hyvää hyvyyttään tarjoutuu auttamaan niin me kiittämättöminä emme halua ottaa apua vastaan. Tätä virttä jaksoi valittaa sukulaisille pitkään miten kiittämättömiä ja kamalia me olemme kun hän on apuaan sentään tarjonnut ja meille ei kelpaa.. Sellainen ihminen on minun silmissä marttyrimaisesti käyttäyttyvä.
Marttyyriksi myös tulee leimatuksi jos
elää pissiteinin kanssa ja kehottaa häntä 42 viikossa tekemään jotain, joka ei sitten tapahdu.
Sitten kun sen tekee itse niin teinipissis huutaa että olis mä sen tehnyt mutta kun sä menit tekemään sen niin nyt mä en pysty.
Joillakin asiolla nyt vaan on aikataulu.
Tai vaikka kissanhiekkalaatikko pitää tyhjentää vähintään kerran päivässä ei kerran kuukaudessa kuten draama queen sen tekisi.
Sitten tulee huutoa että "onx bakko olla ain tollane marttyyri"
""" Millainen ihminen on marttyyri? """
No kuule sellainen kun jokainen nainen nyt vaan on.
Marttyyri on mielestäni semmoi joka uhraa itsensä toisen/toisten vuoksi
Vierailija kirjoitti:
negatiivisten tunteiden hallintaa. Kotona on ollut kirjoittamaton sääntö että aina ollaan kilttejä ja kaikki muu on ihan kauheaa. Tälläinen ihminen sitten lähtee maailmalle siinä oletuksessa että kaikkien _kuuluu_ toimia näin, ja kaikki agression ja vittuuntumisen ilmaukset ovat automaattisesti henkilökohtaisia hyökkäyksiä juuri häntä vastaan ihmisenä, eivät normaalia ihmiselämää. Tällainen ihminen sitten kuluttaa elämänsä miettimällä että MIKSI kaikki eivät toimi niinkuin minä haluan?!!! MIKSI kaikki eivät toimi niinkuin KUULUU?!!!! Ja minä olen kaikkeni tehnyt ja kaikkeni yrittänyt ja silti kaikki muuta vain juuri minua sortavat!!!
Voikohan martyyriydestä mitenkään parantua? Ei se marttyyrinkan elämä helppoa oo. Ainakaan siinävaiheessa kun tajuaa ja tietää millainen itse on. Siinävaiheessakun sen tajuaa. Alkaa päässä raksuttamaan kaksi ajatusta. Tietää tekevänsä väärin, mutta silti ei itselleen ja omile ajatuksille mitään voi. Kokee olevansa epäonnistunu luuseri, ottaa herkästi hyökkäyksenä ja solvauksena negatiiviset asiat. Tajuttuaan/tiedostaen tän. Oma vaihtoehto on se, että on hiljaa, nielee kaiken ja tyytyy kaikkeen. Yrittää tehä näin. Aina se ei onnistu. Välillä se jotenkin purkaantuu.
Hetkinen nyt ainakin Wikipedian mukaan marttyyri on "ihminen jolle syyttömänä tapahtuu jotakin pahaa koska hän puolustaa itselleen tärkeää uskoa tai muuta aatetta" tai jotain sinne päin.
samanlaisen esimerkin (monia itse asiassa) olisin voinut antaa. Yhtenä esim. tällainen. Äidilläni oli joka viikko pullanleivontapäivä ja rieskanleivontapäivä. Leivottiin ihan älyttömiä määriä (touhuun meni helposti puolet päivästä) koska erityisesti mun isä söi niitä paljon. Saattoi syödä 2 tai 3 kahvikuppia kohti. Äiti motkotti ja napisi kuinka "vähempikin riittäisi ja kukaan syö noin paljoa ja hän joutuu yksin....". Ja silti joka helvetin lauantai meillä leivottiin pullaa, sama määrä aina.
Yritin sanoa että leivo vähemmän tai jätä leipomatta, ei pullan puutteeseen kukaan kuole. Isä kuulemma vaatii että talossa pitää olla aina pullaa. No ei vaatinut, vaan joskus hyvin harvoin jos pulla pääsi loppumaan, kaivoi pakastinta ja kysyi: Onko pullaa?. Helpolla olisi päässyt kun olisi vastannut ei ole, osta kaupasta.
Marttyyriys meni niin pitkälle että jouduttuaan käsileikkaukseen, alkoi kotiin päästyään leipomaan. Käsi oli paketissa sormenpäistä ranteen yli, eikä pystynyt sillä tekemään muuta kuin tukemaan astiaa missä vaivasi taikinaa. Siitä sitten marttyyrinä itki pitkään, kun "oli pakko alkaa leipomaan vaikka oli käsi paketissa ja kipeä..."