Miksi pelkät ystävyyssuhteet miesten kanssa ei onnistu

10 vuotta olemme olleet bestiksiä. Kaikki eivät ymmärrä, mutta ei se minua haittaa. Poikaystäväni suvaitsee sen hyvin.

omalta osaltani on, että en osaa olla täysin neutraali miessukupuolen edustajien kanssa. Toki ystävien miesten, mieheni ystävien jne., mutta ehkä nuoruuden epävarmuus on jättänyt muhun aikaan sen, että jos olen jonkun miellyttävän miesyksilön seurassa liian pitkään, alan kuin huomaamattani flirttailla ja testailla viehätysvoimaani.



Joskus menin siihen lankaan, että "apua, olenko mä vaan niin ihana, kun miehet ihastuu muhun", mutta kyllä se on ihan omaa syytäni.



Tästä syystä pidän miehet kaverilinjalla enkä hakeudu heidän seuraansa, kun musta vaan tulee flirtti siinä seurassa, enkä halua herättää kiusauksia tai toisaalta itse joutua kiusauksiin. Naisystävät ja oman mieheni ystävyys riittävät mulle hyvin. =)



Ei tietysti ole kaikilla sama juttu, totesinpahan vaan omakohtaisesti.

Mutta se tietysti vaatii sitä, että kumpikin suhtautuu toiseen ihmisenä, ei potentiaalisena valloituksena. Vaatii siis hyvää itsetuntoa ja sosiaalisten tapojen hallintaa.

mullakaan tossa iässä sujunut, tuppasi aina lopulta jompikumpi osapuoli kavereista ihastumaan ajan kanssa vaikkei se ollut tarkoitus. Nyt kun olen neljänkymmenen niin ihan hyvin onnistuu pelkät ystävyyssuhteet miesten kanssa. Minun kaikki läheiset ystäväni ovat miehiä, suurin osa varattuja. Itse olen sinkku, mutta ei ole minkäänlaista seksuaalista värettä ystävyyssuhteissani miesten kanssa.

Paras kaverini on nainen. Itse siis olen mies. Ihan hyvin onnistuu, paitsi on tuo nainen ollut mun pano joskus. Nyt ei ole sellaista tarvetta enää kanssaan ja kaveruus on istuu oikein hyvin. Jutellaan vierekkäin tai sylikkäin ihan kaikesta. Juttu ei kuitenkaan karkaa käsistä.

Itselläni on monta miespuolista kaveria, ja ne on kaikki friends with benefits, eli seksiä tulee harrastettua satunnaisesti.



Muuten se ei tunnu oikeen rullaavan, seksi tulee aina jotenkin mukaan. Ihminen on kai semmoinen...