Mun serkut on jotenkin huvittavia. Ne asui meidän lapsuuden
suht kaukana miedän isovanhemmista. Meidän perhe taas samalla paikkakunnalla. Nyt nuo serkut sitten muistelee kuinka ihana pari meidän isovanhemmat oikein oli ja kuinka ne rakasti toisiaan.
Totuus oli se että isoisä alisti ja kiusasi isoäitiä senkun ehti. Oli luonteeltaan täysi sadisti, mutta näytteli helvetin hyvin. Nyrkki viuhui jos vaimo ei tehnyt mitä suuri herra käski ja henkinen väkivalta oli jatkuvaa.
En tiedä, tekis mieli kertoa noille totuus, mutta eipä nuo sitä taitas uskoa. Vituttaa vaan kuulla ylistystä siitä hirviöstä, joka ei koskaan tainnut rakastaa kuin itseään.
Kommentit (3)
miksi kertoisit?
En tiedä, joskus tuntuu että ne melkeinpä hakemalla hakee multa sitä totuutta. Ne on niin paljon ruvenneet puhumaan mulle isovanhemmista ja niiden asioista ja vetoavat aina siihen että minä varmaan muistan ja tiedän kun asuin lähellä. En halua ottaa kantaa, sanon että en muista tai että en halua puhua. Luulen että ainakin osa porukasta totuuden tietää tai aavistaa, mutta ei siitä uskalla puhua. Tavallaan härnäävät mua jotta mä sanoisin sen mitä muut ei uskalla. ap
Ei varmaan ollut tavatonta tuohon aikaan. Mikset voisi sanoa totuutta? Kuuluuko kulttuuriinne salaisu ja peittely muutenkin?
miksi kertoisit?