Miten kestää jatkuvaa ikävää?

perheestään.

"hyväksymällä" sen ikävän. Myöntämällä sen pystyy elämään sen tunteen kanssa vastaan tappelematta. Ja siten pystyy tekemään töitä tms, eikä lamaannu siitä.

En voi muuttaa koska erottaisin lapset isästään, ja mies ei toistaiseksi ole valmis muuttamaan. Joten joko kestän tilanteen tai eroan. Olin kolme vuotta sinkkuna kun en löytänyt miestä millään ja nyt tilanne on tämä.. en tiedä onko sitten yhtään parempi kuin yksin oleminen! Itse olisin valmis muuttamaan ihan minne tahansa että saisin tilanteen ratkaistua mutta minulla ei ole oikeastaan mahdollisuutta ollenkaan vaikuttaa asiaan. Ap

sen pystyisi hyväksymään? Jos olisi tiedossa parannusta tilanteeseen pystyisin kyllä vaikka tiedossa olisi miten pitkä ajanjakso mutta kun ei ole toivoa paremmasta olo on kurja. AP

Onko se mies oikeasti noin tärkeä?



Teet oikein kun et erota lapsia näiden isästä. Se on tärkeämpää kuin ilmeinen miehenkipeytesi. Jos uusi miehesi ei halua muuttaa ehkä kannattaa miettiä onko suhde jatkamisen arvoinen.

vihaan yksin olemista, olen luonteeltani sellainen. Jos pakotan itseni olemaan yksin katkeroidun eikä se ole lapsillekkaan kai hyväksi. Voi olla että mies muuttaisikin mutta tiedä sitä sitten että koska olen kyllä päättänyt että loputtomasti en odota niin raastavaa tämä on..ap

Selvästikin et osaa elää yksin. Miksi se on niin vaikeaa? Kelpaako sinulle mikä tahansa mies kunhan vain et joudu olemaan yksin?



Minusta ihminen joka ei kykene olemaan tyytyväinen elämäänsä ilman miestä ei kyllä ole kykenevä suhteeseenkaan. Onni löytyy itsestä eikä sitä odotusta saa asettaa kenellekään muulle. Liikaa vaadittu.

minulle ei tuntunut kelpaavan kukaan...joten siitä ei ole kysymys. Miksi pidetään outona jos haluaa parisuhteen eikö suurin osa ihmisistä sellaisen halua? Eikö täällä ole muita etäsuhteessa eläviä? AP