Lue keskustelun säännöt.
MITÄ TEEN??? AUTTAKAA...naimisissa miehen kanssa, rakastunut naiseen
12.02.2012 |
Olen ollut viisi vuotta naimisissa mieheni kanssa, ja meillä on kaksi yhteistä lasta, tyttö ja poika. Vanhempi on toisella luokalla, toinen 5-v.
Kerron nyt tarinani lyhyesti ja tiivistetysti...
Tapasin ihanan naisen, jonka kanssa ensin ystävystyimme, ja joidenkin vaiheiden jälkeen kävi niin, että menin sänkyynn hänen kanssaan. Nyt olen korviani myöten rakastunut häneen, ja haaveilemme yhteisestä tulevaisuudesta. Olen puhunut asiasta miehelleni. Hän siis tietää suhteestamme, eikä ole kieltänyt minua jatkamasta siinä. Erota hän ei kuitenkaan haluaisi, ja epäilen, että suhteeni tähän naiseen kuitenkin loukkaa häntä vaikkei hän sitä osoitakaan.
Huoleni on, että miten tämä vaikuttaa lapsiini? Vietän välillä öitä naisen luona, ja kotona tunnen itseni ahdistuneeksi. Auttakaa minua.. eroanko miehestäni vai pakottaudunko jatkamaan avioliitossani, joka on tyhjä ja kuollut?
Mieheni kanssa meillä on kaikki puitteet melko hyvin, mieheni on kunnollinen aviomies ja isä, mutta sydämeni on toisen luona.
Kommentit (20)
"Ulkorakennus miehelle"... Right. Ovat miehet korkeassa arvossa tällä palstalla. Mitähän se mies tykkäisi ulkorakennuksesta. Saisiko vielä nimikkokupin oven viereen ja ehkä oman saunavuoron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkin ajatellut ammattilaisen kanssa keskustelua, mutta sitä ennen selvittäisin mieluusti vielä hiukan ajatuksiani. Olisikohan jollain teistä vielä jotain kommentoitavaa?
olet vaarassa joutua täysin hukkaan. Jumala sinua armahtakoon.
“Jeesus vastasi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi', ja sanoi: 'Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'. Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Olethan jo asettanut oman seksuaalisuutesi toteuttamisen etusijalle lastesi ja perheen hyvinvoinnin sijaan. Selvästi olet kaikki-tänne- mulle-heti- sukupolvea. Tee itsesi onnelliseksi- muista viis. Näinhän ajattelit? Ei siis mitään väliä miltä muista tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni olisi väärin lapsiasi kohtaan rikkoa heidän kotinsa. Jos miehesi suhtautuu tilanteeseen noin rauhallisesti, voisitko ajatella jatkavasi nykyisen kaltaisessa tilanteessa toistaiseksi? Siis että tapaisit naisystävääsi mahdollisuuksien mukaan mutta jatkaisit perhe-elämää. Vaikka lopputulos olisi sama (avioero), lapsillesi on suuri merkitys sillä hajoaako heidän kotinsa nyt vai 10v. tai 15v. kuluttua.
Tällöin lapset eivät loukkaantuisi ja perhe pysyisi koossa? Mahtuisitteko kaikki kolme aikusta samaan vuoteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni olisi väärin lapsiasi kohtaan rikkoa heidän kotinsa. Jos miehesi suhtautuu tilanteeseen noin rauhallisesti, voisitko ajatella jatkavasi nykyisen kaltaisessa tilanteessa toistaiseksi? Siis että tapaisit naisystävääsi mahdollisuuksien mukaan mutta jatkaisit perhe-elämää. Vaikka lopputulos olisi sama (avioero), lapsillesi on suuri merkitys sillä hajoaako heidän kotinsa nyt vai 10v. tai 15v. kuluttua.
Luuleeko ihmiset edelleen että lasten vuoksi tulee suhteeseen/avioliittoon jäädä??!! EI!! se on juuri se väärä syy! lapset kyllä vaistoavat että jokin on pielessä ja ennen pitkää se vaikuttaa myös heihin.. En toki suosittele eroamaankaan ennen kuin olet varma asiasta ja tunteistasi ja ennen kuin olet miettinyt miten asia vaikuttaa sinuun ja lapsiin ja mieheesi jos toinen suhde ei toimikkaan..? kuitenkin katson lähtökohdaksi sen että joskus on ajateltava itseään.. et voi olla hyvä kumppani tai äiti jos et itse voi hyvin!!
. Nyt olen korviani myöten rakastunut häneen,
Et, et ole rakastanut.
Se joka antaa sinulle seksuaalista tyydytystä eniten ja muuta tyydytystä sanot rakastavasi mutta se ei ole todellista rakkautta vaan itsekästä himojen tyydyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä, on lapsiakin kohtaan väärin jättää parisuhde rapautumaan ja sinnitellä vaan. mutta vielä enemmän väärin on lähteä. huonoista vaihtoehdoista paras on yrittää saada lasten perhe & koti mahdollisimman ehjäksi ja toimivaksi. vanhemmuus on sitoutumista. se tarkoittaa että pystyy jättämään omat tarpeensa sivuun. varsinkin silloin kun lapset ovat noin herkässä ja haavoittuvaisessa iässä kuin ap:lla.
Ap, sinulle sanoisin että lapset kärsivät avioerosta eri ikäisinä eri tavoin. (ja toki myös kukin yksilöllisellä tavallaan) Sinun lastesi ikäiset rakentavat käsitystään siitä miten maailma toimii, ja kokemusta itsestään arvokkaana (tai huonossa tapauksessa kelpaamattomana) osana sitä. Avioero on tuon ikäisille hankala juttu, koska lapset ovat vielä ajattelultaan kovin itsekeskeisiä eli syyllistyvät hyvin helposti - vaikka aikuiset selittäisivät kuinka hyvin ettei vika ole heissä.
Kurja tilanne sinulla - toivotan voimia ja viisautta ratkaisuihisi!
kyllä, on lapsiakin kohtaan väärin jättää parisuhde rapautumaan ja sinnitellä vaan. mutta vielä enemmän väärin on lähteä. huonoista vaihtoehdoista paras on yrittää saada lasten perhe & koti mahdollisimman ehjäksi ja toimivaksi. vanhemmuus on sitoutumista. se tarkoittaa että pystyy jättämään omat tarpeensa sivuun. varsinkin silloin kun lapset ovat noin herkässä ja haavoittuvaisessa iässä kuin ap:lla. Ap, sinulle sanoisin että lapset kärsivät avioerosta eri ikäisinä eri tavoin. (ja toki myös kukin yksilöllisellä tavallaan) Sinun lastesi ikäiset rakentavat käsitystään siitä miten maailma toimii, ja kokemusta itsestään arvokkaana (tai huonossa tapauksessa kelpaamattomana) osana sitä. Avioero on tuon ikäisille hankala juttu, koska lapset ovat vielä ajattelultaan kovin itsekeskeisiä eli syyllistyvät hyvin helposti - vaikka aikuiset selittäisivät kuinka hyvin ettei vika ole heissä. Kurja tilanne sinulla - toivotan voimia ja viisautta ratkaisuihisi!
Pitkälti samoilla linjoilla. En haluaisi olla ilkeä ap, mutta en itse totta puhuen hirveästi arvosta, jos toiseen suhteeseen saati eroamaan lähdetään noin puhtaan itsekkäistä syistä joita sinulla on. On selvää, että jokaisessa avioliitossa tulee huonompia vaiheita. Juuri silloin on erittäin helppo hypätä aidan toiselle puolelle - onhan se uusi suhde niiin paljon jännempi kuin se oma vanha suhde...
Jokainen elää vain kerran, mutta kyllä aikuisella ihmisella on vastuu niin avioliitosta kuin ennen kaikkea lapsista. Olet kuitenkin päättänyt miehesi kanssa mennä naimisiin ja olette saaneet lapsia. Itse olen sitä mieltä, ettei noilla syillä ole yhtään syytä lähteä perhettä rikkomaan. Aikuinen eronne kestäisi kyllä, mutta lapsille et voi niin tehdä, kun ei mitään hyvää syytä (miehen väkivaltaisuus tms.) ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolassa en ole kehdannut ottaa asiaa esille. En myöskään tiedä, mitä lapset päiväkodissa tai koulussa puhuvat. Kukaan ei toistaiseksi ainakaan ole kysellyt mitään.
....todellakaan ole se pääasia tässä. Kai nyt sen tajuat? ERO on se lapsille traumaattinen asia, ei se muuttaako äiti miehen/naisen/koiran/kissan/tai minkä hyvänsä muun kanssa saman katon alle. Se, että perhe rikotaan, on se ongelma. Ei se, kenen kanssa muuttaisit ja minne.
onkohan mies ollenkaan ottanut sun naisjuttuasi todesta, että oletkin lesbo!!!???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kannattaisi ottaa aikaa ja selvittää kaikki tunteesi... Siis tätä naista kohtaan ja miestäsi kohtaan. Vaikka se tuntuisi vaikealta olla tapaamatta tätä ihastusta, niin olisi kuitenkin hyvä ehkä selvittää onko kyse vain hetkellisestä ihastumisesta vai todella siitä elämän rakkaudesta.
Varmasti olet kuitenkin miestäsikin rakastanut (naimisissa ja lapsia)? Kyllähän ne tunteet joskus kuihtuunkin, en sitä kiellä, mutta voihan se pitkä suhde vain tuntua tylsältä ja siksi ihastuit toiseen.
Itse erosin pitkästä suhteesta toisen vuoksi, olin niin rakastunut ja huumassa. Uskoin, että tämä on elämäni suuri rakkaus... Erottuani exästäni, uusi suhde ei kuitenkaan onnistunut ja se taisi ollakin vain jännittävä ihastus. En toki kaipaa entiseeenkään (siihen pitkään parisuhteeseen), mutta olisin voinut hoitaa eron asiallisemmin ja toisen tunteet huomioon ottaen...
En osaa kyllä sanoa, miten vaikuttaa lapsiin. Mutta jonkintasoista rehellisyyttä varmaan tarvitaan. Kuitenkin ovat sen ikäisiä, että ymmärtävät jo jonkin verran asioita.
Tsemppiä sulle ja mieti/harkitse tarkoin (lasten takia), että et tee suurta virhettä... Mutta ymmärrän kyllä, että joskus voi näinkin käydä ja omaa itseään kuitenkin pitää sen verran rakastaa, ettei tee asioita vain muiden vuoksi. Lapsille tämä varmasti on iso asia, mutta uskoisin, että apuakin asian käsittelyyn voisi hakea joltain ammattilaiselta.
Neuvolassa en ole kehdannut ottaa asiaa esille. En myöskään tiedä, mitä lapset päiväkodissa tai koulussa puhuvat. Kukaan ei toistaiseksi ainakaan ole kysellyt mitään.
nyt on? sehän on jopa tavoiteltavaa pamahtaa homoksi.
se, että vanha avioliitto tuntuu tyhjältä ja huonolta koska olet antanut itsesi ihastua toiseen? Tottakai mies tuntuu ikävältä kun on sen ensirakkauden huumassa uuteen ihmiseen.
Itse uskon että rakkaus "väljähtyy" vain erittäin harvoissa tapauksissa jos rakkauden eteen tekee töitä. Sen taas uskon että useimmissa tapauksissa näin käy jos suhteen huoltamisen lopettaa. Myös sen uuden ihastuksen kanssa aikanaan.
Ero on lapsille AINA trauma, vaikka se johtuisi toisen osapuolen väkivaltaisuudesta. Lapset usein vielä aikuisenakin toivovat ainakin salaa että isi ja äiti olisivat yhdessä (elleivät sitten ole ymmärtäneet syitä vanhempana, esim. juuri väkivaltaisuus).
Minä en myöskään hyväksy uuteen suhteeseen hyppäämistä kesken vanhan ihan moraalisista syistä. Oli kuinka ihana tahansa niin kehenkään ei vahingossa rakastu. Se edellyttää aina tietoista valintaa tavata tätä ihmistä vaikka huomaa mahdollisia ihastuksen oireita.
vaihtoehdot!
Itsehän olen bi ja mieheni tietää tällä hetkellä olen hererosuhteessa vaikka olenkin bi haaveilen silti naisista,en kiihotu miehistä hirveesti,mutta naisista kyllä,lähipiirini tietää että olen bi,vanhempani ja sukulaiset ei tiedä.
Minä olen se mikä olen vaikka miehen kanssa olenkin,voin joskus haaveilla,mutta en lähtisi kyllä tästä suhteesta,tässä on vaan mukava ja turvallinen olla kaikesta huolimatta.
Neuvolassa en ole kehdannut ottaa asiaa esille.
Tosi rakkautta ei tarvitse hävetä.
hyvä pointti tuo äskeinen. ihmeen tuomitsevia vastaukset ylipäänsä kun toinen on selvästikin hämmennyksissä ja ihastunut jne jne. mikä on täysin luonnollista aikuisille olivat perheellisiä tai ei. Turha tuomita ainakaan suhdetta, kun kerran miehesikin on sen noin hyvin ottanut. Sinulla on tarpeita, joita miehesi ei pysty tyydyttämään. Miehesi on selvästi valmis kompromissiin ja varmaan huolissaan perheen hyvinvoinnista. Yhteisasuminen jossain maatilalla voisi olla houkutteleva vaihtoehto, tai siis ylipäätään tilavassa asunnossa (ulkorakennus ja verstas miehelle ja teille rauhaa naisen kanssa. Mutta kenties se ei sopisi tälle naiselle johon olet ihastunut? Vaikea tuohon on muuta sanoa kuin että olkaa rehellisiä ja pitäkää perhe koossa niin ettei mies koe olevansa aivan tarpeeton. Miehelle siis lupa myös ulkopuoliseen suhteeseen ja riidat ja ahdistus pois kotoa kun teillä molemmilla on vapautta perheen velvollisuuksia unohtamatta.