Tulkaa tuomitsemaan.

Ihan ensinnä haluaisin antaa tietoon ettei tämä ole mikään lauantai-illan känniläisen päähänpisto.



Olen kolmekymppinen nainen, kaksi aborttia takana,edellisestä n. 4v. ja nyt on ollut pitkään tunne että on lapsen aika. Aiemmat aborttini tein vastoin omaa tahtoani, abortteja ennen oli vahva tunne äitiydestä mutta kuuntelin ex-miehesten toivetta ennemmin. Tyhmää,ei tarvitse siitä mainita.

Nykyinen mieheni on väkivaltainen.4x pahoinpitely mutta manipuloinnilla saanut minut jäämään. Hän haluaisi lapsia ja heitä kohtaan olisi varmasti maailman ihanin mutta minua kohtaan osoittamaansa käytöksen takia ei olisi minusta sopiva isä.



Jos saisin tietää olevani raskaana lähtisin suhteesta tod.näk.välittömästi, olisihan se paska temppu miestä kohtaan joka haluaisi lapsen mutten halua altistaa lasta tuolle jokapäiväiselle "inhon ilmapiirille" joka kodissamme vallitsee.



Mies syyttää kaikesta minua, itse hän ei ole koskaan syyllinen ja sekin ettemme ole lasta saaneet on tod. näk hänen mielestään minun vikani.Vihaan miestäni.

Mutta haluan lapsen.Uskon että olisin valmis kasvattamaan hänet yksin.

Ja nyt se tuomio teiltä: Olen jopa valmis siihen että jos jostain käsittämättömästä syystä tulisin tälle nykyiselle raskaaksi vaihtaisin maisemaa enkä koskaan kertoisi hänen tulleen isäksi, julmaa,tiedän mutta toisaalta paras lapselle.

Olisinko hirviö?

Tulipas sekavasti selitettyä, koittakaa saada selvää...