Olen rakastunut

Ja minä olen ihastunut aiiiivan korviani myöten. Enkä mitään uskalla asialle tehdä...saattaapa vähän vituttaa. :D

Olen tavannut ihmisen, joka tuntui heti jotenkin ihmeen tutulta, joltain, jonka olen kauan sitten kadottanut. Olen naimissa. Hän myös. Mitään en ole tehnyt - enkä tee.



Mutta tulen hulluksi näiden ajatusteni kanssa. Tätä on jatkunut jo puoli vuotta.



Perkele.

Nauttikaa nyt vielä toistaiseksi...

päivin öin, muttei johda koskaan mihinkään? Kun tietää tavanneensa ihmisen, jonka kanssa synkkaa kaikilla tasoilla, mutta jota ei koskaan saa?

Ei auta, vaikka kuvittelen miehen päälle balettipukua tai risaisia pitkiä kalsareita.

Nauttikaa nyt vielä toistaiseksi...

Koska se "kohdekin" on naimisissa. Mulla on jonkinlainen moraali, mutta tunteilleni en näemmä voi mitään.



Sen voin sanoa, että jos näitä mainittuja esteitä ei olisi, niin mua ei pidättelisi mikään.



3

Olen tavannut ihmisen, joka tuntui heti jotenkin ihmeen tutulta, joltain, jonka olen kauan sitten kadottanut. Olen naimissa. Hän myös. Mitään en ole tehnyt - enkä tee.

Mutta tulen hulluksi näiden ajatusteni kanssa. Tätä on jatkunut jo puoli vuotta.

Perkele.

Tätä kun on vaan kestänyt jo vuosia. Eikä helpota.

Koska se "kohdekin" on naimisissa. Mulla on jonkinlainen moraali, mutta tunteilleni en näemmä voi mitään.

Sen voin sanoa, että jos näitä mainittuja esteitä ei olisi, niin mua ei pidättelisi mikään.

3

Voi luoja.

Miten ihmeessä voi nauttia tunteesta, joka valtaa ajatukset päivin öin, muttei johda koskaan mihinkään? Kun tietää tavanneensa ihmisen, jonka kanssa synkkaa kaikilla tasoilla, mutta jota ei koskaan saa?

Ei auta, vaikka kuvittelen miehen päälle balettipukua tai risaisia pitkiä kalsareita.

Eikä se, että kuvittelee miehen vessanpöntöllä vääntämässä kurapaskaa. :D

Joltakulta tuossa kysyttiinkin, että miksi ei johda, minäkin voin kyllä vastata. Kävi sitten ensimmäistä kertaa elämässä niin, että päätäpahkaa ihastuin yhdenyön juttuun (aina lähinnä naureskellut, että eihän nyt yhden yön perusteella voi mitään tunteita tulla) ja eipä kai niistä nyt mitään ikinä tule. Ärsyttävää >:(

Minulla siis tilanne se, että pitkä liitto päättyi yllättäen ja ikävästi. Sen jälkeen päätin, että parempi itsekseni, elämä helpompaa. Ja olikin, kaikki sujui hyvin. Kunnes tapasin tuon miehen..



Menin vain treffeille, mutta toisillekin, ja nyt jo mennyt yli vuosi. Ja tarina on kuin suoraan jostain siirappisesta romanttisesta elokuvasta. Järki on potkinut koko ajan vastaan, mutta nyt huomaan ajattelevani, että mitäs jos antaisikin tunteen viedä, ja uskoisi että tämä on oikeasti totta.



Ap