Ootko koskaan miettinyt, että näytät aika tätimäiseltä?
Kommentit (22)
Pitäääkö lähes viisikymppisen ämmän nättää kakskymppisletä>???
Minähän olen täti. Miksi minun ei saisi myöskin näyttää tätimäiseltä?
Ei voi mitään. Ikää lähes 40-v eikä musta enää saa nuorekasta millään.
ja se kenen täti olen ollut 22v on nuoremman siskoni poika, eikä siskoni ollut mikään teiniäiti.
olen jo ihan riittävän täti-ikäinenkin.
en näytä. Näytän teinikakaralta. Se on ehkä enemmän mun ongelma.
Ajattelen monesti, että näytän ihan mummomaiselta.
Olen 39v.
ja tiedostan asian. Musta se on kuitenkin pääsääntöisesti aika ok. Olen vaiheessa, jossa tätimäisyydestä on pelkkää etua. Noin kerran vuodessa tulee vastaan tilanne, jossa pitäisi olla nuorempi tai edes nuorekkaampi, mutta kerran vuodessa on kokonaisuudessa aika vähän.
mutta ei se mitään, koska sedät tykkää musta silti. ;-)
kovinkaan usein, vaikka ryppyjä on jo.
Olen hoikka ja pitkät hiukset, joten en ole "tantta" olo.
Mutta 15 v nuorempien työkavereiden seurassa tulee joskus henkinen täti-olo.
vaikka yritän mitä olen tätimäinen..
Jos yritän parhaani meikkaamalla ja laittautumalla, näytän epätoivoiselta tädiltä..=((
vaikka yritän mitä olen tätimäinen.. Jos yritän parhaani meikkaamalla ja laittautumalla, näytän epätoivoiselta tädiltä..=((
En ole, koska mua päinvastoin luullaan ihan kakaraksi koko ajan. Ikää on 30 mutta hätinä kaksikymppiseksi luullaan. Olen vielä pitkäkin, mutta ei auta. Kai mulla vaan on sitten lapsen naama. Ja lapsen kroppa, vaikka pitkä onkin. Tossa muutama vuosi sitten luultiin 15-vuotiaaksi pituudesta ja ei-teinimäisestä pukeutumisesta huolimatta. Että jee. Ennemmin melkein olisin tätimäinen, olis sentään jotain uskottavuutta.
Mua kyllä oikein riepoo välillä sekin miten ihmiset tuntuu ajattelevan, ettei aikuisella voi olla pieniä tissejä ja siroa kroppaa. Eeei, kun aikuisen pitäis olla sellainen rehevä matami.
Pyylevyys, hiusten lyhyt kiharakampaus, epätyylikkäät vaatteet, nuhjuisuus vai mikä? Kiinnostaa tietää.
vaikka yritän mitä olen tätimäinen..
Jos yritän parhaani meikkaamalla ja laittautumalla, näytän epätoivoiselta tädiltä..=((
En ole, koska mua päinvastoin luullaan ihan kakaraksi koko ajan. Ikää on 30 mutta hätinä kaksikymppiseksi luullaan. Olen vielä pitkäkin, mutta ei auta. Kai mulla vaan on sitten lapsen naama. Ja lapsen kroppa, vaikka pitkä onkin. Tossa muutama vuosi sitten luultiin 15-vuotiaaksi pituudesta ja ei-teinimäisestä pukeutumisesta huolimatta. Että jee. Ennemmin melkein olisin tätimäinen, olis sentään jotain uskottavuutta.
Se vanheneminen alkaa 35-36- vuoden kieppeillä ja vahvistuu sen jälkeen potenssiin kuusi..
Ihan oikeesti..Te räjähdätte tuossa iässä kuten mekin..
En ole, koska mua päinvastoin luullaan ihan kakaraksi koko ajan. Ikää on 30 mutta hätinä kaksikymppiseksi luullaan. Olen vielä pitkäkin, mutta ei auta. Kai mulla vaan on sitten lapsen naama. Ja lapsen kroppa, vaikka pitkä onkin. Tossa muutama vuosi sitten luultiin 15-vuotiaaksi pituudesta ja ei-teinimäisestä pukeutumisesta huolimatta. Että jee. Ennemmin melkein olisin tätimäinen, olis sentään jotain uskottavuutta.
Se vanheneminen alkaa 35-36- vuoden kieppeillä ja vahvistuu sen jälkeen potenssiin kuusi..
Ihan oikeesti..Te räjähdätte tuossa iässä kuten mekin..
Joo enhän mä väittänytkään täti-iässä olevani, mutta en mä nyt ihan 15-vuotiaaltakaan haluaisi näyttää. Liian nuorelta näyttäminen ei ole kivaa. Töissäkin sai aika paljon todistaa osaamistaan ennen kuin lakattiin suhtautumasta kuin avuttomaan untuvikkoon, "kun olen niin nuori". Kyseltiin 27-vuotiaalta että mitä mieltä vanhemmat on kun olen töissä enkä opiskelemassa, ym... Ja itseä nuoremmat lässyttivät tätimäisesti kuin pikkulapselle. Alkossa kysytään aina paperit kun ostaa viiniä jne.
Ja siitä räjähtämisestä en tiedä, äitiäni luultiin yli viiskymppisenä yli 20 vuotta nuoremmaksi. Ilmeisesti piirteet ja ruumiinrakenne vain ovat sen tyyppiset, että nuoreksi luullaan. Joku sellainen lapsekas perusilme ja pyöreähköt posket kai vaikuttavat paljon. Noh, ehkä tulee se päivä kun olen iloinen nuorekkuudestani. Toistaiseksi se lähinnä vituttaa, kun ei koskaan tule aikuiseksi muiden silmissä.
Aina kysytty paperit alkossa ja joka hemmetin baarin ovella. Kunnes 35 v iski mittariin. Ilmeisesti esikoisen saaminen vanhoilla päivillä myös vanhensi minua huomattavasti, koska olen mielestäni kirinyt nuo vuosien 25-35v lapsekkuuden tooodella hyvin kiinni. Näytän todellakin ikäiseltäni, tai siis vanhemmalta kuin ikäiseni, koska kaikki 35-vuotiaat ovat kaikki niiiin nuoren näköisiä ettei kukaan ota tosissaan ;)
En ole, koska mua päinvastoin luullaan ihan kakaraksi koko ajan. Ikää on 30 mutta hätinä kaksikymppiseksi luullaan. Olen vielä pitkäkin, mutta ei auta. Kai mulla vaan on sitten lapsen naama. Ja lapsen kroppa, vaikka pitkä onkin. Tossa muutama vuosi sitten luultiin 15-vuotiaaksi pituudesta ja ei-teinimäisestä pukeutumisesta huolimatta. Että jee. Ennemmin melkein olisin tätimäinen, olis sentään jotain uskottavuutta.
Se vanheneminen alkaa 35-36- vuoden kieppeillä ja vahvistuu sen jälkeen potenssiin kuusi..
Ihan oikeesti..Te räjähdätte tuossa iässä kuten mekin..
Joo enhän mä väittänytkään täti-iässä olevani, mutta en mä nyt ihan 15-vuotiaaltakaan haluaisi näyttää. Liian nuorelta näyttäminen ei ole kivaa. Töissäkin sai aika paljon todistaa osaamistaan ennen kuin lakattiin suhtautumasta kuin avuttomaan untuvikkoon, "kun olen niin nuori". Kyseltiin 27-vuotiaalta että mitä mieltä vanhemmat on kun olen töissä enkä opiskelemassa, ym... Ja itseä nuoremmat lässyttivät tätimäisesti kuin pikkulapselle. Alkossa kysytään aina paperit kun ostaa viiniä jne.
Ja siitä räjähtämisestä en tiedä, äitiäni luultiin yli viiskymppisenä yli 20 vuotta nuoremmaksi. Ilmeisesti piirteet ja ruumiinrakenne vain ovat sen tyyppiset, että nuoreksi luullaan. Joku sellainen lapsekas perusilme ja pyöreähköt posket kai vaikuttavat paljon. Noh, ehkä tulee se päivä kun olen iloinen nuorekkuudestani. Toistaiseksi se lähinnä vituttaa, kun ei koskaan tule aikuiseksi muiden silmissä.
näytän aikas tyttömäiseltä:)