Meidän pikku tyttäremme on kuollut hengenpelastaja.

Höpö höpö

Suru on varmaan suuri, mutta myös ylpeys ihanasta tyttärestä. Suurinta on antaa henkensä ystävän puolesta, ja vihollisen puolesta antaminen on jo täydellistä. Tyttönne saa nauttia taivaassa ansaitsemaansa palkkaa. Iloitkaa siitä ja pitäkää huolta että pääsette sinne itsekin (lapsiluvusta voisin päätellä että se onkin tavoitteena, harvoilla kai on noin monta lasta muista kuin uskonnollisista syistä). Siunausta teille!



Ja tolle yhdelle kirjoittajalle tiedoksi että tapahtuma oli varmaan Jumalan armoa sille kiusaajapojalle. Toivottavasti se vaikuttaa niin että hänkin kääntyy Jumalan puoleen. Jumala ei halua että kukaan hukkuisi.

satukirjasta ja muistan vieläkin.

Ois kiva tietää missä on sellaisia maanjäristyksiä, että saa kiven liikkeell. Vielä, kun kivi on niin suuri, että tappaa 8-vuotiaan.

Meidän rakas tyttäremme Meerit kuoli viime keväänä vain 8-vuotiaana. Heitä oli iso joukko lapsia leikkimässä mäen rinteessä, kun iso kivi lähti vierimään erästä poikaa kohti, joka oli kumartunut poimimaan kukkia maasta. Vaikka muut lapset huusivat pojalle, että tämä juoksisi pois kiven alta, niin tämä ei tehnyt mitään, mutta meidän tyttäremme Meerit hyppäsi kiven eteen, jolloin kivi virtasi tyttäremme yli, litisti tytön kuoliaaksi, mutta muutti sen verran kulkusuuntaansa, että ei mennyt sen pojan yli. Tyttäremme, pieni sankari, kuoli itse mutta pelasti tuon pojan hengen, vaikka tämä oli aina kiusannut tyttöä niin pitkään kun hänen perheensä oli asunut naapurissamme. T: 16 lapsen äiti ja isä.