Lue keskustelun säännöt.
Olen muuttunut, mies ei
10.02.2012 |
Eli olen alkanut kaipaamaan semmoista miestä joka joskus vaikka ostaisi kukkia tai toisi vaikka lahjan extempore. En ole koskaan saanut mitään mieheltäni. Ärsyttää suunnattomasti kun ei vie minua koskaan mihinkään eikä järjestä mitään mukavaa. Ei vie ulos syömään tms. Jos jotain haluan niin minun on itse varattava vaikka liput leffaan tai pöytä ravintolaan. Ja sitten järkättävä lapsen hoito, mies kyllä mielellään lähtee mukaan mutta haluaisin että hän joskus näkisi vaivaa. Olen jo päättänyt että jos ja kun hän ei ole ystävänpäiväksi mitään keksinyt ja hän ei edes arvosta ko. päivää aion vetää herneet nenääni! Haluaisin muutenkin huomiota ja hellyyttä ja sitä en saa koskaan yhtään. Seksi aloitteetkin olen aina joutunut tekemään itse. Alkaa jo vituttamaan tää touhu. 5 vuotta näin on menty. Ei se pahemmin aiemmin ole haitannut, nyt vaan olen alkanut tajuamaan ettei tää niin kivalta tunnukaan enään. Olen aina kateellinen muille jos edes kuulen että on saanut kukkia tai vaikka syntymäpäivälahjan mieheltään. Ihan tyhmää, ottaa päähän.
Kommentit (4)
puhunut asiasta miehellesi? Jos hän ei tähänkään mennessä ole piitannut ystävänpäivästä niin tuskin piittaa nytkään, eikä tiedä sinunkaan piittaavan, ja kun vedät herneet nenään, etkä kerro miksi, niin tilannehan ratkeaa toki sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä kertonut hänelle että toivoisin enemmän huomion osoituksia jne. Hän sanoi että en minäkään häntä pussaile ja halaile päivittäin tai edes viikottain. En niin sillä odotan että mies tekee itse joskus aloitteita. Olen tarkoituksella jättänyt huomion osoitukset pois. En myöskään aio järjestää enään mitään yhteisiä iltoja. se on pallo hänellä nyt. Mielestäni ei ole liikaa vaadittu että saisin vaikka vuosittain kukkia vuosipäivänä tai syntymäpäivänäni. En saa mitään, hyvä jos syntymäpäivänäni edes onnittelee, erikoiskohtelua ei kyllä tipu. Ja minä hälle osatan aina lahjan ja joululahjankin. Isän päivänäkin teemme jotain kivaa lasten kanssa. Äitien päivänäkään en saa mitään kivaa sillä en ole hänen äiti, mikä onkin ihan totta, mutta 2 vuotias tuskin minulle mitään osaa järjestää. Paska ukko! Ja juu en halua mitään imelää jokapäivän lepertelijää vaan toivoisin joskus jotain huomiota jotta tiedän että minua arvostetaan. Mieheni ei myöskään koskaan sano rakastavansa minua, en muista onko koskaan sanonut sitä itse minulle. Jos kysyn vastaa siihen että rakastan.
Olen kyllä kertonut hänelle että toivoisin enemmän huomion osoituksia jne. Hän sanoi että en minäkään häntä pussaile ja halaile päivittäin tai edes viikottain. En niin sillä odotan että mies tekee itse joskus aloitteita. Olen tarkoituksella jättänyt huomion osoitukset pois. En myöskään aio järjestää enään mitään yhteisiä iltoja. se on pallo hänellä nyt. Mielestäni ei ole liikaa vaadittu että saisin vaikka vuosittain kukkia vuosipäivänä tai syntymäpäivänäni. En saa mitään, hyvä jos syntymäpäivänäni edes onnittelee, erikoiskohtelua ei kyllä tipu. Ja minä hälle osatan aina lahjan ja joululahjankin. Isän päivänäkin teemme jotain kivaa lasten kanssa. Äitien päivänäkään en saa mitään kivaa sillä en ole hänen äiti, mikä onkin ihan totta, mutta 2 vuotias tuskin minulle mitään osaa järjestää. Paska ukko! Ja juu en halua mitään imelää jokapäivän lepertelijää vaan toivoisin joskus jotain huomiota jotta tiedän että minua arvostetaan. Mieheni ei myöskään koskaan sano rakastavansa minua, en muista onko koskaan sanonut sitä itse minulle. Jos kysyn vastaa siihen että rakastan.
Mies ei varmaan ole sen luontoinen että kaipaisi kauheasti mitään menemisiä ja järjestämisiä. Aika monet miehet on semmoisia ainakin vakiinnuttuaan että tavallinan arki riittää, eivätkä he välttämättä edes tajua jos nainen haluaisi jotain vaihtelua. Toisaalta jos asiasta sanookin miehelle niin helposti se "yllättäminen" on vähän väkinäistä jos ei hänen luonteeseensa istu mutta yrittää koska nainen sitä kaipaa.
Meilläkin on tuommoista mutta ero on se että en itsekään kaipaa mitään erityisiä huomionosoituksia mieheltä. Taustalla ehkä se että seurustelin nuorempana etelämaalaisen miehen kanssa joka oli ihan vastakohta, ällöromantikko jolta tosiaan lahjoja ja kukkia ja lemmenserenaadeja sai - ja minusta se oli ihan kornia se koko homma ;) Mutta jos tuo asia kovin vaivaa niin eipä siinä oikein voi muuta kuin miettiä että onko se niin iso juttu että pitää koko mies vaihtaa vai voiko sittenkin sopeutua siihen että miehessä on nyt tuommoinen huono puoli mutta kuitenkin muita hyviäkin.