Onko neuvolassa pakko kertoa jos lapsi on saanut alkunsa

ja nämä on mätsätty meille nimenomaan niin, että ulkoisesti muistuttavat meitä. Molemmilla isot silmät kuten minulla ja esikoinen tismalleen kuin anoppini vauvana.



En usko että tuossa oli mistään noin hienosta jutusta kyse, vaan ihan siitä, ettei täti enää muistanut, ettei lapsi ole ihan "tavallinen".



Ja minä adoptioäitinä kyllä koen, että tuo on asiakkaan aliarvioimista ja koko adoptiovanhemmuden mitätöintiä, että sitä kiintymyssuhdetta pitää jotenkin keinotekoisesti vieraiden rakentaa. Siis suorastaan loukkaavaa! Kuka tuollaista teille on opettanut?

20, adoptiolapset ovat OMIA lapsia, eivät "kuin omia".

tarkoitin vain, että ominaisuudet joiden usein oletetaan periytyvät eivät periydy geeneinä vaan ihan sillä kasvatuksella ja mallina olemisella.

Niillä adoptiolapsilla kai on kuiten eri geenit ko vanhemmilla?

mutta se että heissä on samaa ulkonäköä johtuu siitä, että heidät on mätsätty valokuvien avulla vanhemmilleen. Sekään ei siis ole sattumaa tai tapojen tuomaa tms.

Äh, en osannut muotoilla asiaa hyvin. Adoptiokouluttaja toi hyvin nätisti perustellen sen esiin, että jos ja KUN huomaatte adoptiolapsissa ja heidän vanhemmissaan yhteisiä piirteitä, tuokaa se esiin. Siis jotenkin näin. Ei mitään valmiita spiikkejä tietenkään, ei se ole eettistä sellainen.



Mutta sä koet sen siis halventavana? Outoa, uskon sinun kuitenkin olevan tässä marginaalissa. Siellä monet käyttivät puheenvuoroja tästä asiasta, joista siis monet olivat itsekin adoptiovanhempia, ja heistä se tuntui hyvältä.



terv se th-alan ihminen, jolla ei ole itsellä mitään kosketuspintaa adoptioon, vain kiinnostus

että saa ä-korvauksen jne.

Neuvola ei ole mitenkään muuten pakollinen edes lapsien osalta.

Mutta ei siitä haittaakaan ole.



Tästä jo vuosia, enkä sano että lääkäri teki oikein, mutta lähetti erikoistutkimuksiin kun oli vähän häikkää ja kun "lapsikin on keivoalkuinen". Kysyin miten se keinoalkuisuus asiaan vaikuttaa, niin lääkäri tuumasi, että "kallis vauva".



Itse tuumin, että mahtaisi särähtää korvaan toisinpäin, eli luomuvauvallako ei niin väliä... Ymmärsin sanavalinnan niin, että kallis ei viitannut rahalliseen sijoitukseen, vaan siihen, että lääkäri tiesi, että uutta raskautta ei ehkä koskaan tämän jälkeen tule.

Siis terveydenhuollon edustajia, joilla itselläänkin on siis yksi/kaksi adoptiolasta?



Minua _hieman_ ärsyttää adoptioäitinä se, että muutama äänekäs esiintyy koko ryhmän puolesta...

Yleensä vielä aina samat, joka helkutin paikassa. Arvaan jo tässäkin, kuka adoptiokouluttaja siellä on laukonut näkemyksiään totuuksina.



Adoptioäitejä on kuitenkin monta tuhatta tässä maassa. Jos nyt jossakin joku on kokenut noin, ei se ole mikään yleistotuus, vaikka se kuinka kovaäänisestikin esitettäisiin.



16

sitä paitsi lapsettomuus on perinnöllistä, joten lapsi voi aikanaan tarvita vertaistukea. Ja rakastetummaksihan lapsi vaan itsensä kokee, kun on varmasti toivottu. Neuvolassa minusta on hyvä tietää, onhan tietyt riskit siinä kuitenkin kohonneet.

ja on nyt kahden luomulapsen äiti. Kummallisen perinnöllinen lapsettomuus!

Terv. pari pv hormonilääkettä kierron keskivaiheilla syönyt, vaikuttiko raskautumiseen vai ei, sitä ei kukaan tiedä

...kuvaamasilainen tilanne, jossa lapsi EI OLE hedelmöityshoitojen tulosta (pari hormonilääkettä, joiden vaikutuksesta et edes itse osaa mennä sanomaan, ei ihan minun korvissani vielä riitä toteamukseen, että "lapsi on lapsettomuushoidon tulos").

On hiukan eri asia, jos vanhemmat ovat yrittäneet lasta vuosia ja taas vuosia, ja päätyneet lopulta raskaisin hoitoihin tai tosiaan, esim. lahjasukusoluihin. Tällöin mielestäni lapsen olisi tärkeä tietää, ainakin jossain vaiheessa. Viimeistään aikuisena nämä asiat tulevat vastaan.

Neuvolassa kertominenkin saattaisi olla ihan hyvä juttu. Ihan vain tukimielessä. Itse aion kertoa, jos joskus lopulta raskaudun. Toistaiseksi IVF-hoidot eivät ole tuottaneet tulosta. :(