Sukunimestä, saanhan pitää exäni sukunimen, kun lapsetkin samannimisiä..

Mikä helvetti siinä tiedon etsimisessä on niin vaikeaa, että pitää tulla tänne kyselemään asioista, joista netti on täynnä tietoa. Tässäkin ketjussa vastaukset ovat mitä sattuu.

Avutonta...



http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Puolisonsukunimijalapsensuk…



http://www.laki24.fi/pepe-avioero-avioero_sukunimen_muuttaminen.html



http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukunimilaki



http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1985/19850694



http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1993/19930021

vaikia se olisi edellisestä liitosta.

3. Lapsille ei voi antaa päättyneen avioliiton mukana tullutta nimeä, ts. exän nimeä, ellei ex sitten tunnusta lapsia omakseen.

Asia, josta en ole varma, on, että voiko Nieminen os. Mäkinen ottaa uudestaan avioituessaan yhdysnimen Nieminen-Kurkela avioituessaan Kurkelan kanssa, vaan voiko puolison nimen yhdistää vain tyttönimeen.

vaikia se olisi edellisestä liitosta.

3. Lapsille ei voi antaa päättyneen avioliiton mukana tullutta nimeä, ts. exän nimeä, ellei ex sitten tunnusta lapsia omakseen.

Asia, josta en ole varma, on, että voiko Nieminen os. Mäkinen ottaa uudestaan avioituessaan yhdysnimen Nieminen-Kurkela avioituessaan Kurkelan kanssa, vaan voiko puolison nimen yhdistää vain tyttönimeen.

MIKSI joku nainen haluaisi kantaa entisen miehen nimeä eron jälkeen? Jo avioliitossa nimen vaihtaminen on kyseenalaista, mutta tuo on ihan posketonta. Miksi joku haluaisi exän leimaavan itseään eron jälkeen?



Ja varsinkin, miksi joku haluaisi siirtää exän nimen tulevaan suhteeseensa, eli antaa sen nimen uudelle kumppanille?



En kerta kaikkiaan ymmärrä. Nimi ei ole vain äänteellisesti kaunis sana, vaan sillä on myös yhteiskunnassamme symboliarvo.



Jos yhteinen sukunimi avioliitossa symboloi sitä, että ollaan samaa perhettä ja yhdessä, niin mitä symboloi se, että kantaa exän nimeä? Sitäkö, että entiset suhteet leimaavat naista edelleen, vai sitäkö, että ei oikein olla päästy yli exästä?

miksi uudesta parisuhteesta syntyvälle lapselle haluttaisiin antaa entisen miehen nimi?



Ihan käsittämätöntä!!!

on paskantärkeä kaverini, joka oli kunnanvaltuutetun kanssa naimisissa. Otti tietenkin hänen sukunimensä naimisiin mennessä, koska mies sukuineen oli kylällä julkkis. Sitten erosivat. Nainen meni uusiin naimisiin, ja otti yhdistelmäsukunimen: tuo entisen miehensä sukunimi-nykyisen miehen sukunimi. Ei voinut jättää entisen miehen nimeä pois, koska halusi pitää tuon "kunnanvaltuutetun sukunimen, jonka kaikki tuntevat ja aina kysyvät, olenko kunnanvaltuutettu Möttöselle sukua, kun on sama nimi". Nimi ei ole edes kaunis, mutta sen verran erikoinen, että ihmiset helposti yhdistävät sen tuohon kuuluisaan, arvostettuun kunnanvaltuutettuun.

MIKSI joku nainen haluaisi kantaa entisen miehen nimeä eron jälkeen?

että joillekin nimellä ei ole mitään symbolista merkitystä. Minulle se on vain sanayhdistelmä, joka on minulle annettu ja jota voi tietyissä tilanteessa halutessaan muuttaa. Valitsen tietysti avioituessa kauniimman nimen kun kerran voin, olen myös muuttanut etunimeäni. Ei minulle nimi ole mitenkään kenenkään omaisuutta eikä leimaa minua keneenkään.

äidin edellisestä avioliitosta saaman sukunimen vaikka hänellä olisi eri isä. En voi linkittää, mutta sivu "lapsen sukunimi syntymän perusteella", esimerkki 2 sivun lopusta.

Asia, josta en ole varma, on, että voiko Nieminen os. Mäkinen ottaa uudestaan avioituessaan yhdysnimen Nieminen-Kurkela avioituessaan Kurkelan kanssa, vaan voiko puolison nimen yhdistää vain tyttönimeen.

ollut Kalaoja-Rajala?

kertoo siitä, että on pahasti kiinni exässään. Perustuu ihan lähipiirissä tehtyyn empiiriseen tutkimukseen. On niitä, jotka irrottavat entisestä elämästä ja sitten niitä, jotka riippuvat kynsin hampain entisessä tyyliin "mulla on oikeuteni, se on mun ukko, enkä ikinä siitä luovu". On jotenkin surullista sivusta seurata näiden ystävien eron kieltämistä. Yksi kaverini roikkuu vieläkin, 8 (!!) vuotta eron jälkeen.



Ja juu, itse vaihdoin eron jälkeen takaisin tyttönimeni. En edes ajatellut muuta vaihtoehtoa.

Heh. Siis ap on myös eronnut 8 vuotta sitten. Siis kuten esimerkkikaverinikin. :)

esim. oli tilanne että hän oli jäänyt leskeksi. Minusta on ihan ok jos leskeksi jäänyt pitää sen 1. puolisonsa nimen ja liittää sen 2. aviomiehen (tai vaimon) nimeen.



Esim. os. Lahtinen menee naimisiin ja vaihtaa nimen Virtaseksi ja leskeksi jäätyään menee naimisiin Korhosen kanssa, niin minusta tuossa tapauksessa on ihan ok pitää nimenä Virtanen-Korhonen.

Jos taas os. Lahtinen menee naimisiin Virtasen kanssa ja eroaa niin silloin yhdistelmänimi Virtanen-Korhonen olisi lähinnä korni (huolimatta siitä että lasten sukunimi 1. liitosta olisi Virtanen).



Mutta kaikelta vaivalta säästyy kun ei vaihda sukunimeään :)

Minä en vaihtanut, helppoa (ei tarvinnut uusia passeja tmv. ja ilmoitella sukunimen muuttumisesta mihinkään) lapset isänsä nimellä koska asia merkitsi hänelle enemmän mitä minulle. Mitään ongelmia ei ole ollut, vaikka emme olekaan "Perhe Virtanen" vaan postilaatikossa lukee kaksi nimeä, tietävät kaikki kuka olen (kenen vaimo ja äiti).

Muistamme ehkä, että eräs rouva uusiin naimisiin mennessään halusi pitää Hertzberg-sukunimen. Otti kuitenkin sitten uuden miehensä sukunimen (Lipponen). :)

olla samalla sukunimellä lastensa kanssa.

kertoo siitä, että on pahasti kiinni exässään. Perustuu ihan lähipiirissä tehtyyn empiiriseen tutkimukseen. On niitä, jotka irrottavat entisestä elämästä ja sitten niitä, jotka riippuvat kynsin hampain entisessä tyyliin "mulla on oikeuteni, se on mun ukko, enkä ikinä siitä luovu". On jotenkin surullista sivusta seurata näiden ystävien eron kieltämistä. Yksi kaverini roikkuu vieläkin, 8 (!!) vuotta eron jälkeen. Ja juu, itse vaihdoin eron jälkeen takaisin tyttönimeni. En edes ajatellut muuta vaihtoehtoa.

olla samalla sukunimellä lastensa kanssa.

Mieluummin sitten vaihtaa lasten nimen.

Olen samaa mieltä kuin joku kirjoittaja, että helpointa olla vaihtamatta omaa nimeään ollenkaan.

olla samalla sukunimellä lastensa kanssa.

Mieluummin sitten vaihtaa lasten nimen. Olen samaa mieltä kuin joku kirjoittaja, että helpointa olla vaihtamatta omaa nimeään ollenkaan.

Ei ole mitään hölmöä haluta pitää sama sukunimi kuin lapsilla.

Jos eroaisin, pitäisin ehdottomasti lasteni sukunimen itselläni.

Toisekseen, en todellakaan haluaisi. isäni sukunimeä takaisin.

kuinka voimakkaita tunteita nämä toisten sukunimivalinnat toisissa (ja nimenomaan niissä jotka eivät nimeään tahdo vaihtaa) herättävät. Jos eroaisin niin varmasti pitäisin nykyisen, mieheltä saamani nimen. Koska se on minusta kauniimpi kuin tyttönimeni sekä minusta olisi myös mukavaa olla lasteni kanssa samalla nimellä. Minulla ei ole mitään siteitä isäni sukunimeen enkä tosiaankaan kaipaa sitä takaisin.

tänään yksi kaverini asiasta kysyi. Exä on meille hyvin läheinen ja tärkeä muutenkin kuin lasten isänä, en koe siinä mitään negatiivista, vaikka olemme samannimisiä. Ja missään nimessä en ole exään mitenkään kiinni enää, ero oli hyvin sopuisa ja "selvä".... ap

olla samalla sukunimellä lastensa kanssa.

Mieluummin sitten vaihtaa lasten nimen.

Olen samaa mieltä kuin joku kirjoittaja, että helpointa olla vaihtamatta omaa nimeään ollenkaan.

Ja jos se ex sanoo ettei nimeä vaihdeta. Tietty jos on yksinhuolto niin sitten onnistuu.

Itse tuskin vaihtaisin nimeäni. On se mulla ollut jo monta vuotta. Eikä mun identiteetti ole kiinni sukunimestä, minä olen minä, on mulla sitten tyttönimeni tai mieheni nimi.

mielipuolen nimellä olla enää..omaani vaihdan,kun ero joskus selvä!Lapsi olkoon isänsä nimellä,sehän on niin yleistä nykyään,eikö??