Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat ei taida haluta hoitaa lapsiamme?Mistä sen tietää?
09.02.2012 |
Itkin viime syksyn alussa anopille, kun hän kävi pistäytymässä luonamme, että olen niin väsynyt ja ahdistunut. Allergiavauva huusi yöt ja uhmaikäinen oli hankala.
Tuolloin anoppi ei ollut kovinkaan "lämpimän" oloinen minua kohtaan, en ymmärrä miksi. Olin ihan loppu oikeastikin.
Kerran hän sitten ehdotti että voi hetken olla lasten kanssa, kun appiukkokin on mukana. Oli pari tuntia, oltiin miehen kanssa syömässä muutaman kilsan päässä. Soitettiin että miten siellä menee, ja anoppi sanoi hyvin nihkeästi että he voisivat jo lähteä kotiin päin.
Tästä on jo useampi kuukausi, eikä ole ehdottanut hoitamista tai muutakaan, vaikka olen ollut tosi mukava heitä kohtaan ja ilmaissut kiitollisuuteni.
Eikö tästä nyt voi päätellä että ne ei HALUA auttaa meitä? Vai mitä ihmettä tästä voisi päätellä? Ovat terveitä ja juuri päässeet eläkkeelle. Olen jotenkin surullinen, kun ei tuon enempää kiinnosta, vaikka pahat univaikeudet on heillä tiedossa =(
Kommentit (59)
Ja taitaa todella olla aika ruma se suomalainen sielunmaisema näistä kirjoituksista päätellen.
On aivan eri asia olla "vastuussa aikuisten lasten parisuhteesta" kun kokea iloa auttamisesta ja tutustumisesta omiin lastenlapsiin. Miten voi elämän sisällön saada siitä että saa olla "rauhassa" eikä tarvitse omia perheenjäseniä nähdä? On todella synkkää ja ruma sen ihmisen sielu.
Jaksamista sulle 45, toivottavasti saat luotua omiin lapsiisi paremmat suhteen kun omat vanhempasi!
T44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen vain äärettömän kiitollinen kaikista kuudesta isovanhemmasta, tädistä, kummeista yms. jotka aina auttavat kun vain pyytää. Sama toisin päin, autan mielelläni siskoni perhettä, mummuja ja pappoja jos apua tarvitsevat.
Mietin sitä, miksi monet suurten ikäluokkien isovanhemmat tuntuvat olevan väliinpitämättömiä lastensa perheitä ja lapsenlapsiaan kohtaan. Voisivatko syyt juontaa juurensa 1960-70-luvuille, joilloin oli tavallista viedä vauvat hoitoon jo 3 kk tai jopa 6 viikon iässä. Normaali kiintymyssuhde on jäänyt muodostumatta omaan lapseen ja tämä heijastuu vaikeutena suhteessa lapsenlapsiinkin. Jos läheistä ja välittävää suhdetta ei ole syntynyt omiin lapsiin, tuskin sitä syntyy lapsenlapsiinkaan.
Lisäksi jos omia lapsiakaan ei ole tottunut aikanaan paljon hoitamaan, vaan ne ovat olleet arkisin päiväkodissa tai hoitotädillä ja loma-aikoina mummolassa, ehkä ei oikein edes osaa pikkulapsia hoitaa pidempiä aikoja.
joku aika sitten, missä haukuit, miten anoppi oli jättänyt tiskejä pöydälle, ja lukenut lehteä? Ja että enää edes ette halua heitä hoitamaan. Ehkä he huomasivat asenteesi, eivätkä siksi tarjoudu enää.
Puhutaan isovanhempien hyväksikäytöstä jos menee syömään ja siitä kuinka isovanhemmilla ei ole velvollisuuksia. Onko teillä ihmiset todella näin helvetin huonot suhteet omiin vanhempiinne? Oletteko te itse yhtä kylmiä omia lapsianne kohtaan? Mä en voi mitenkään käsittää kuinka joku voi kokea olleensa hyväksikäytetty jos hoitaa omaa lapsenlasta ja antaa omalle lapselleen mahdollisuuden tehdä jotain mukavaa ilman lastaan välillä? Aivan todell akäsittämätöntä. Nyt mä ymmärrän miksi suomalaisilla on niin korkea masennus ja itsemurhaluvut: isovanhemmatkin vaan nauttii kun ei tarvitse auttaa. Ei kristus mitä meininkiä. Mä ymmärrän nyt miksi suomenruotsalaiset elävät pidempää yhteisöllisyytensä ansiosta, onhan tämä meno täällä niin surkeaa että itkettää.
Helvetin huonot suhteet omiin vanhempiin ovat.
Meillä isovanhempien suhtautuminen lapsia ja lapsenlapsia kohtaan on ollut hyvin tunnekylmää. Näin siis jo omassa lapsuudessamme.
Oma lapsi oli heille kaikista arvottomin olento, tärkeämpää oli esimerkiki se millaista kuvaa annetaan naapureille, työkavereille... ihan kenelle vaan ulkopuoliselle.
Avain kaulassa kujin yksin jo 5-vuotiaana päiväkotiin, vaikka asuimme kaupungin huonoimmalla alueella ja todella pelkäsin niitä huutelevia juoppoja, katutappeluita ja random-hulluja.
Ivailu ja vähättely olivat vanhemmiltamme hyvin tavallisia suhtautumistapoja meihin lapsiin: milloin pilkattiin sitä kun ei osannut pienenä sanoa jotain kirjainta oikein ja jos jostain hädästä tuli vanhemmalle kertomaan niin sekin aina käännettiin toisin päin. Kun koulussa kiusattiin, tuli vain lakoninen kysymys että mitä olet tehnyt että sinua kiusataan.
Omat vanhempani olivat eläneet lapsuutensa maaseudulla ja muuttaneet kaupunkiin töiden perässä. Välit omiin äitiehin olivat erittäin läheiset ja sisarusten kanssa oltiin bestiksiä, joten tunnekylmyys ei ollut ainakaan sieltä tullut.
Onneksi lapsena sain olla päiväkodissa ja nähdä myös hyvin monenlaisia perheitä vanhempineen. Vanhempieni antama malli ei jäänyt ainoaksi, itseasiassa ymmärsin jo lapsena ettei heidän toimintansa ole oikein.
Omien lasten kanssa kaikki on aivan toisin. Oma kasvatusmallini ja suhde lapsiin perustuu niihin hyviin esimerkkeihin, joita elämäni aikana olen nähnyt. Toisaalta ihan luettuun tietoon, psykologia oli lempiaineeni jo lukiossa.
Rakastan lapsiani ja arvostan perhettäni yli kaiken. Jos joku päivä meillä on lapsenlapsia, toivoisin kovasti että saisin tutustua heihin ja viettää heidän kanssaan aikaa. Jos pystyn olemaan jotenkin hyödyksi ja avuksi lapsilleni vaikkapa auttamalla silloin kun tiukkaa on, olen otettu.
En pidä hyviä välejä lapsiini mitenkään itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet valittanut väsymystä ja itkenyt ahdistusta. Kun anoppi ja appi ovat tulleet avuksi, et olekaan yrittänyt päästä väsymyksestä eroon vaan olet lähtenyt miehen kanssa ulos syömään. Appi ja anoppi kokevat, että valehtelit heille! He ovat luultavasti loukkaantuneita siitä, että väsymyksesi oli tekosyy, jolla heidät huijattiin lastenhoitajiksi eikä kukaan halua kokea olevansa niin tyhmä, että antaa valehdella itselleen. Uskon, että he haluavat auttaa tositilanteessa, mutta nyt heitä loukkaa tapasi valehdella. He eivät enää voi luottaa sanaasi.
Aivan hirveän kauheaa hoitaa OMAA lapsenlasta. Ja vanhemmat haluaa SYÖMÄÄN! Aivan hirveää. Miten kehtaavat?
Että mä inhoan Suomea ja suomalaisia.
lapset ovat teidän. Vuorotelkaa miehen kanssa että toinen saa levätä. Levätkää älkääkä menkö ulos tuulettumaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olipa hyvä ehdotus jollain, ettei sitten hoideta vanhempia, kun he tulevat liian vanhoiksi. Just joo -_-
Mitäpä jos ihan vaan suoraan kysyt, että eivätkö halua auttaa?
Oletko koskaan kuullut, että apua saa, kun vaan pyytää? Neuvolasta myös, ihan vaan vinkkinä..
Monesti sitä ei vain jaksa hoitaa niitä pieniä lapsia. Pienet lapset tarvitsee jatkuvaa hoitoa, valvontaa ja opastusta. Itse olen 48v. ja mun pojat on 9 ja 11v. En pysty kuvittelemaan että ottaisin hoitoon meille 1v. ja 3v. en suoraan sanottuna jaksaisi, enkä viitsisi. Pienten lasten äidit ei tajua sitä kuinka raskaita pienten lasten hoito on vanhemmalle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjua lukematta sanoisin, ettei tuosta kannata päätellä sen suuremmin mitään. Meillä on miehen kanssa 6kk vauva, jonka appivanhemmat ovat tavanneet ehkä viisi kertaa. Jokin aika sitten sanoin miehelle, että miksei ne koskaan pyydä meitä sinne tai tule käymään ja katsomaan lastenlastaan, että eikö niitä kiinnosta. Mies totesi vain, että kyllähän niitä kiinnostaa ja voidaanhan me mennä käymään siellä. Eli nimenomaan meidän pitäisi reissata sinne, appivanhemmat eivät oma-aloitteisesti pyydä tai tule tänne. Kai niitä sitten kiinnostaisi tavata enemmänkin. Mua tosin ärsyttää tuollainen asenne (joka on muutenkin nykyään valloillaan), että aina pitää mennä jonkun luo jos haluaa tavata, se toinen osapuoli ei koskaan viitsi itse liikkua.
Outo sinä olet. Isovanhemmat eivät ole lastenhoitoautomaatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempien tehtävä ei ole hoitaa lapsenlapsia!
lapset ovat teidän. Vuorotelkaa miehen kanssa että toinen saa levätä. Levätkää älkääkä menkö ulos tuulettumaan....
hoitaa lapsenlapsia eikä KUKAAN ole väittänyt sitä tässä ketjussa ISOVANHEMPIEN TEHTÄVÄKSI.
On vain ihmetelty, eivätkö isovanhemmat todellakaan HALUA viettää lastenlasten kanssa aikaa kahdestaan IKINÄ.
Ja miksi isovanhempien suhtautuminen omia lapsiaan ja heidän puolisoitansa kohtaan on niin kylmäkiskoista? Kyllä me lapsiamme rakastetaan, miksi meidän vanhemmat eivät rakasta meitä? No ei sen puoleen että asia surettaisi tai että siitä olisi katkera, sen kanssa on eletty koko elämä.
Minua kuitenkin henkilökohtaisesti kiinnostaa välit lapsiini. En näe sitä hyväksikäyttönä tai uhrauksena, että teen jotain heidän eteensä. Toivottavasti meidän ja jälkipolviemme välit pysyvät lämpiminä aina.
Edelliselle polvelle toivotan taas hyvää loppuelämää ylhäisessä yksinäisyydessänsä. Voitte olla huoleti, emme tule vaivaamaan millään ikinä, oma olemassaolomme mukaanlukien.
Isovanhemmat varasivat ulkomaanmatkan viikko toisen lapsen lasketun ajan jälkeen. Ei siinä mitään, mutta olivat lupautuneet lapsenvahdeiksi synnytyksen ajaksi. Olin aivan puulla päähän lyöty enkä tajunnut edes kysyä, että mitähän he oikein ajattelivat. Lapsi syntyi ennen heidän matkaa, mutta eihän sitä kukaan voinut etukäteen tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua vanhempieni hoitavan lapsiani. Lapsuuteni oli helvettiä isän kylmyyden ja äitiin kodistuvan pilkan vuoksi ja äidin alkoholismin takia. Ei tulisi mieleenikään viedä omia lapsiani heille, kun itse olen päässyt siitä "kodista" eroon. Siskoni kyllä vie omat lapsensa sinne hoitoon, lapset ovat siellä joka loma ja pari kertaa vuodessa tekevät jonkun kylpyläreissunkin. Siskoni sitten viettää aikaa kotona rentoutuen (=bilettäen). Häntä ei kai sitten haittaa se ilmapiiri, johon lapsensa siellä joutuvat. Olen itse lapsena viettänyt lomani mummulassa ja nauttinut suuresti olostani rauhallisessa ympäristössä, jossa kukaan ei huutanut, pilkannut tai ryypännyt ja jossa minua rakastettiin ja minusta huolehdittiin. Toiset isovanhempani taas eivät milloikaan ottaneet meitä hoitoon vaikka serkkuja hyysäsivät päivittäin ja veivät ympäri maailmaa. Kysyin kerran isältäni, miksen voisi vaihteeksi mennä lomalla sinne toiseen mummulaan, mutta isä sanoi, että ne eivät siellä halua meitä sinne. Tuntui tosi pahalta, kun kerran kävimme kylässä siellä kuukausittain enkä ymmärtänyt, että isovanhempani voivat rakastaa vain tyttärenlapsiaan mutta eivät pojanlapsiaan.
En tiedä, miten osaan selittää omille lapsilleni sitten aikanaan kun he hiukan kasvavat, miksi en suostu päästämään heitä serkkujen mukana mummulaan lomiksi ja kylpylöihin. Vanhempani kuitenkin haluavat aina ja pyytävätkin, että siskoni antaisi lapsensa muutamaksi päiväksi joka lomalla hoitoon, että he saisivat viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Itseäni vain ahdistaa ihan kamalasti ajatella, että omat rakkaat lapseni viettäisivät aikaa vanhempieni kanssa.
Kaikki isovanhemmat ei taida haluta viettää aikaa lastensa kanssa. En ole IKINÄ pyytänyt hoitoapua, ellei ole ollut pakko. Ovat itse halunneet viettää lastenlasten kanssa aikaa, tutustua heihin ihmisinä. Minusta se on hienoa ja olen todella kiitollinen, sillä kaikilla ei näytä näin olevan.
Ja tosiaan tuo, että jos ihminen on todella väsynyt niin ei lähde minnekään ravintolaan vaan nukkuu sen ajan mitä joku katsoo lapsia. Täyttä paskaa. Itse hoidin 2v taaperoa ja vastasyntynyttä melkein vuoden verran täysin yksin, mies lähti ennen vauvan syntymää. Oli helvetin rankkaa itkuisen vauvan kanssa ja vaativan taaperon, olin todella väsynyt. Tuolloin äitini otti taaperoa pari kertaa viikossa ulos leikkimään, että saan levätä. Ja se lepääminen ei ollut nukkumista, vaan ihan sohvalla istumista ja television katselua, ilman kiirettä.
Minusta tuon ap:n tekstin perusteella ovat juuri heitä jotka eivät tahdo nimenomaan HOITAA tai tutustua lapsiin ihmisinä. Se on surullista :'(
Jos ovat juuri päässeet eläkkeelle, se on valtava elämänmuutos, johon tottuminen vie aikaa ja voimia ja saattaa kiristää välejä. Sinuna olisin painostamatta heitä tässä hoitamisasiassa. Heidän pitää itse haluta auttaa. Anna heille aikaa ja tilaisuuksia olla lastenlasten kanssa ilman hoitovelvollisuutta, että suhde lapsenlapsiin kehittyy.
Jännä, miten näissä keskusteluissa on aina näitä, jotka narisevat, ettei isovanhemmilla ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia. Kukaan ei ole niin edes väittänytkään :D Sitä tässä vain surraan, että he eivät vapaaehtoisesti halua tutustua lapsiin, luoda mitään aitoa ihmissuhdetta, sillä ei ole mitään tekemistä oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa. Oma äitini vietti paljon aikaa lasteni kanssa kunnes muutti tosi kauas. Kotiseutu veti eläkepäivinä, ymmärrän sen toisaalta, mutta itselleni olisi tosi outoa asettaa etusijalle jotkut maisemat, eikä lapsenlapset. Eikä kyse siis tässäkään ole siitä, etteikö hänellä olisi ollut oikeutta tehdä noin, tottakai oli, mutta surettaa tosi paljon, kun näki ja eli sen lasten valtavan pettymyksen :( En itse varmaan mummona kestäisi ajatella aiheuttavani lapsille sellaista?
Meidän perhe lähtee takaisin Norjaan heti kun mahdollista. Tällainen käsittämätön kyynisyys ja vihamielisyys vain vahvistaa halua saada matkalaukut pakattua mahdollisimman pian. Pitäkää yksinäisyytenne ja kurjuutenne, me lähemme nauttimaan iloisista ja auttavaisista kanssaihmisistä (ja sukulaisista) muualle.