Vauvabasilli tarttunut vaikka vielä ei olisi aika....

Täällä painiskellaan myös vauvakuumeen kourissa (kakkonen tilauslistalla).

Mies vielä opiskelija, minä valmistuin vuosi sitten. Esikoinen (nyt 2v) syntyi kesken molempien opiskelujen meille. Kun pohdit sitä milloin on viisainta yrittää lasta, niin voin kyllä sanoa, että ei ne opiskelut siihen vauvaan kaadu todellakaan. Itse opiskelin raskausajan ahkerasti, siten että sain opinnot vaiheeseen, jossa jäljellä oli enää opinnäytetyö ja muutama hassu kurssi tentteineen. Synnytys alkoi koulun seminaarissa:) Opinnäytetyön tekeminen onnistui kivasti kotona samalla vauvaa hoitaen ja usko pois tahti oli hurja. Päiväunien aikaan työ edistyi hurjasti! Vuorotellen hoidettiin vauvaa ja luettiin tentteihin jne. Näin jälkeenpäin tuntuu, että ajoitus oli juurikin oikea. Nyt olen työelämässä kuumeilemassa. Töitä oli helppo löytää, kun lapsi oli jo tehty ja työmotivaatio äippäloman jälkeen loistava.



Mutta oikean ajan vauvalle määrittelee jokainen itse -jos sellaista edes on olemassa...



Vauvakuume on ihana tauti :)

..sanoisin että ennen valmistumista voisi olla hyväkin aika jos taloudellisesti asiat sillä mallilla.

itse olen juuri valmistuva jo lähemmäs 30-v ja tosiaan tuo muutama vuosi työelämässä tuntuu mahdottoman pitkältä ennenkun vauva-asiaa voisi laittaa alulle. lisäksi lapseton aikuinen nainen tuskin on mitään kuuminta kamaa työmarkkinoilla. jos itse nyt uudestaan hoitaisin hommat niin tekisin yhden opiskeluaikana pahinta kuumetta hillitsemään ja pari lisää sitten lyhyellä välillä kun työelämäkin on tuttua.

voi kun olisikin jo opiskellessa saanut lapsen, tosin oikea mieskin tuli kuvioihin vasta lähiaikoina...

Esikoista kuumeillessa opiskelin, mutta laskimme sen varaan että n. 9kk ennen valmistumistani aloitimme yritykset. Ekasta tärppasi ja niin alkoi se kilpajuoksu opinnäytetyön kanssa. Olin kyllä elämäni kunnossa, mutta stressi valmistumisesta kuitenkin vaikutti raskauteeni. Lapsiveden määrä jäi erittäin vähäiseksi ja tyttö jäi perätilaan (ei päässyt kääntymään). Sektiolla syntyi (mikä oli kyllä ensisynnyttäjälle pienoinen pettymys, mutta ihan positiivinen kokemus) ja jos en nyt ihan mömmöissäni ollut niin muistikuva olisi, että lapsivettä olisi ollut vain noin 1,5 litraa. Ei siis ihme ettei maha ollut ikinä tiellä ja voin erinomaisesti.



Jäin minimipäivärahoille, mikä pisti kyllä vauvaperheessä hermot ja rahat tiukille. Onneksi miehellä oli töitä, mutta hän painoi 7 päiväistä työviikkoa. Opiskelua en olisi voinut kuvitellakaan vauvan kanssa yhtä aikaa, vaikka tyttö olikin vuosisadan helpoin tapaus. Yövalvomisten ja kaiken sen imetysmaratonin keskellä ei kyllä olisi jäänyt energiaa mihinkään ylimääräiseen. Kotikin kun piti hoitaa, vaikkakin miehen kanssa yhdessä. Äitiysloma on täyttä työtä - ei lomaa!!! Niin ihanaa kun onkin olla vauvan kanssa kotona niin on siinä omat juttunsa aina.



Jokaisen oma asia on miten vauvan saannin ajoittaa, mutta itse suosittelisin käymään koulun loppuun ennen vauvaa. Sitten voi keskittyä nauttimaan vauvasta ilman ylimääräistä stressiä ja iltapuhdetta.

Kiitos vastauksistanne :) Kun teidän kokemuksianne lueskelee ja asiaa vielä järjellä miettii, niin kyllähän se varmasti olisi ihan fiksua saada ensimmäinen lapsi opiskelujen aikana. Itselläni gradu pitäisi valmistua ensi kesään mennessä, mutta muita opintoja on suunnitelmissa tehdä vielä senkin jälkeen vuosi tai pari. Ajatus siitä, että periaatteessa on jo jonkinlaiset paperit puolen vuoden päästä tuntuu sikäli turvalliselta. Monestihan kun joku asia jää kesken, niin sit sen valmistuminen venyy ja venyy. Ja vielä kun tuo mieskin on ihan innoissaan vauvasta :) Mutta mietitään, juttelimme juuri äsken, että katsotaan puolen vuoden päästä tilanne uudestaan. Ja kohotetaan vauvakuumetta siihen asti. Jos maltetaan...