Lue keskustelun säännöt.
Ette voi tajuta kuinka syvä kiintymys on yh-vanhemmalla lapsiinsa
07.02.2012 |
Se, että olet pienistä koko ajan vastuussa, luo välit niin tiiviiksi ettei sitä kukaan "tavallinen" perhe voi käsittää! Vanhemman ja lapsen välit ovat sanoinkuvaamattoman läheiset, ja rakkaus jotain hämmästyttävän suurta.
Kommentit (29)
jos tuo näkemys sinun yh-arkeasi helpottaa, niin ei kai siinä sitten mitään... ;)
Se, että olet pienistä koko ajan vastuussa, luo välit niin tiiviiksi ettei sitä kukaan "tavallinen" perhe voi käsittää! Vanhemman ja lapsen välit ovat sanoinkuvaamattoman läheiset, ja rakkaus jotain hämmästyttävän suurta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hienoa jos yh on läheinen lapsensa kanssa. Minustakin on ihanaa olla läheinen lasteni kanssa normaalilla tavalla ja lisäksi tarjota heille ehjä perhe. Tiedän että olen onnekas kun on niin hyvä avioliitto ettei tarvitse erota ja ei ole raastavia eroja lapsista kun ovat toisella vanhemmalla. En haluaisi olla yksinhuoltaja. Hui miten raskastakin se olisi.
Monesti ihmettelen, miten voin olla näin onnellinen, kun ennen eroa elämä oli ihan hirveetä. :)
Vietän lapsen kanssa tosi paljon aikaa ja meillä on hirveän mukavaa. Elämämme on ihanan arkista ja leppoisaa. En ole eron jälkeen (kohta 6 vuotta) seurustellut kertaakaan, vaan lapsi on saanut kaiken sen vapaa-ajan jota minulta jää työpäivän jälkeen. Iltamenoja ja harrastuksia minulla itselläni ei ole. Lapsuus on lyhyt ja olen sitä mieltä että jos välttämättä eron jälkeen haluaa kumppanin, niin sen ehtii kyllä hankkia vielä sitten kun lapset muuttaa pois kotoa.
On hienoa jos yh on läheinen lapsensa kanssa. Minustakin on ihanaa olla läheinen lasteni kanssa normaalilla tavalla ja lisäksi tarjota heille ehjä perhe. Tiedän että olen onnekas kun on niin hyvä avioliitto ettei tarvitse erota ja ei ole raastavia eroja lapsista kun ovat toisella vanhemmalla. En haluaisi olla yksinhuoltaja. Hui miten raskastakin se olisi.
tai lapsen ollessa vauva? Entä ne tilanteet joissa puoliso sairastuu äkillisesti henkisesti tai persoona muuttuu esimerkiksi jonkun tapaturman seurauksena?
Jotkut hankkivat lapsen alusta saakka tietoisesti yksin, joku saattaa jäädä jopa adoptoidun lapsen kanssa yhtäkkiä yksinhuoltajaksi.
Yksinhuoltajuus ei ole se raskain vaihtoehto, ellei siihen asennoidu itse siten että nyt elämä on ohitse. Lapset kärsivät negatiivisista ja masentuneista vanhemmista ihan eniten, ydinperheissäkin. Sen vuoksi kulissiavioliitossa eläminen on se ihan pahin vaihtoehto.
Voisin sanoa, että tuollainen on sairaalloisen syvää kiintymystä lapsiin. Vanhemmilla, myös yh:illa, täytyy olla oma elämä ja muitakin TODELLISIA kiinnostuksenkohteita elämässään kuin lapset. On muuten todella ahdistavaa lapsille naiden kasvaessa tuollainen riippuvuussuhde.
Nimim. Muutinpa sitten ulkomaille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin sanoa, että tuollainen on sairaalloisen syvää kiintymystä lapsiin. Vanhemmilla, myös yh:illa, täytyy olla oma elämä ja muitakin TODELLISIA kiinnostuksenkohteita elämässään kuin lapset. On muuten todella ahdistavaa lapsille naiden kasvaessa tuollainen riippuvuussuhde.
Nimim. Muutinpa sitten ulkomaille
rivin perusteella tekemään noin suureellisia päätelmiä joidenkin perhe-elämästä. Miksi juuri yksinhuoltajan omistautuminen perheelle on väärin? Kuitenkin moni ydinperheen kotiäiti elää siten ettei heillä ole mitään "todellisia" kiinnostuksenkohteita perheen ulkopuolella, vaan kaikki liittyy tavalla tai toisella perheeseen tai lasten harrastuksiin. Harvalla kotiäidillä on päivätyö kodin ulkopuolella.
niin järjettömän syvää kiintymystä, ettei sitä taas perusterveen lapsen äiti voi koskaan kokea. Koska se ei ole ikinä samanlaista vaikka lastaan rakastaisi joka sielulla ja solulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi kahden vanhemman perheessä ei voisi olla samanlaista kiintymystä? Yhtälailla he ovat vastuussa pienestä ja isommastakin lapsesta. Rakkaus kun ei ole sellaien asia, jota voi mitata paino-, pituus- tai tilavuusmitoissa. Se, että toinenkin vanhempi rakastaa lasta, ei pienennä toisen vanhemman rakkautta tai se että vanhemmat rakastavat toisiaan, ei pienennä lapseen kohdistuvaa rakkautta.
eikä hän vastannut meistä koskaan, eikä häntä ole koskaan ole kiinnostanut kuin oma napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko pari päivää jostain ketjusta jossa kommentoin, että palstalla ihannoidaan yksinhuoltajuutta ja mulle räyhättiin että missä muka. Toivottavasti se ihminen lukee tämän pinon.
Oisko pari päivää jostain ketjusta jossa kommentoin, että palstalla ihannoidaan yksinhuoltajuutta ja mulle räyhättiin että missä muka. Toivottavasti se ihminen lukee tämän pinon.
eikä toipua erosta, koska se tulkitaan tietenkin yksinhuoltajuuden ihailuksi, erosta selvitytyminen on naiselle synti. Auta armias jos et enää halua alkaa suhteeseen kenenkään kanssa, se vasta onkin paha. Kaikki yksinhuoltajat kun ovat baareissa luuhuavia horoja ja sitä mielikuvaa haluamme pitää yllä.
Yksinhuoltajan tulee muistaa että ero on aina yksin naisen ansiota, joten hänellä itsellään ei ole oikeutta jatkaa elämäänsä vaikka AV-mamma perustaisi hänen miehensä kanssa uusperheen. Yksinhuoltaja ei saa omistautua lapsilleen ja viihtyä kotona, koska se on vai ydinperheellisten oikeus. Älkää hyvät yksinhuoltajat toipuko milloinkaan erostanne, sillä siitä seuraa se että joka ikinen kunnollinen ydinperheellinen nainen haluaa pian kokea helvetillisen eron ja jäädä yksinhuoltajaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko pari päivää jostain ketjusta jossa kommentoin, että palstalla ihannoidaan yksinhuoltajuutta ja mulle räyhättiin että missä muka. Toivottavasti se ihminen lukee tämän pinon.
eikä toipua erosta, koska se tulkitaan tietenkin yksinhuoltajuuden ihailuksi, erosta selvitytyminen on naiselle synti. Auta armias jos et enää halua alkaa suhteeseen kenenkään kanssa, se vasta onkin paha. Kaikki yksinhuoltajat kun ovat baareissa luuhuavia horoja ja sitä mielikuvaa haluamme pitää yllä.
Yksinhuoltajan tulee muistaa että ero on aina yksin naisen ansiota, joten hänellä itsellään ei ole oikeutta jatkaa elämäänsä vaikka AV-mamma perustaisi hänen miehensä kanssa uusperheen. Yksinhuoltaja ei saa omistautua lapsilleen ja viihtyä kotona, koska se on vai ydinperheellisten oikeus. Älkää hyvät yksinhuoltajat toipuko milloinkaan erostanne, sillä siitä seuraa se että joka ikinen kunnollinen ydinperheellinen nainen haluaa pian kokea helvetillisen eron ja jäädä yksinhuoltajaksi!
Poikkeavilla ei ole oikeutta hymyillä.
Ryömikää maan alle häpeämään, friikit.
miten tästä nyt tulikin se mielikuva että tavallisen perheen lapset on tuuliajolla
nooh juu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta on aika outoa väittää, että yh rakastaa lapsiaan enemmän kuin muut äidit.
Ja riski tuollaisessa hyvin kiinteässä suhteessa oikeasti on. Lapsen pitää saada kapinoida ja itsenäistyä. Jos lapsi ajattelee, että äidillä ei ole mitään muuta kuin hänet, hän voi itse pistää tarpeensa taka-alalle, eikä kapinoi ja käy läpi omia kehitystehtäviään. Mikä voi kostautua sitten vanhempana.
En sano, että ap:n tilanteessa näin olisi, mutta riski näissä on aina silti olemassa. Kahden vanhemman perheessä, jos vanhempien suhde on hyvä, murkku saa keskittyä olemaan murkku, ja nuori saa kokeilla siipiään heti, kun on siihen valmis.
on monilla yksinhuoltajilla tosi häilyvä...
mutta nyt kahden aikuisen perheessä voin vihdoin keskittyä lasten hyvinvointiin ihan eri lailla kun aiemmin yh:na.
Ja mieskin on hyvä ja kunnollinen, toisin kuin lasten bio-isä. En voisi olla onnellisempi.
t. entinen yh
vrrattuna yh-aikaan tai tähän, kun talossa onkin puoliso ja isäpuoli. Ehkä yh:na olin vähän symbioottismpi, olin riippuvaisempi lasten antamasta palautteesta.
ap väittää yksinhuoltajan rakastavan lastaan yhtään enemmän kuin ydinperheen äiti. Väite olisi aika hassu, koska moni yksinhuoltaja on ollut myös ydinperheellinen, omituista jos ero muuttaisi rakkautta lapsiinsa suuntaan tai toiseen.
Luulen että ap:n kohdalla on kyse siitä vapauttavasta tunteesta mikä seuraa henkisesti kuluttavan parisuhteen päätyttyä. Nyt en sitten todellakaan ihannoi parisuhteen päättymisiä, vaan viittaan sellaisiin parisuhteisiin joissa miehellä on ollut vakavia mielenterveysongelmia jotka ovat dominoineet koko arkea.
Sellaiset suhteet ovat henkisesti todella kuluttavia, sillä mies vaatii leijonanosan kaikesta huomiosta kotona ja pahimmassa tapauksessa puoliso joutuu elämään hänen kanssaan ikäänkuin varpaillaan koko ajan.
Sen vuoksi eron jälkeen tuntuu että energiaa vapautuu yhtäkkiä valtavasti arkeen ja lasten kanssa olemiseen. Olen itse eronnut miehestä joka sairastui avioliiton aikana maanisdepressiivisyyteen, joten saatan tietää sen tunteen jota ap yritti kuvata. Ero ei ollut helppo ja arki yh:na on kaikkea muuta kuin helppoa. On kuitenkin helpotus että voi elää täysillä perheenä pelkäämättä päivittäin puolisonsa tempauksia.
Sitä voi olla vaikea ymmärtää, kun itse on elänyt hyvässä suhteessa, missä mies on rakastanut lapsia aina vähintään yhtä paljon kuin minä, ja mistä eron tullessa minulla ei ainakaan olisi yhtä paljoa energiaa lapsille kuin nyt, koska iso osa energiasta menisi surutyöhön.
ja myös toisinpäin: oli ihana kuulla just 16-vuotiaan pojan suusta, että miten hyvä sen on elää minun kanssa kun meillä on läheiset välit, kertoi nimittäin juuri kaveristaan, joka aikoo lukioon opiskelemaan lähtiessään muuttaa kotoa pois.
Ja avioliitto oli tosiaan helvetillinen.