Miten motivoida eskarilainen?

toteaa, että en oletakaan, että lapseni tarvitsisi erityiskohtelua tms. ja totta joka sana, että turhautumista pitää kestää. Sitähän itsekin yritin ilmaista.



Mutta...miksi ihmeessä eskarissa ei edes yritetä eriyttää...toivomuksista huolimatta. No, ehkä elämä vain on tällaista. Että erityistukea tarvitsevat ovat niitä, kenellä on esimerkiksi dysfasiaa, adhd tms. Ei sellaista, että voisi tukea myös sellaista lasta, joka ehkä osaisi tällä osa-alueella enemmän.



Lapsemme siis osaa kirjoittaa tarinoita, lukea sujuvasti ääneen pikkusisaruksilleen, laskee yhteen-, vähennys- ja kertolaskuja. Pystyy päättelemään monimutkaisia ajatusketjuja. Leikkii vapaa-aikanaan kouluikäisten kanssa. On hänellä eskarissa samanikäisiä kavereitakin. Harrastuksiakin löytyy.



Tätä taustaa vasten tuntuu vain niin pahalta, että kaikki on hänelle aina niin lällyä ja tylsää. t. ap

ei ole opettaa lukemaan ja kirjoittamaan, eikä edes laskemaan, sitä opetellaan vasta koulussa, ehkä siksi eskariopet eivät eriytyä mitenkään lapsesi osalta. Koulussa onneksi opettajat osaavat eriyttää opetuksen sopivaksi!



Oma lapseni on jo kasilla, eikä ole koulussa ikinä turhautunut, vaikka nämä perusasiat olivat erittäin hyvin hallinnassa. Mutta on opetellut opiskelemaan, vaikka koulu alkuun ylihelppoa olikin, ja se on tärkeää. Nyt ka on 9,6.

miksi olen melkein "estänyt" eskaripojan intoa opetella lukemaan. Koulussa kyllä ehtii eikä pääse turhautumaan. Lapsia on tietysti moneen lähtöön, eivät kaikki turhaudu, mutta haluan vähentää riskiä.

Jokainen taitojensa mukaan pitäis mennä



Meidän poika osasi lukea sujuvasti ko meni kouluun. Ja niin osasi moni muukin. Opet tekivät sitten niin, että jakoivat kahden luokan oppilaat kolmeen ryhmään taitojen mukaan. Yksi porukka opetteli kirjaimia yms. erityiseopen kanssa. toinen porukka osasi lukea yksittäisiä sanoja hitaasti ja sitten tämä kolmas porukka joka luki sujuvasti. Eli koulussa varmaan ei tule tuota turhautumista.



Mutta eskari opettajille voit sanoa tiukastikin tuosta asiasta. Kyllä heillä pitäis myös löytyä lapselle muuta tekemistä kun hän kerran jo osaa!

Koulussa pitää sietää ja jaksaa odottaa ja kestää muidenkin vauhtia, odottaa vuoroaan jne. Kotona lapsi voi lukea ja "päteä" niin paljon kuin haluaa niin eskarissa jos 1 päivä, tai pari tuntia ottaa koville mennä muiden vauhdilla niin kouluvalmiuksissa on tosiaan kehitettävää ja siihenhän tuo eskarijuttu on ihan omiaan. Ehtii ennen koulun alkua vielä harjoittamaan "pinnaansa".

Koulussa pitää sietää ja jaksaa odottaa ja kestää muidenkin vauhtia, odottaa vuoroaan jne. Kotona lapsi voi lukea ja "päteä" niin paljon kuin haluaa niin eskarissa jos 1 päivä, tai pari tuntia ottaa koville mennä muiden vauhdilla niin kouluvalmiuksissa on tosiaan kehitettävää ja siihenhän tuo eskarijuttu on ihan omiaan. Ehtii ennen koulun alkua vielä harjoittamaan "pinnaansa".

Ei ole oikein, että 6-v joutuu tekeen päivästä ja viikosta toiseen liian helppoja tehtäviä vaan sen vuoksi, että muutkaan eivät osaa. Se ei ole sosiaalisten taitojen kehittämistä... se on lapsen kiusaamista aikuisten taholta.

Ap vois soittaa vaikka pk:n johtajalle ja kysyä hänen mielipidettä asiasta.

Onko lapsesi kiinnostunut musiikista?



Meillä kummatkin soittavat musiikkiopistossa ja opetukseen kuuluu myös teoriaa, ja tämä harrastus on ollut ihan hyvä asia tuomaan haastetta koulunkäynnin oheen.



Tai onko lähellä kielikursseja lapsille? Meillä lapset ovat kaksikielisiä ja ovat käyneet oman äidinkielen opetuksessa eskari-ikäisestä, mikä sekin tuo tietenkin sitä lisähaastetta.

Täälläpäin ainakin on kielikerhoja jo ekaluokkalaisille, kiinnostaisiko sellainen tyttöäsi?



Olen samaa mieltä siitä, että lahjakkaita tai nopeasti edistyviä lapsia ei Suomessa tueta mitenkään:-(

Turhautumista tai enemmänkin tylsyyttä on siis pakko oppia kestämään. Kokemusta on omalta osaltani myös, olin aina näitä kympin tyttöjä tekemättä mitään (ei sekään hyvä, en sitten osannutkaan opiskella, kun se aika tuli aikuisena).



Lasten luonteissakin on eroja, jonkun täytyy myös päteä enemmän kuin muiden - voisiko tämänkin olla ongelma? (vaikea asia ottaa esille, otan nyt kuitenkin)



Ja vielä - mikä on sinun asenteesi? Jos taivastelet lapsesi kanssa tyyliin "taasko te vain teitte....", "voi kun tylsäää...", lapsi oppii itse väheksymään eskarityöskentelyä ja mahdollisesti koulunkäyntiä ja vähättelemään opettajiensa - ja toisaalta myös toisten lasten - osaamista. Ja tuo taas vaikuttaa esim. lasten ystävyyssuhteisiin.



t. 2

eskari on vain 4h tms ja siitä max 2h tuota "opetusta" ja siinäkin taukoja, kyllä ton verran pitää kestää vaikka ite ois nopeampikin, se on vain kerran VIIKOSSA

Tätä taustaa vasten tuntuu vain niin pahalta, että kaikki on hänelle aina niin lällyä ja tylsää. t. ap

Ei eskarissa todellakaan tehdä niin paljon tehtäviä, että se oikeasti voisi noin massiivisesti vaikuttaa tuohon eskarissa käynnin mielekkyyteen.

Minunkaan lapseni ei pitänyt eskaritehtävistä (osasi myös lukea, kirjoittaa ja laskea), vaan olisi halunnut leikkiä, piirtää ja jumpata koko ajan.

Jos vika onkin jossain muussa?

Tuskin se Ritva-Jemina nyt parin tunnin aikana noin kovasti turhaumaan ehtii...

jotka ovat vastailleet. Juu, lapseni viihtyy eskarissa. Hän leikkii, askartelee, jumppaa, luistelee, hiihtää, käy ruokalassa, pukee yms. ihan mielellään.



Sen lisäksi hän osaa lukea eskarin seinältä ilmoitustaululta jo edellisenä päivänä, että mitä seuraavana päivänä on hänen ryhmällään ohjelmassa. Ainakin tuolla meidän eskarissa luetaan, lasketaan ja kirjoitetaan (jotain näitä tai kaikkia) noin kolme kertaa viikossa. Toki eskariajasta suurin osa on leikkiä tms. Mutta opettaja siis ensin alustaa esimerkiksi kirjaimen a ja sen jälkeen tehdään tehtäviä. Kaikki tekevät samat tehtävät.



Juu, olen kysynyt opettajalta ja hän on myöntänyt, että hänen ryhmässään on eritasoisia lapsia. Joku osaa hädin tuskin kirjoittaa nimensä ja meidän tyttö lukisi vaikka kirjan, jos hänen annettaisiin sellaista tehdä. Mutta kun ei. Hän tekee ne samat tehtävät.



Ja niinä aamuina, kun on ns. akateemisten taitojen päivä, on lähteminen vaikeampaa. Totta kai motivoin ja kannustan häntä. En missään tapauksessa ole arvostellut opettajaa, eskaria tms. Itse olen kotiäitinä myös kahden ammatin omaava kasvatusalan ammattilainen. Annan kaikille opettajille, myös lapseni kanssa työskentelevälle, työrauhan ja hänen ansaitsemansa arvostuksen.



Ihmttelen vain sitä, kuten eräs vastaajistakin, että miksi ihmeessä pienen lapsen pitää tottua jo tässä vaiheessa tylsyyteen. Lapseni onkin jo useasti sanonut, että mä ajattelen jotain muuta, että pystyn olemaan. Olen kannustanut kuuntelemaan opetusta, mutta en kai pysty lapsen ajatuksia ohjailemaan.



Tyttö aloitti juuri uuden harrastuksen, tanssin. Tuo uuden kielen opiskelu voisi olla hyvä idea myös.



En edellytä keneltäkään sitä, että tyttö saisi erityiskohtelua. Ihmettelen, että miten tilanne voi nykypäivänä olla tällainen.



Niin ja vielä se, että tyttöä ei ole opetettu lukemaan, laskemaan tai kirjoittamaan. Ei myöskään tanssimaan tai leikkimään kavereiden kanssa. Hänen innostustaan on tuettu. Ja hänen kanssaan on pienestä saakka paljon tehty. Ja tässäkö seuraus siitä... :(



Oppimisen innon ja ilon toivoisin säilyvän kaikilla lapsilla! :)

up, koska vaikutti mielenkiintoiselta keskustelusta. Oma lapseni menossa ensi vuonna esiopetukseen.

ja osta vaikka itse muutama "puuhakirja" ainakin WSOYllä on sellaisia harjoituskirjoja kaikenmoisia mitä hän voisi tehdä sillä aikaa kun muut harjoitelee. Ymmärräthän kuitenkin, että vaikka hän osaa nuo asiat hänen on kuitenkin ne siellä koulussakin vielä tehtävä, vaikka kuinka kyllästyttäisi.. eli kun muut kirjoittaa sivun A-kirjainta, sama täytyy löytyä häneltäkin tehtynä. Mutt akun suoriutuu kuitenkin nopeammin kuin muut, niin sit voisi loppuajan tehdä omia hommia tai lukea omaa kirjaa.

Sitä tulee väistämättä yhdelle jos toisellekin vastaan kouluelämässä - ja elämässä muutenkin - oli se sitten akateemisissa asioissa etenemisen hitauden takia tai siksi, ettei pärjää niissä.



Tyttäresi voi myös auttaa toisia, jos on siihen soveltuvaa tyyppiä.



Meillä kummatkin lapset ovat myös osanneet lukea, kirjoittaa ja laskea ennen eskarin alkua. Muitakin oli, jotka osasivat jo ja opettaja osasi eriyttää heille vähän erilaista tekemistä ja he pääsivät auttamaan toisia (esim. ryhmätöiden kirjoitusosioissa tai kertomusten raapustelussa tms.)

Ja koulussa on pakko kestää sitä, että joskus on tylsää ja joutuu odottamaan ja tekemään tylsiä tehtäviä. Tätä on hyvä harjoitella nyt.



t. 3.- ja 1.-luokkalaisten äiti