Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olinko kohtuuton 6-vuotiaalle?

Vierailija
07.02.2012 |

On riehunut ja välillä mököttänyt koko illan ajan ja vain siitä syystä, että pyysin ja lopulta käskin ja pakotin keräämään olohuoneen lattialle levittämänsä kynät. Potki tavaroita, heitti peitot ja tyynyt sängystä. Viskasi iltapalaleivän lattialle revittyään ensin sen. Sitten meni huoneeseensa, josta tuli luokseni ja potkaisi minua sääreen.



Hermo meni ja otin kaikki ansaitsemansa tähdet pois sellasesta keräilytaulukosta. Lisäksi sanoin, että ei pääse seuraaville kaverisynttäreille.



Tälläistä menoa on ollut viime aikoina enemmänkin ja alkaa riittää tuon pikku tyrännin mielenilmaukset, joilla saa koko perheen pahalle päälle. Mietityttää jo tuleva loma jos ja kun näitä "kohtauksia tulee" ja ne kestää ja kestää. Ei anna periksi ja menee pahantuulisena nukkumaan ja silloin yleensä heräilee yöllä edelleen vihaisena.



Ennen tämä lapsi oli se helpoin ja aurinkoisin äidin kultapoika, mutta nyt näitä raivopuuskia tulee aika usein. Aina se olen kuulmemma minä (tai isä) kuka on pilannut kaiken komentamalla häntä tekemään jotain.



Onko tämä enää normaalia ja miten tässä pitäisi toimia?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun mielestä.

Vierailija
2/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni harrastaa samanlaisia, täysin epäjohdonmukaisia uhkauksia, joista ei kuitenkaan pidä kiinni.



Rankaisuksi olisi riittänyt ensin uhkaus, että poistat yhden tarran ja jos kynät eivät olisi minuutin sisällä kotelossa, niin ottaisit tarran pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

otin kaikki ansaitsemansa tähdet pois sellasesta keräilytaulukosta. Lisäksi sanoin, että ei pääse seuraaville kaverisynttäreille.

Ihan olet itse samalla tasolla.

Vierailija
4/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

etenkin jos/kun kyseessä lapsi, joka on ennen ollut yhtä päivänpaistetta ja jonka käytöksen muutos on radikaali eikä vanhemmalla ole mitään työkaluja lapsen "uuden luonteen" käsittelyyn. Meillä oli esikoisen kanssa vähän sama tilanne aikoinaan, nyt näiden nuorempien kanssa ollut helpompaa.



Rangaistus oli kohtuuton, parin tarran menetys olisi ollut riittävä tai että ensin olisi uhannut sillä ja sitten toteuttanut, jos meno olisi jatkunut samanmoisena (kuten varmaan olisikin, ainakin jos lapsi samantyyppinen kuin meidän draamakuningatar).



Ehkä voisit jutella asiasta lapsen kanssa rauhallisesti sitten kun lapsikin rauhoittunut ja kertoa, että jatkossa jos samanmoinen raivari tulee, äiti ensin varoittaa ja jos se ei tehoa, sitten menettää esim. tarran tai kaksi.



Tsemppejä ap!

Vierailija
5/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otin viisi tarraa pois.

Poika keräsi kyllä kynät kiukkuisena heti silloin kun viimein korotin ääntäni. Mutta sen jälkeen ilta oli tuota kiukkua ja tavaroiden paiskomista.



Ei äsken halunnut peittoja eikä unileluja sänkyynsä, joten on vieläkin vihainen vaikka olen jo monta kertaa yrittänyt tehdä sopua. Iltasadunkin luin ihan normaalisti mitä oli myös kuuntelemassa.



ap

Vierailija
6/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta niin tavallista :) Rangaistus oli kohtuuton, mutta tsemppiä jatkossa. Sinänsä sun ei kannata rampata lapsen luona kyselemässä, vieläkö kiukuttaa, koska sillä vaan viestität, että kiukku on epänormaalia ja toisaalta sillä kiukulla lapsella on valtaa sinuun, kun et osaa nyt rauhoittua. Juttelet asiat sitten, kun lapsi on ok tuulella. Nyt sanot vaan, että vihainenkin saa olla, se ei maailmaa kaada, ja että rakastat lasta ihan kuten ennenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
07.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo kohtuutonta, mutta ymmärrän sua. Mullakin on välillä nuppi niin kireällä 6-vuotiaan kanssa. Tänään viimeksi karjuin kurkku suorana.



Mutta uhkailussa yritän pitää jonkun sellaisen tason, josta voin pitää kiinni.



Meillä on pari selkeää rangaistusta:

Jos kiroilee tarhassa - ei saa katsoa lastenohjelmia tai pelata

Sama rangaistus tulee, jos käyttäytyy ihan överisti. Silloin aina varoitan pari kertaa, että todella tietää että nyt meni sitten telkku/pelit.



Vaikka meidän poika ei pelaa kuin ehkä 2 kertaa viikossa jotain lastenpelejä niin se pelaamisen kieltäminen tuntuu olevan aivan törkeen tehokas rangaistus. Tai telkun kielto -että jotain EI SAA tehdä, tuntuu toimivan eniten.



Mutta märinää, kitinää ja jatkuvaa vastarintaa on todella rasittava kuunnella. Ymmärrän ja sympatiseeraan.



ps. muista myös, että sun ei tarvitse anoa mitään anteeksiantoa tai ystävyyttä lapselta. Sä olet sen äiti, et bestis. Kun sä kerran pyydät anteeksi huonoa käytöstäsi ja selität, miksi hermot meni se riittää. Lapsi tokenee siitä sitten kyllä kun kiukku laantuu.