Mummo suuttuu lapsen kiukuttelusta!

ap

ap

sehän vaan onlapsen luonnollinen tapa ilmaista itseään niikö apkin sanoi että väsy tai nälkä yms. mutta nouhinkin " vaivoihin" löytyy lääke eli lepo ja ruoka yms.. kai tämän jo tyhmempikin tajuaa. eteenkin tuon mummon pitäs se ymmärtää

Mutta olen minäkin sitä mieltä, että tunteet saa ja niitä pitää osata näyttää.

ovat lapselle normaalia. Jos lapselta kielletään ikävien tunteiden näyttäminen, toisin sanoen suututaan jos lasta harmittaa tai uhkaillaan " pois lähtemisellä" annetaan samalla esimerkki, että paha olo on kätkettävä sisälle tai sen tunteminen/näyttäminen on väärin. Lasta ei tällöin hyväksytä sellaisenaan, " huonoine" puolineen, joita löytyy meistä kaikista. Tällaisen viestin antaminen toistuvasti lapselle uhkaa lapsen normaalia tasapainoista kehitystä ja on omiaan luomaan tunne-elämän vaikeuksia myöhemmälle iälle.



Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen vanhempi/isovanhempi, vaan aikuisillakin on huonot hetkensä, eli jos aikuisella joskus menee " käämit" lapsen kiukutellessa, oli siihen syytä tai ei, niin onneksi aina voi pyytää anteeksi ja toimia toisin seuraavalla kerralla.

Äitini suuttuu ja loukkaantuu 2-vuotiaan puheista. Esimerkiksi kun mummi lauloi väärin niin lapsi sanoi että " sä et osaa, sä olet tyhmä" . Äitini loukkaantui ihan hirveästi.

Äitini ei myöskään voi sietää isäni vaimoa ja sen myös hyvin selvästi lapsilleni näyttää. Kun 2-v kerran puhui " Marja-mummista" niin äitini sanoi että " se ei ole sulle mikään mummi, muista se!" . Kun sanoin etten voi kieltää lasta sanomasta Marjaa mummiksi kun kaikki lapsen serkutkin niin tekevät niin äitini huusi pelästyneelle lapselle että " no sanokaa mua sitten vaikka paskaksi!" .

Ja aina on lähdössä kotiin jos lapsi ei käyttäydy ihanteellisesti.

Joskus mietin että kumpikohan on henkisesti kehittyneemmällä tasolla, äitini vai kaksivuotiaani.

Vierailija:

niin hän sanoo aina, että mummo lähtee nyt pois, kun sinä kiukuttelet. Lapselle tulee tietenkin hätä, että mummo lähtee kotiinsa. Sitten joskus kun lapsi loukkaa itsensä ja pääsee itku, niin hän kysyy, että lähteekö mummo nyt pois, kun minä itken. (Lapsi ei siis ymmärrä kiukuttelun ja kivusta itkemisen eroa. Hän luulee että itkeminen on väärin.) Tuntuu jotenkin että anopin metodi on väärä, vaikka se tehoaakin sillä hetkellä. Inhottaa sitten katsoa lapsen hätää ja nöyristelyä: minä en enää itke enkä kiukuttele, minä olen ihan kiltti, älä lähde pois.

olen tosin oppinut hiukan sietämään sitä ja sen kierouksia mut todella ikävä luonne.huono itsetunto ja ties mitä kaikkee lapsuuden kaltoinkohteluita ja traumoja...

Ja mistäs sun lapsi on tuollaista oppinut, että " sä et osaa, sä olet tyhmä" ??? Ei 2-vuotiaan tuollaisia pitäisi sanoa. Opittu juttu.. :(

Äitisikään ei tunnu osaavan käyttäytyä kuten pitäisi. Oliskohan teillä paikka nyt keskustelulle? Ei tarvitse ketään syytellä tai haukkua, vaan puhua asioista. Ja tälle isäsi uudelle vaimolle voisi keksiä muun nimikkeen kuin mummi., jos se äitiäisi noin verisesti loukkaa. Mutta keskustelkaa äitisi kanssa! Ja mieti myös mistä lapsesi on tuollaista oppinut sanomaan!

Äitini suuttuu ja loukkaantuu 2-vuotiaan puheista. Esimerkiksi kun mummi lauloi väärin niin lapsi sanoi että " sä et osaa, sä olet tyhmä" . Äitini loukkaantui ihan hirveästi.

Äitini ei myöskään voi sietää isäni vaimoa ja sen myös hyvin selvästi lapsilleni näyttää. Kun 2-v kerran puhui " Marja-mummista" niin äitini sanoi että " se ei ole sulle mikään mummi, muista se!" . Kun sanoin etten voi kieltää lasta sanomasta Marjaa mummiksi kun kaikki lapsen serkutkin niin tekevät niin äitini huusi pelästyneelle lapselle että " no sanokaa mua sitten vaikka paskaksi!" .

Ja aina on lähdössä kotiin jos lapsi ei käyttäydy ihanteellisesti.

Joskus mietin että kumpikohan on henkisesti kehittyneemmällä tasolla, äitini vai kaksivuotiaani.

Mutta minusta on outoa, että suuttuu(!) lapselle jos tämä joskus kiukkuaa :o

ap

ap

Annatko lapsellesi sellaista viestiä, että kiukuttelu on ihan hyväksyttävä keino saada tahtonsa läpi? Ja vielä kyläillessä?



En minäkään kiukuttelijaa lellittele vaan pistän jäähylle vaikka lievää pakkoa käyttäen.

Jäikö tästä nyt jotain tajuamatta?



Miksi lapselle ei saa suuttua jos tämä kiukuttelee? Millaista mallia lapselle sitten pitää näyttää? Noinhan se elämässä menee, jos käyttäydyt huonosti vastapuoli suuttuu.

Eikä mummolassa tarvitse tärkeillä.

sallittakoon kiukutteluakin välillä ja ei siihen aina tarvii syytäkään. Tunteita pitää saada ilmaista ja lapselle pitää näyttää että hänestä välitetään vaikka oiskin känkkäränkkä päivä.

niin hän sanoo aina, että mummo lähtee nyt pois, kun sinä kiukuttelet. Lapselle tulee tietenkin hätä, että mummo lähtee kotiinsa. Sitten joskus kun lapsi loukkaa itsensä ja pääsee itku, niin hän kysyy, että lähteekö mummo nyt pois, kun minä itken. (Lapsi ei siis ymmärrä kiukuttelun ja kivusta itkemisen eroa. Hän luulee että itkeminen on väärin.) Tuntuu jotenkin että anopin metodi on väärä, vaikka se tehoaakin sillä hetkellä. Inhottaa sitten katsoa lapsen hätää ja nöyristelyä: minä en enää itke enkä kiukuttele, minä olen ihan kiltti, älä lähde pois.

lähteä pois kesken kaiken, ruoka ei maistu...