Tuntuuko muista siltä, että vaalit olivat enemmän homo-hetero -kamppailu kuin pätevyyskysymys?

Muilla meriiteillä kun ei näissä vaaleissa tuntunut olevan selvästi ratkaisevaa jalansijaa. Niinistö sai ääniä osaltaan siksi että ei ole Haaviston tavoin homo, eli osalla äänestäjistä päätöksen saneli tuo seksuaalinen suuntautuneisuus yksin. Jo omasta tuttavapiiristä tämä tuli kiistatta osoitettua.



Tällä en toki tarkoita etteikö Niinistö olisi pätevä hommaan, mutta osa äänistä tuli muista ansioista välittämättä.

"Kunhan vaan ei homo, ihan sama muuten kuka linnassa on"...ja" ettei vaan ulkomailla nähdä, kun linnan juhlissa on kaksi miestä kättelemässä, herrajestas"!

Tuollaisista kommenteista ihmisten keskustelusta kampanjoinnin alla tuli päivänselvästi ilmi, että Suomi on yhä pullollaan ihmisiä, jotka uskovat että homous vaikuttaisi jotenkin (minkä tahansa)työn hoitamiseen. Huvittavaa ja vähän säälittävääkin oikeastaan,että asia vielä vuonna 2012 nähtiin noin naiivisti- ja aikuiset ihmiset antavat tuollaisen sumentaa arviointikykynsä. Yhtä hyvin olisi voitu kiistellä siitä, osaako vaalea- vai tummatukkainen henkilö paremmin.

Tässä kohti vähän myötähävettää olla suomalainen.



Mutta hyvän presidentin Suomi sai, valintaperusteista vain jäi pieni tahra, joka nousi niin tapetille avoimesti koko kampanjoinnin ajan: seksuaalinen suuntautuneisuus. Niinistö on nyt koko kansan presidentti,koska on ainakin hetero. Monelle kun tärkeintä oli, että Presidentti EI voi olla homo.



Minulle ainakin päällimmäiseksi muistoksi näistä vaaleista jäi, että se voitti, joka ei ollut homoseksuaali. Suomen kansa on puhunut.