Koska olet viimeksi hiihtänyt?

Nyt en viikkoon ole päässyt kun en noin kovalla pakkasella lähde ladulle.

Yleensä hiihdetään koululaisen kanssa viikottain.

Lähistömme latu on niin mäkinen, etten enää uskalla lähteä kokeilemaan pysynkö pystyssä.

Olen tosiläski ja varmasti polvet paukkuis, jos kaatuisin.

Jonnekin tasamaaalle voiskin mennä mutta läheisen järven jäälle ei ole asiaa.

1993 taisi olla. nyt olen 40 vuotias.

eli 80-luvulla.

Sitten tuli liian kylmä.



Tämä on nyt kolmas talvi pitkän tauon jälkeen, minullakin jäi aikoinaan into ala-asteelle.

Ihan vaan siksi kun oli pakko. Taisi olla yläasteella 80-luvulla.



Hassua sinänsä, että ala-asteella ollessani vielä tykkäsin hiihtämisestä ja kävin vapaa-ajallakin hiihtämässä aina kun se vain oli mahdollista.

Mikä sitten mahtoi tappaa ilon hiihtämisestä?

Epäilen syyksi omaa fyysistä kömpelyyttäni ja hitauttani. Ylääasteella kouluhiihtäminen muuttui helvetiksi kun en pysynyt muiden vauhdissa mukaana >:(



Liikunnanopettaja opetti kyllä oikein hyvin sen, että liikkuminen on sallitua vaan niille jotka ovat siinä lahjakkaita.

Liikuntaa harrastan kyllä muuten 4-6 kertaa viikossa mutta hiihtäminen ei vaan ole minun lajini.

Tänään hiihdin taas 10 km, ja sama homma jatkuu vähintänkin (aurinkoisina päivinä), joita näyttäisi olevan luvassa lähipäivinä. Näin ennusti eräs kaunis ja seksikäs Kerttu Kotakorpi. Ja olen hänelle tosi kiitollinen, kun hän ´´osaa´´ ennustaa noin kauniita ilmoja. Että ei muuta kun voitelemaan vaan..

2001 taisi olla.

Noin tunti sitten :D

Tänään viimeksi. Lapsena hiihdin aina isäni ja veljeni kanssa ja hurahdin hiihtoon.

2000-luvun alussa, olin kenttäkurssilla. En varsinaisesti inhoa hiihtämistä, mutta ei se myöskään ole niin kiinnostavaa että viitsisin lähteä erikseen hyvien latujen perässä jonnekin (en asu kivojen hiihtolatujen lähellä) bussilla, saati sitten jollekin varsinaiselle hiihtoreissulle vaikka Lappiin.

-80 syksyllä intissä. Lukioikäisenä hiihdin vuodessa parisensataa talvessa, mutta sitten jäi intin jälkeen koko homma. Muta urheilua olen kyllä harrastanut aktiivisesti sen jälkeen.

Ala-asteen 6. luokalla lukuvuonna 1998-99. Pääsin koulun pihasta ehkä 100 metriä ladun suuntaan, kun vanha, kulunut mononi halkesi pohjastaan. Säästyin siltäkin hiihtotunnilta. 

Hiihto olisi tietysti oiva ulkolaji talvikaudelle ja itsestäänselvästi hyvää kokovartaloliikuntaa, mutta minuun se ei ole iskenyt. Muistan lapsena "hiihtopakon", kun isä vei metsään, teki edellä latua eikä kuunnellut, vaikka valitin, että varpaat jäätyvät. "Sukset vaan pois ja kävelemään, että varpaat lämpiää". Eivät lämmenneet. Pakollinen metsähiihto loppui, kun vanhempani erosivat. Isä kyllä suositteli hiihtoa kuolemaansa asti ja kauhisteli tanssi- ja pilatestuntieni hintoja, kun "ladulle meneminen ei maksa mitään".

Harrastin lapsena ja nuorena monta vuotta taitoluistelua, ja se on minulle edelleen rakas talvilaji. Katson televisiosta, omistan hyvät taitoluistimet ja käyn jäällä useita kertoja talvessa. En tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että vielä lähtisin suksimaan. Ne lapsuuden metsäretket tai viiden kilometrin kunnalliset latulenkit ovat jotenkin traumaattinen muisto. 

Ala-asteella kasarin alkupuolella. Sieltä on peräisin inhoni hiihtämiseen. Ei koskaan enää.

Ei tunnu herättävän intohimoja hirveesti. :D Kaikki, jotka ovat hiihtävät edelleen, saavat yläpeukun. Kaikki, jotka lopettivat aikaa sitten, saavat pelkkää nollaa. 

Silloin kun viimeksi oli lunta. Eli en ainakaan kolmeen vuoteen.

Ala-asteen kuudennella kun oli pakko. Yläasteella sai onneksi valita luistelun hiihdon sijaan. Eli joskus 80-luvulla.

Pari viikkoa sitten, täytyy varmaan viikonloppuna taas mennä. <3

Pari viikkoa sitten :)