Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mahdoton kehuja äiti lapseni harrastusryhmässä.
04.02.2012 |
Lapseni harrastusryhmän aikuiset (äidit , joskus joku isäkin) odottelevat harrastuksen ajan ulkopuolella pukkarissa. Kyse on alle kouluikäisten harrastukesta.
Kyllä huvittaa kuunnella joka ikinen kerta yhtä äitiä, kun hänellä on koko ajan sellainen oma keehu että! En ole kertaakaan koko talven aikana osallistunut keskusteluun millään tavalla, (taittaa jotkut peräti tuntea toisensa muutoinkin), istun muutamana kanssa vähän kauempana ja yleensä luen tai juttelen yhden äidin kanssa.
Millon ko. äiti kehuu suureen ääneen vuolaasti yksityiskohtaisesti matkaansa kaukaiselle eksoottisselle saarelle perheineen tuon laåsen kanssa. Milloin hän kertoo samoin ostoksiaan jostain tietyistä lastenmerkkiliikkeistä ja kiirettään käydä juuri siellä ja juuri tänään ja milloin hän kertoo taas kaikista harrasteita, mitä heillä on ja miten lapsikin on niihin opetettu jo 2-3-vuotiaana.
Kaikesta puskee läpi sellainen olen parempi asenne, vaikkei sellaisia sanoja suuoraan käytäkään. Aivan mahdotonta. Ja se äänen käyttö, korviaan ei pysty sulkemaan.
Olen miettonyt, että huomaakohon hän itse omaa käytöstään vai pitääkö hän tosiaan kaikkia muita alempana?
Onko kukaan kohdannut vastaavaa?
Kommentit (7)
mutta tuntuu kuitenkin, että tuo äiti nimenomaan kehuu itseään ja itsensä kautta. Varallisuutta tietty siinä sivussa, vaikkei tietysti meidän toisten varallisuudesta tai muustakaan tiedä tuon taivaallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja surullista on, että tämä on tarttunut heidän alle kouluikäiseen lapseensa, jonka puheesta kehuminen valitettavasti paistaa vielä selvemmin läpi, kaikki keskustelu on tyyliä "teillä ei olekaan näin hienoa xxx kun meillä on", "meillä on kanssa tuollainen tuollainen, mutta sellainen hienompi (malli)".
miten sitten taas jotkut ihmiset osaavat kertoa hyvinkin vaikuttavista asioista, olematta tippaakaan ylimielisen oloisia:)
Oma äitini muistaa yhden luokkakaverini äidin, joka aina vanhmpainilloissa kehui tytärtään:
"Meidän Sanna on niin multilahjakas tyttö."
"Meidän Sanna pelaa tennistä ja soittaa pianoa."
"Meidän Sanna oppi lukemaan 3-vuotiaana."
jne...
Nykyään tämä Meidän Sanna on vain peruskoulun käynyt mulattilapsen yksinhuoltaja.
Nykyään tämä Meidän Sanna on vain peruskoulun käynyt mulattilapsen yksinhuoltaja.
No se vaatii kyllä enempi kuin pianon soitto tai tenniksen peluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini muistaa yhden luokkakaverini äidin, joka aina vanhmpainilloissa kehui tytärtään:
"Meidän Sanna on niin multilahjakas tyttö."
"Meidän Sanna pelaa tennistä ja soittaa pianoa."
"Meidän Sanna oppi lukemaan 3-vuotiaana."
jne...Nykyään tämä Meidän Sanna on vain peruskoulun käynyt mulattilapsen yksinhuoltaja.
Mutta ehkä se riippuu tosiaan äänensävystäkin. Joidenkin juttuja ulkomaanmatkoista kuuntelee mielellään, mutta toisten puheesta paistaa jotenkin läpi se kehuskelu. Vaikea kuvata ja toivottavasti en itse syyllisty samaan, mutta se kehuskelu on tavallaan yksinpuhelua ja sitten taas se "miellyttävä keskustelu" on juuri keskustelua.
Alue: Aihe vapaa
kaivaa niin minä ainakin olisin iloinen lapsen puolesta että äiti välittää ja on ylpeä lapsestaan. Itse en tiedä mitään kaueampaa kuin omien lapsien vähättelijät :( Tulee aina paha mieli kun jotkut haukkuvat lapsiaan kuinka ne on huonoja missäkin ja raukkoja jne.