Välit meni poikki siskon kanssa, koska hän tuli raskaaksi :(
Minua lähes 10 vuotta nuorempi siskoni sai reilu vuosi sitten lapsen. Kun hän kertoi raskaudestaan (melkein heti testattuaan), kommentoin muistaakseni ihan vain että "-no oho!". En jaksanut lähteä hehkuttamaan asiaa. Lähisukulaisemme oli kuollut, ja itse olin eronnut pitkästä suhteesta, ja sen lisäksi pelkäsin sairautta itselläni (olin menossa tutkimuksiin).
Kiertoteiden kautta sain selville, että hän oli haukkunut minua muille. Että olen kateellinen, ja vain itseäni ajatteleva ihminen. Siskoni oli kertonut, että kerrottuaan äidillemme asiasta, äitinikin oli vain sanonut hänelle, ettei minusta kannata välittää.
Voin myöntää, että tunsin pientä kateutta siskoani kohtaan. Itse olin tilanteessa, jossa unelmat perheen perustamisesta olivat särkyneet eron myötä. Lisäksi pelkäsin terveyteni puolesta (onneksi kuitenkin turhaan) koska kärsin oireista jotka olivat ominaisia suvussamme esintyvälle sairaudelle.
Pyysin siskoltani myöhemmin tekstiviestilllä anteeksi, mutta en saanut koskaan vastausta.
Olenko siis käyttäytynyt sopimattomasti, kun en onnitellut häntä raskaudesta?
Mielestäni raskaudesta ei kuulu onnitella, vauvan syntymästä kylläkin. Olen muistanut siskoni lasta usempaan kertaan syntymän jälkeen. Kiitosta en ole saanut.
Siskoni on pyytänyt minulta rahaa lainaa (useamman satasen), jonka toki lainasin, kun itselläni oli ylimääräistä, mutta takaisinmaksulla hän ei ole pitänyt kiirettä.
Mitä mieltä olette asiasta?
Kommentit (20)
Etkö oikeasti nähnyt asiaa positiivisena kateuspuuskassasi - sinustahan tuli täti! Mikset voinut iloita sisaresi onnesta, vaan hukutit sen omaan epäonnistumiseesi. En vain voi ymmärtää sinua. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisin sanoin pyysit anteeksi. Olet oksettava, AP.
itsekeskeiseltä ja kateelliselta ihmiseltä. Ja mikä helvetin tekosyy olla olematta iloinen toisen puolesta on se että olit menossa tutkituttamaan itseäsi sairauden varalta jota ei luultavasti edes ole? Tai edes se että itse olit kokenut eron. Kannattiko pikkumaisuuttaan pilata välit siskoonsa? Minusta tuntuu myös että aloitusviesti on hyvin yksipuolinen ja editoitu versio tapahtumista.
Elämäni on perseestä mutten ikinä ole epähienotunteinen läheisiäni kohtaan, oli heillä iloista tai surullista juteltavaa. Sitä on olla aikuinen.
miksi veditä tähän mukaan nuo lahjasi lapselle sekä lainaamasi rahat?? Ei lahja ole pyyteetön mikäli jälkeenpäin odottelee niitä kiitoksia. Opettele saamaan ilo jo siitä antamisesta, toisen asia on sitten opetella kiittämään.
Ja kun lapsi kerran on jo maailmassa niin eikö tuo nyt ole jo vanha juttu; omat asiasi ovat jo paremmin, etkö tunne iloa lapsesta nyt kun hän on maailmassa???
Välinne menivät poikki koska hän tuli raskaaksi?! Eivätköhän ne välit menneet poikki koska sinä olet itsekeskeinen ja onnistunut loukkaamaan siskoasi. Tämän lisäksi en ihan ymmärrä miten on "paskan puhumista" jos hän on maininnut käytöksestäsi äidillenne. Ymmärrätkö mitä paskan puhuminen tarkoittaa? Ainoina kriteereinä ei ole se että se koskee sinua ja on sävyltään negatiivista. Tottahan hän puhui.
...ap on pyytänyt anteeksi jo sinänsä mitätöntä mokaansa, ja sisko vaan jurnuttaa ja vedättää raha-asioissa.
Kysy suoraan siskolta että missä mättää ja onko hän valmis ikinä olemaan enää väleissä. Kysy vaan kerran ja jos et saa vastausta, helvettiin koko akka. Vai onko mammojen mielestä ap:n sisko käyttäytynyt täysin moitteettomasti?
Siskosi on pikkumainen, kun tekee tuollaisen numeron asiasta. Kyllä hänen pitäisi ymmärtää, jos sinulla on ollut vastoinkäymisiä, ettei sellaiselle henkilölle mennä hehkuttamaan omaa onneaan.
Minullakin on kaksi lasta, ja pari hyvää ystävää jotka kärsivät lapsettomuudesta. En minä heille hehkuta omia raskauksiani, enkä edes puhu paljoa lapsistani, koska tiedän että se satuttaa. En odota heiltä mitään onnitteluita tai muutakaan hömpänpömppää. Olen ihan hiljaa omasta "onnestani".
Siskosi pitäisi pyytää sinulta anteeksi, ei hän ainakaan sinun tunteitasi ole huomioinut.
jos läheiseni kokisivat etteivät voi jakaa onneaan kanssani vain siksi että minulla on vastoinkäymisiä.
Mutta sukulaisuus ei katoa, ja voitte korjata tilanteen. Puhu siskollesi suoraan ja sano, että kaipaat häntä.
Taitaa olla teini tai ainakin muuten nuori?
Taidatte olla melko samanlaisia ihmisiä? Siskosi pahoitti mielensä raskaushuuruisaan eikä päästä irti tuosta tunteeta. Sinä märehdi omia asioitasi etkä muka siksi voi osallistua toisen onneen.
Sinulla on nyt asiat hyvin. Silti mietit mikset saa lahjoista kiitosta ja rahalainaa nopeasi takaisin. Et siis ole pyyteetön.
Teidän pitäisi jutella siskosi kanssa. Aloittakaa puhtaalta pöydältä. Olette aivan samasta puusta.
hyvä esimerkki siitä, että toinen otetaan itsestäänselvyytenä, eikä sisarussuhdetta nähdä ihmissuhteena, jonka eteen pitää tehdä töitä yhtä lailla kuin muidenkin suhteiden.
Ap, siskosi on sinua nuorempi ja voi olla vielä tässä vaiheessa sellaisessa tietyssä omahyväisyyden ja itsekkyyden tilassa, jossa jotkut ovat ensimmäisen lapsensa saatuaan. Kaikki on vaan sitä lapsen napaa ja omaa napaa, samalla kun paljastuu kuinka sitovaa lapsen kanssa eläminen on. Kaikki tämä kyllä tasoittuu ajan myötä ja jonain päivänä hän palaa vauvanhuuruisesta elämästään takaisin omaksi itsekseen, tosin toivottavasti kypsempänä.
Jatka vain lapsen muistamista, äläkä oleta että siskosi ymmärtäisi sinun näkökantasi. Joskus sisarukset vain eivät viitsi vaivautua niin paljoa, että asettuisivat toistensa asemaan. Noi rahat voit unohtaa. Maailma on täynnä esimerkkejä vippailevista sisaruksista, jotka eivät koskaan maksa lainojaan. Terveisin eräs, jonka perheelle lähisukulainen on velkaa kymppitonnin, ja ainoa "lainanlyhennys" on ollut kuutio halkoja ja ämpärillinen puolukoita.
Minun mielestä hyviin käytöstapoihin kuuluu kiittää, jos toinen antaa vaikkapa lahjan.
Sisko ei tosin taida kiittää ketään mistää, (huomasin, kun mietin lapsen synttäreitä, ei hän kiittänyt ketään lapselle tuoduista lahjoista) joten taisin hieman turhaan loukkaantua "kiittämättömyydestä".
Ihmettelen kuitenkin sitä minulta kelpaa vain raha tai muu apu, eikä varsinaisesti sisarussuhde.
Rakastan siskon lasta täydestä sydämestä, ja sitä ei varmaan kukaan voi edes kyseenalaistaa, mikäli minut tuntee.
En vain halunnut lähteä facebookissa siskon mahakuvien hehkutusketjuihin kilpaa kehumaan ja kommentoimaan. Itse en sellaisia kuvia haluaisi jakaa facebookissa.
Ap
MINÄ en halua niitä kehua, MINÄ olin ehkä sairas, minäminäminäminä... aika jännä että siskosi sanoi sinua vain itseäsi ajattelevaksi ihmiseksi.
En vain halunnut lähteä facebookissa siskon mahakuvien hehkutusketjuihin kilpaa kehumaan ja kommentoimaan. Itse en sellaisia kuvia haluaisi jakaa facebookissa.Ap
Minä "menetin" siskoni vastaavassa tilanteessa - kateudesta ja katkeruudesta, luulisin. Minulla siis on lapset eikä hän kestä meitä tavata lainkaan.
Hienoa, että olet pyytänyt anteeksi ja olette olemassa toisillenne ja lapsella on täti ja tädillä siskonlapsi.
Meidän lapset ovat tämän tädin nähneet (ei voi sanoa tapaamiseksi) pari kertaa, ovat alakoululaisia jo. Sinnikkäästi kuitenkin lähetämme hänelle vuosittain joulukortin, vaikka hän ei ehkä haluaisikaan, että näin muistutamme olemassa olostamme.
Siskosi kuulostaa kpää:ltä ja epäluotettavalta.
Jos kerta sua haukkuu noin kun ei kestä palautetta aiheuttamastaan pahasta mielestä, jättäisin tuon ihmisen nyt heti taakse.
Lapsen syntymä on voinut laukaista jonkin personan häiriön esille, eikä se mene enää piiloon.
Minkäs sitä masennukselleen voi. Jos ei jaksa iloita toisen puolesta.
Otsikko on VÄÄRÄ. Välit EI menneet koska siskosi tuli raskaaksi vaan koska SINÄ olet tyhmä!
AP:n siskon lapsi on jo esiteini.
antaisit olla jo ja jatkaisit eteenpäin. Vai sekö siinä nyt hiertää että siskosi osuikin sattumoisin oikeaan kun puhui kateudesta.
Oli miten oli, miksi murehtia mennyttä tai huomista kun tämänkin päivän murheissa on ihan tarpeeksi :)