Kasvatusammattilaiset ja muutkin apua: lapseen ei tehoa kuin huuto!?!

Jos joku ehtisi vastata...?

Jos arjen perustoimet eivät suju, kyseessä voi olla oman toiminanohjauksen ongelmat tai tarkkaavaisuuden suuntaamisen ongelmat. KYllä tuon ikäisen pitäisi selviytyä paremmin aamutoimista. Millainen temperamentti lapsella on - onko ollut aina haastavat ja vastahankaan? Miten lapsen tunne-elämä ja kaverisuhteet, onko kaikki kunnossa niiden osalta?



Jotenkin kuulostaa, että joko poika ei oikeasti kykene parempaan toimintaan tai sitten hänellä on vain uhmakkuutta, jonka syy pitäisi selvittää, mistä johtuu. SInuna ottaisin yhteyttä koulupsykologiin.

se huuto auttaa hetkellisesti saamaan liikettä niveliin niin siitä ei ole pidemmän tähtäimen apua, koska aina joutuu huutamaan enemmän saadakseen tehoa lapseen. Lisäksi siitä tulee ikävä tunnelma. Itsellekin huutaminen on ikävää.



Koittakaa siis niitä muita keinoja ja tietysti aina positiivista huomiota kun lapsi tekee jotain hyvin, vaikka ihan pientäkin.



Meille auttaa jäähypenkki jos tekee jotain kiellettyä, vaikka lyö sisarusta tms. Joskus otetaan joku suosikkilelu pois tai vaikka laatikollinen leluja, ne pitää ansaita takaisin hyvällä käytöksellä, esim. yksi lelu päivässä. Illalla antaa jos päivä on mennyt hyvin ja lapsen pitää tietää miten on määritelty että menee hyvin.



Muuhun koitetaan positiivista eli kun huone on siivottu voidaan katsoa yhdessä telkkariohjelma, pelata peli tms. Myös voi kokeilla vanhaa keinoa antaa rasti tms. aina kun on tehnyt hyvin eli esim. pukenut ja syönyt aamiaisen tiettyyn aikaan mennessä niin saa rastin ja kun on tietty määrä niin sitten tehdään jotain kivaa.



Lapsi voi kyllä olla aika sitkeä ja jos on tottunut huutoon niin saattaa ihan vaan testailla että koska se alottaa. Tsemppiä siis, vie kyllä energiaa tommoinen.



Samanikäinen lapsi.

Kyllähän noita hankaluuksia pitkin matkaa on ollut ja oli lievien tukitoimien piirissä ennen koulua. Koulussa ei ole nähty tarvetta mihinkään erityisempään ja tavisluokka onkin todettu hänelle oikeaksi paikaksi (luokka on suht pieni).



Tota psykologiakin mietin, mutta tuntuu nyt turhan järeältä toimenpiteeltä. Miten tällaista huonosti toimintaan ohjautuvaa pitäisi tukea ettei mene tappeluksi? Lapsi on ihana ja rakas mutta arki niiiin raskasta.

Kun päivä on mennyt hyvin ilman suurempia kommervenkkeja, saa ruksi/tarran. Kun on tietty määrä rukseja/tarroja, saa ennalta sovitun ja lapsen haluaman asian. Vielä voi tehostaa niin, että superöveristä käyttäytymisestä lähtee jo yksi tienattu ruksi/tarra pois. Jos tämän menetelmän ottaa käyttöön, kannattaa istua rauhassa alas ja pitää ns. kokous. Määrittelette yhdessä, lasta kuunnellen huonon käyttäytymisen kriteeerit, jotka vaikuttavat siihen, että ruksia/tarraa ei tule. Sovitte myös pelisäännöt, mitä tehdään, jos meneekin huudoksi. Pohjustatte juttua kertomalla, miltä teistä tuntuu jatkuva huutaminen ja riitely ja kyselette lapselta, miltä hänestä sellainen tuntuu. Kun olette käyneet yhdessä kaikki läpi, niin tehkää yhdessä oikein hieno ruksi/tarraplakaati ja laittakaa se keskeiselle paikalle.



Jos tämä ei innosta tai olette jo asiaa kokeilleet, niin oletko tutustunut Fuhrmanin Muksuoppiin? Sekin voisi olla hyvä keino: puute muutetaan taidoksi, jonka lapsi tulee oppia jotta selviytyy elämässä. Siinäkin on ihan systemaattisia vaiheita. Tutustu ihmeessä!

vanhemmat huutavat! Lisäksi vanhemmat huutavat usein kun vihastuvat ja silloin on peli menetetty! Itse olette lähteneet tuolle linjalle! Jälleen kerran perään varhaiskasvatuksen tärkeyttä!!



Ota nyt se lapsi eteesi ja puhu vakavalla ja rauhallisella äänellä je kerro minkälaista käytöstä odotat häneltä. Kerro, että on ala-arvoista tämä huutaminen ettet halua huutaa. Kysy ymmärtääkö asian ja haluaako sanoa jotain.



Sitten olettekin jo tietysti miettineet mitkä asiat lapsen kuuluu tehdä itse jne... taas muistuta, että odotat hänen toimivan niin.



Koko tätä asetelmaa pitää tietty toistaa muutamia kertoja mutta pääasia on ettet itse huuda!! Se on niin....!

Huuto ja rähinöinti lisää uhmaa, sen olet varmaan itsekin huomannut.



Auttaisiko päiväkotikonsti eli kuvakortit, ei kantsi tietenkään markkinoida ihan näin.



Mutta olisi selkeä ohjelma: riisuminen, pukeminen, syöminen, koulureppu mukaan, kouluun lähtö, lapsi voisi vaikka ruksata itse kun on saanut tehtyä. Hyvin menneistä aamuista palkintoa.

kiitos 6 hyvästä kirjavinkistä, tutustun siihen! Noita rastijuttuja meillä välillä on ollut, mutta ei taas vähään aikaan käytössä.

Ota nyt se lapsi eteesi ja puhu vakavalla ja rauhallisella äänellä je kerro minkälaista käytöstä odotat häneltä. Kerro, että on ala-arvoista tämä huutaminen ettet halua huutaa. Kysy ymmärtääkö asian ja haluaako sanoa jotain.

Sitten olettekin jo tietysti miettineet mitkä asiat lapsen kuuluu tehdä itse jne... taas muistuta, että odotat hänen toimivan niin.

Koko tätä asetelmaa pitää tietty toistaa muutamia kertoja mutta pääasia on ettet itse huuda!! Se on niin....!

Tälle viisastelijalle nyt tiedoksi, että ongelman ydin on siinä, että tämä lapsi ei keskusteluista huolimatta ole muuttanut toimintaansa. Jos tämä olisi keskustelemalla ja ymmärtämällä hoidettava juttu, en täällä kyselisi. Lapsia on monenlaisia ja kaikkien kasvatus ei niin helppoa. Luulen, että meillä on syytä lähteä tuota aiemmin mainittua tarkkaavaisuusasiaa tarkemmin selvittämään.

Mitenkäs muiden tarkkaavaisuuden kanssa ongelmia omaavien lasten kanssa nuo arjen askareet saadaan sujumaan?

Jos kyseessä olisi ollut ns. normaalitapaus, olisin antanut hänen kokea kantapään kautta, mitä ongelmia syntyy koulun kanssa tuosta toimimattomuudesta. Ts. en tekisi lapsen suhteen mitään, en huutaisi, enkä muistuttaisi läksyjen luvusta tai siitä, että kohta pitää olla koulussa.



Opettajan muistutukset myöhästymisistä ja läksyjen tekemättäjättämisistä on paljon vakuuttavampi juttu kun omien vanhempien huuto.



Koska lapsi on tarvinnut aikaisemmin tukea, voisin ajatella hänen sitä nytkin tarvitsevan. Huuto ei oikeasti auta, sen tiedät jo. Menkää perheenä juttelemaan kouluun tai oman terveysaseman psykologille. He kartoittavat tilanteen ja siellä voi lapsikin saada ääntään kuuluville.

sitten pitää vain kärsivällisesti odottaa ja palkita onnistumisista. Mutta on aivan mahdollista, että lapsellasi on toiminnan ohjauksen vaikeutta. Silloin omatoiminen suoriutuminen ja eteenpäin siirtyminen juuri tuollaisissa tilanteissa ei tahdo sujua.



Minusta ei ole ollenkaan liian järeä toimenpide käydä koulupsykologilla. Päin vastoin sieltä saisitte hyödyllistä tietoa siitä, mistä lapsen hankaluuksissa on kyse ja miten häntä voi tukea. Meillä on samanikäinen ja hyvin saman tyyppinen lapsi, joka on koulupsykologilla käynyt. Sieltä tullut tieto on todella arvokasta vanhemmille. Lapsella on haasteita tietyissä asioissa (esim. kuulomuisti, abstraktit käsitteet, toiminnan ohjaus) ja nämä ovat asioita, joille lapsi ei voi mitään! Lapsi ei siis ilkeyttään vetelehdi tai ole tottelematon.



Huutaminen/moittiminen pahentaa vyyhtiä, koska se lisää lapsen huonommuuden ja syyllisyyden tunnetta. Lapsi yrittää kyllä, mutta ei pysty. Esimerkiksi meillä aamu- tai iltatoimet sujuvat itsenäisesti, kun apuna käytetään lyhyitä kirjallisia ohjeita. Näin lapsi pysyy kärryillä missä mennään, mitä pitikään tehdä, mitä on jo tehty, mitä vielä puuttuu. Tämä on paljon tehokkaampaa kuin huutaminen (johon meilläkin on toki joskus syyllistytty, ei sillä!).



Suosittelen kyllä lämpimästi että selvittelette asiaa vaikka siellä koulupsykologilla. Se antaa hyvät eväät pitkällä tähtäimellä teille vanhemmille ja lapselle itselleen.

vanhemmat huutavat! Lisäksi vanhemmat huutavat usein kun vihastuvat ja silloin on peli menetetty! Itse olette lähteneet tuolle linjalle! Jälleen kerran perään varhaiskasvatuksen tärkeyttä!!

!!!

Arki Toimimaan-nimisen vihkosen.

Siinä on hyviä neuvoja tuohon.

Kiitos hyvistä ja asiallisista neuvoista! Nuo kortit / kirjalliset ohjeet on varmaan hyvä ajatus ja ehkä muutenkin vois aamuja yrittää selkeyttää. Kun näkee miten ne toimii, vois jutella vielä koulupsykologin kanssa ja miettiä, mitä muuta tukea ehkä tarvitaan.

Nyt on taas äitikin toiveikas ja jaksaa paremmin tsempata lapsukaiset kanssa:)



Tsemppiä myös teille muille samojen asioiden kanssa painiville!

Miten te rankaisette lasta?



Miksi lapsi ei voi olla syömättä?



Mitä lapsi tekee kirjallisilla ohjeilla?



Miten olisi jos ette huutaisi. Jos lapsi ei tottele niin siitä tulee seuraus: aresti muutamaksi päiväksi? Tai kännykkä pois? Kaverikielto? Viikkorahat pois?

Tai positiivinen tapa: jos lapsi vaikka siivoaa joka arki päivä sovitut asiat niin pääsee viikonloppuna jonnekin kivaan paikkaan (tämän ei tartte olla kallis vaan lapselle mieleinen).



En ole ammattilainen mutta ison perheen äiti ja lapsilla on meillä ollut jos jonkunlaista uhmaa ja vaihetta, on eri vahvusta tahtoa. Herkkyyttäkin joka joskus ilmennyt purnauksena.

Yhden herkän lapsen kohdalla helpotti kummasti kun ymmärsi nähdä kiusanteon olevan huomio siihen että on herkkä ja pahoitti mielensä.

Asioista puhuttiin niiden nimillä ja lapsi sai kertoa (opetella kertomaan) tunteistaan ja ne hyväksyttiin.

Mä en tajua miksi 8- vuotiaalle tarttee jotain kortteja näyttää. Mitä lapsi tekee kirjallisilla ohjeilla?

Kannattaisi sivistää itseään ja hankkia tietoa eri asioista. Se voisi auttaa ymmärtämään.

Normaalit konstit rangaistukset ja palkkiot ei toimi, se oli just se ongelma. Ei ole kivaa koko ajan riidellä lapsen kanssa ihan normaaleista arjen asioista. Siksi olinkin iloinen noista neuvoista jotka ovat muuta kuin aresti, lelut pois tmv. tai sit keskustelu, kun sekään ei auta. Kyse oli siis siitä että normaalit kasvatuskonstit on jo käytetty...

Kokeile pilkkoa ohjeet ja toimet pienempiin osiin.

Esim. Laita sukat jalkaan, laita housut jalkaan, laita paita päälle.



Joskus vio olla hankalaa hahmottaa mitä tarkoitetaan kun käsketään vaan pue nyt reippaasti! Vaatii tosin vanhemmalta kärsivällisyyttä ja keskittymistä :)



Ja juu pitäis tietysti tuon ikäisen jo tietää miten puetaan, mutta kaikkien aivot ei vaan toimi samalla tavalla.

Siis ihan konkreettisesti?

Jos lapsen täytyy tehdä läksyt, annat aikaa 5 min. niiden aloittamiseen, jos ei aloita, sitten otat kädestä kiinni, viet läksyjen ääreen ja katsot että tekee tai teette yhdessä. Sanot, että ne on tehtävä, tai istutaan vaikka koko yö niitä tekemässä. Näin toistat monena kertana.

Kun läksyt on tehty, kehut etät menihän se hyvin...

Jos lapsi ei mene hampaanpesulle, teet samoin.

Lapsen kanssa voi keskustella, ei pelkästään kannata määräillä. Jos tulee kiperä tilanne, ota hartioista kiinni ja selitä asia hitaasti, toista monta kertaa, et anna lähteä karkuun.



Itse en lähtisi mihinkään palkitsemiseen, että joka kerta saa jotakin. Joskus voi palkita, muttei säännöllisesti, vaikka yllättäen.