Miten pitää suhtautua 3 v. lapseen joka hakee ilkeilyllä huomiota!!??
Nyt olen kyllä sitä mieltä, että 3-vuotiaan pitäsi jo tietää ettei pikkusisarta lyödä yms.
Kerhossa ei lyö kavereita vaan on todella sosiaalinen. Leikkii ja puhuu.
Puhuu hyvin. On empaattinen. Halailee ja pussailee. Hoivaa nukkeja jne. Vaikuttaa kovin normaalilta ja jopa hiemn empaattisemmaltakin.
Mutta kun jää isän kanssa sisarensa kanssa, alkaa ilkeily sisarta kohtaan. Äidin kanssa ongelmaa ei ole. Joskus kun koko perhe on koossa, ilkeilee sisarelleen. Tämä johtuu ihan selvästi siitä, että tyttö on mustasukkainen isälle sisaresta? Mitä tilanteessa pitäisi tehdä.
Kaikki sellaiset johdonmukaiuusjutut on tiedossa ja käytössä. Molemmat vanhemmat viettaa aikaa kummankin lapsen kanssa yksin. Huomiota saavat siis takuuvarmasti.
Vinkkejä miten toimia tilanteessa? Isä ei voi irtisanoutua töistä tämän takia, vaikka varmasti roolit saataisiin selville kun olisivat keskenään ilman äitiä tarpeeksi paljon.
Kommentit (11)
Sitten kun kunnolla käyttäytyy, niin huomioidaan. Ilmeisesti teilläkin on näin toimittu, mutta on tärkeää, ettei lapsi saa ilkeilyllään huomiota.
Enkä nyt tarkoita, että saisi lyödä. Mutta tämä käytöshäiriö voisi juontaa siitä, että vaatimustaso on asetettu kaikessa liian korkealle.
Yksi ehdotus.
saanu liikaa huomiota, tai oikeastaan vääränlaista sellaista. Lapset pitäis ihan pienestä totuttaa siihen että heidän kanssaan ei koskaan leikitä. Tehdään kyllä paljon yhdessä mutta aina oikeita töitä (kotityöt yms). Yhdessäolon vanhemman kanssa tulee olla niin rankkaa että lapset mieluummin vetäytyvät omiin oloihinsa. Lapsilla ei ole tarvetta tapella vanhempien huomioista jos vanhempien huomio on työpalvelua. Vauvankaan kanssa ei tule seurustalla kuin pienin hetkin, esikoisen voi laittaa hoitamaan seurustelut sen kanssa.
Tietävät kyllä että näin ei saa tehdä, mutta on kyllä mielestäni normaalia, varsinkin 3-vuotiaalle. Sama juttu nimittäin kaikissa perheissä jotka tunnen. Siitä vaan pitää jaksaa suuttua joka kerta.
Osaan itsekin analysoida noita syitä.
Varmaan ei saa tarpeeksi positiivista huomiota, koska hakee sitä negatiivisesti. Tästä olen samaa mieltä. MUTTA hän saa positiivista huomiota todella paljon. On panostettu tähän. Ja saa uskokaa tai älkää todella paljon positiivista huomiota. Voi olla että häneltä vaaditaan liian paljon. Ok, näin voi olla.
Olipa syy mikä tahansa, käytös pitäisi saada loppumaan. Ja se ei lopu sillä, että joka kerta, kun hän mäjäyttää sisartaan, häntä puhutellaan. Selitän ettei saa lyödä. Nämä silitä mieluummin jutut on joo tuttuja juttuja ja osaa toimia. Eli kuvio on sellainen, että hän lyö, minä vilkaisen tai kysyn oliko hienosti tehty, hän pyytää aivan innolla ja rakastavasti sisareltaan anteeksi halaillen ja pussaillen. Ja halailee sisartaan yltiöpäisesti silloinkin kun leikkivät yhdessä. Eli halailu ja pussailu ei liity vain ilkeilyn yhteyteen.
Mutta minun mielestäni 3 v. pitäisi jo älytä ettei toista satuteta huvikseen. Selvästi häntä harmittaa, että mäjäyttää sisartaan, koska tykkää hänestä niin paljon.
Onpa kiva juttu, että minussa on vika, kun pyysin vinkkejä tilanteeseen. Itse asiassa minullahan ei ole ongelmaa, koska meillä kolmestaan on oikein kivaa ja leppoisaa täällä päivät. Ongemat alkavat isän tultua.
Pitäisikö ottaa ero...
ap
Lapsihan hakee lyömällä sitä huomiota. Lyötyään hän pyytää kauniisti anteeksi ja äiti on tyytyväinen kun lapsi osaa hyvät tavat. Eli kierteisesti hän saa kuin saakin positiivista palautetta lyömisestä.
3-vuotiaalle ei välttämättä se puhuminenkaan auta. Ymmärtää kyllä mitä sanotaan, mutta elää niin hetkessä, että toimii yleensä niin kuin parhaaksi näkee.
Meillä toi mies saa touhuta ihan vapaasti mitä tykkää. Minä itse asiassa olen ihan tyytyväinen itseeni, vaikka vasta yli 3-kymppisenä olen tähän tilaan päässyt.
Moin lapsi just tekee. Etsiin positiivist ahuomiota kielteisen kautta. Eli siis lähden pikkusisaren kanssa pois tilanteesta. Ta siis isä lähtee.
Munkin kanssa tyttö yritti joskus lyömisjuttuja, mutta ei enää.
Pitäsköhän ohjata mieluummin toi isä langoille. Tympii ottaa itse syy tästäkin. Sain haukut suurin piirtein idiootiksi. Että kiitos vaan.
ap
Onkohan, ap, sinulla kaikki ihan kunnossa? Annat kiroilullasi ja säksätykselläsi aika kireän kuvan itsestäsi. Ei sinua kukaan täällä ole haukkunut, ihmetellyt vain reaktioitasi. Kuten tuolla aikaisemmin jo ihmeteltiin, ihmettelen minäkin, miksi ihmeessä tulet tänne kysymään neuvoa, jos et kestä sitten kuunnella niitä!
Ettei vain miesraukallesikin käy niin, että jyräät sen kommenteillasi ja egollasi, kun yrittää parhaansa mukaan olla lastensa kanssa?
esittää tyhmää ja tietämätöntä että te sympatiseeraisitte?
Pitääkö teidän mielestänne ihmisen olla hiljainen, ystävällinen, tyhmä, jotta hän on ihailtava. Muita on sitten vaikea hyväksyä.
Ap
Nyt mä lähden pois ja en näe lisävastauksia, kun olen kylässä ja meillä ei ole kotona konetta. Mutta kiitos neuvoista. Tulipa kiva mieli tässä hommassa, mutta sehän oli tarkoituskin.
Jossain mahdollisessa maailmassa se voisi olla hyvä ominaisuus. Jos vaikka hänestä olisi tarkoitus tulla sotilas, joka nauttii tappamisesta , raiskaamisesta ja tuhoamisesta. Ei sen kummempaa.
Nykyaikana ominaisuuden voi jalostaa vaikka tehokkaaksi kyynärpäätaktiikaksi, jolla pääsee elämässä pitkälle.
Onnea, sun lapsi ei oo nössö.
Eli pitää vaan tyytä tilanteeseen. Kiitti vaan.
Oikeasti satavarmasti saa huomiota ja positiivista semmosta. Meillä kehutaan ja kannustetaa ja halitaan ja pusitaan ja vietetään laatu ja ei-laatu -aikaa tasan enemmän kuin suurella osalla teistä. Tulee jo ihan siitäkin syystä, että punainen lankani elää on se, että rakastan lapsiani ehdoitta, koska minua ei ole niin rakastettu.
Nero 2, mäisivätkö suurperheen lapset toisiaan? Mäiskivätkö kadlla keskenään asuvat lapset toisiaan? EI. Minä alan jo tulla siihen tulokseen, että me ollaan lellitty tämä 3-v. pilalle! Voiko oikeasti käydä näin???